Melkein myrkytetty

Tää on vähän niinku ittensä toistamista, mutta meillä on ollu kiire! Niin kiire, ettei oo yhtään ehitty tähän koneelle. Ekaks meillä oli Lotta kylässä ja sit Mikko ja sit meillä on kauheesti pakattu ja sit on ollu reissuressiä ja sit eilen, voitteks uskoo, meiät vietiin vielä koiratohtoritätin luo!

Se oli kyllä ihan vikatikki, ku lääkettä sai vaan madot ja punkit. Miksköhän äispä ei vieny vaan niitä meiän elukoita sinne lääkäriin? Ei meitä siellä olis tarvittu. Sitäpaitsi se lääkäri meinas myrkyttääki meiät. Ekaks se työns suuhun niille madoille jotain (eikä madot ees asu meiän suussa) ja sit se anto sellaset namupalan näköset pötköt. Ei syöty. Äispä otti ne mukaan ja sano, ettei ne oo yhtään myrkkyä, ni sit kotona kyllä syötiin.

Nyt me ollaan sit lähössä johonki reissuun, ku matkamökkiä on pakattu hiki päässä. Jos me ehitään ja päästään johonki koneen viereen, ni kerrotaan kyllä, missä ollaan.

Terve vaan kaikki kamut, meillä tais alkaa kesäloma!

Tossa alla me ollaan viime lauantaina Monschaussa. Sillon oli vähän sateista. Nyt on kyllä ihan kuumis-luumis.

Järven ympäri

Arvatkaa mitä? Me oltiin tänään piiitkällä päivälenkuralla. Meiän yks Lotta on täällä ja sen ja ispän kanssa kierrettiin vaikka kuinka iso järvi. Siinä järvessä on yks tosi hyvä juttu. Se on vettä! Vesi on oikeen kamalan tärkeetä, ku sitä voi juoda. Sit siinä voi viilennellä, jos on kuumis-luumis ja sit kaikkei tärkein. Siinä voi uida! Arvatkaa uitiinko? Uitiin ihan varmana! Tai ei Morse uinu, mut Titi-Uu vaan. Sen oli ihan pakko pelastaa pallo ainaki satatriljoonaa kertaa sieltä järvestä.

Missä se pallo on?

Se oli kyllä yks oikeen super-ulkoilu, ku nyt ollaan ihan väsyjä. Ei me kyllä heti ehitty kotona lepäilemään, ku piti tehä ruokaa. Me tehtiin sitä Lotan kanssa. Jauhelihasta. Sillon on kans oltava koko ajan tarkkana, jos kokki olis vaikka sellanen köppänäppi. Lotta oli kyllä huono köppänäppi, ei siltä mitään pudonnu. Se oli kyllä aika outoo, ku siellä järvellä siltä lens se pallo vaikka kuinka pitkälle. Kumma, ettei se saanu yhtään sitä jauhelihaa lentämään ees lattialle.

Nyt me mennään ihan kohta nukkumaan. Piti vaan ensin raportoida. Öitä vaan kaikille uimamaisterilta ja myyräekspertiltä….

En taaskaan saanu sitä kiinni.

Uusia ja vanhoja tuttavuuksia

Meillä eilen tuli yhtäkkiä mieleen, et olis varmaan hyvä, jos mentäis johonki. Yritettiin äispälleki sanoa, et mennään autolla ja se ymmärsi! Me on taidettu osata kouluttaa sitä aika hyvin.

Ei heti tiedetty, mihin mennään, mut sit huomattiin, et ollaan Hollannin tiellä. Ulkona sato ihan kamalasti, eikä me oikeen nähty ees ulos kunnolla. Onneks sentään nähtiin lehmiä ja heposia. Niille on aina tärkeetä kertoa, kuka menee autossa ohi.

Baarle-Nassaussa oli tietysti Monique ja Theo ja me juostiin ja jätettiin niitten koirille paljon viestejä. Äispä pisti meiät taas autoon välillä, mut jätti onneks oven auki, ni nähtiin kaikki ja voitiin osallistua keskusteluun. Ja sit tapahtu kummia! Siihen ihan meiän eteen tuli Sasha ja Fitz! Ne on jotain Pelkian laakenin paimenkoiria, vähän isompia ku me. Sillä Sashalla oli just vauvoja ja se oli vähän tärkee. Fitz on sen veli. Me ollaanki oikeesti Pelkiasta! Älkää tulko tähän autoon, tää on meiän! me sanottiin niille. Mikshän meille kukaan ei ollu kertonu, et Moniquen luona asuu sellasiaki koiria. Taas on meiltä pimitetty tietoa. Ei oo reiluu.

Kotona taas äispä lähti meiän kanssa kävelemään. Me saatiin kiskoa sitä ihan tosissaan, et se kävelis vähän nopeemmin. Se on hidas! Sit yhtäkkiä, ku ensin oltiin nähty se yks kissa, me löydettiin lammas! Tuleekohan Titi-Uusta nyt lammaskoira, ku se meni moikkaamaan sitä lammasta. Nähtiin me sit vielä meiän tutut aasit ja riikinkukot. Niillä on ihan kamala ääni.

Mä oon nyt lammaskoira!

Kiireinen lauantai

Siis vähänkö on ollu kiire! Meiän on ollu ihan pakko vahtia tota naapurin papan taloa, kun siellä on rampannu ihmisiä koko päivän. Äispä sano, et siellä on vissiin näyttö. Mikä näyttö? Ei siellä ennenkää mitään näytetty, ku pappa vielä eli.

Me on vähän jaettu tätä vahtimishommaa. Morse istuu yläkerran ikkunalla ja ilmottaa, ku tulee taas väkeä. Titi-Uu ryntää pihalle ja sanoo kaikille, ettei tänne oikeestaan tarttis tulla. Ei se teiän perheelle sovi kumminkaan. Sitäpaitsi teiän pitäis tehä kauheesti remonttia ja siitä tulee meteliä. Menkää pois!

Kurkkuki tulee ihan kipeeks tässä hommassa. Vahtiessa täytyy olla aika äänekäs, että ihmiset tietäis, kuka oikeen sanoo ja mitä. Onneks välillä on hiljasta, että voidaan levätä. Kohta kumminki taas joku koputtelee seiniä ja kurkkii puutarhan aidan yli. Huh, tulis jo ilta ja loppuis toi näyttö. Ei tällasta jaksa kuumana päivänä.

Huijauksen makua

Eilen tooosi, tooosi aikaisin meillä oli kotona ihan selvää matkaressiä. Ihmiset nousi ylös ja alkoi tehdä eväitä ja heittää vaatteita kassiin ja sitten ne kans puhui välillä aika kovaa. Siitä tiedettiin, että ressiä on. Me yritettiin nukkua, mutta eväitten tekeminen on kyllä niin tärkeetä, et sillon oli pakko nousta.

Pidettiin kans huolta, et meitä ilman ei lähdetä mihinkään! Heti vilahdettiin autoon, kun ovi aukes. Me ajettiin aika kauan vaikka välillä kyllä pysähdeltiin ja syötiin eväitä. Kahvia me ei juotu, vettä vaan. Taas kerran me pysähdyttiin ja sillon oltiinki jossain sisällä. Äispä sano, et se on parkkitalo ja että meiän ei tulis siellä kuuma. Ihan viilee paikka.

Sit aika pian äispä tuli ihan yksin takas ja sano, et lähetään kotiin. Häh? Eihän me ees olla oltu missään. Kuitenki lähettiin ja äispä ajo kaikenlaisia pikku teitä ja mutkia ja mäkiä. Välillä se huus, et Kato, linna! tai et Onpas kaunista! ja Taas linna! Ei me niistä välitetty. Onneks se pysähty aina välillä ja me päästiin kaivamaan myyriä. Lopulta tultiin taas kotiin.

Aateltiin, et olipas tyhmä reissu, ku ei mihinkään ees menty oikeesti. Äispä anto onneks meille kotona lihaluut ja sano, et oltiin oltu tosi kilttejä siellä Saksassa. Vai että Saksassa käytiin! Olipas oikeen huijausreissu. Oisko ollu vaikeeta kertoa se vähän aikaisemmin, täh? Hyvä silti, et saatiin ne luut.

Hännällä väliä!

Kysyn vaan, onko hännällä väliä? Eilen taas osoittautui aika turhaksi koko liehuva lisäke.

Meiän ovelle tuli joku perhe utelemaan jotain asioita ja mun piti just mennä niitä moikkaamaan, kun äispä ihan tosta vaan vetäs oven kiinni mun hännän kohdalta. Mä olin ulkona ja häntä sisällä! Ei ollut mikään kiva temppu, se nimittäin sattui. Onneks ei menny poikki ja pääsin ehjin hännin tervehtimään vieraita.

Äispä vielä tutki myöhemmin hännän kunnon eikä löytäny siitä mitään vikaväännöksiä.

Miksköhän meillä koirilla oikeen on toi häntä, ku se kuitenki on joskus liikaa? Onhan sitä kyllä hyvä heilutella ja kertoa asioita. Jos ei häntää olis, niin kuinka mä sitten sanoisin, mikä on mukavaa tai vielä mukavampaa.

Uidessaki hännästä on apua, ku se voi toimia vähän niinku peräsimenä ja ohjata ulapalta takas rantaan. Mut muuten en oikeen ymmärrä sen olemassaolon tärkeellisyyttä. Varsinki jos se jää oven väliin.

Oisko jollain lisää hännänkäyttöehdotuksia? Aattelin nimittäin jos en olekaan oivaltanut hännän syvintä olemusta.

Pohti Mr Morse

Matkatapahtumia ja punkkipyydyksiä

Lopultakin päästiin kertomaan matkajuttuja! Ihmiset on ihan kummia, ku ei muka ehi päästää koneelle tai sit vaan kirjottelee omiaan. Niin pölhön ihmismäistä!

Me lähettiin autolla ja niin ku aina, lötköteltiin matkapokseissa. Meiän reissumökki tuli meiän takana. Sellanen on kyllä vähän tylsää reissaamista, ku ei nähä mitä autoja meiän perässä ajaa.

Oltiin välillä siinä matkamökissä yötä ja sit taas mentiin. Yhtäkkiä tapahtu jotain outoo ja meiän auto meni rikki. Me oltiin monta päivää Resdenin kaupungissa ja välillä oltiin siellä mökissä ihan ypöinäki, ku noi meni vaan kaupunkiin. Meki oltais menty, mut oli kuulemma liian kuuma. Niin oliki, ihan kuumis, luumis.

Ku taas päästiin jatkamaan matkaa, me ajettiin Prahan ohi. Se on Tsekinmaalla. Siellä oli kauheen huonot tiet, koko auto vaan pomppi. Sit käytiin jättämässä matkamökki yhelle autiolle leirimysalueelle ja taas lähettiin. Meiän mielestä oltiin vähän hukassa, ku vaan seisoskeltiin ja ihmeteltiin, mut me kyllä oltiin oikeesti Brnossa. Ja sit tapahtu jotain kummaa! Meitä lähesty yks mies ja se näytti jotenki tutulta. Hei, me tunnetaan sut! sanottiin ja ryntäiltiin. Se oli meiän Mikko! Mitä kummaa se siellä pitkällä oikeen teki? Outoo. Se tuli meiän autoonki.

Yks päivä me käytiin Olomoucissa ja kuunneltiin skaaloja. Me ei tiietä, mitä ne skaalat on, mutta Mikko sano niin. Se onki kauheen viisas. Se osas puhua sitä kummaa kieltäki.

Tuolta niitä skaaloja kuului.

Siellä leirimysalueen lähellä oli vähän kuivunu joki.

Pitäisköhän tätä vähän kastella?

Me tehtiin aika paljon töitäki siellä Brnossa. Oltiin nääs punkkipyydyksinä. Äispä meinas ihan hermostuu, ku saatiin oikeen tosi monta punkkia kiinni.

Ei saa häiritä, me tehdään töitä!

Kotimatkalla me ajettiin jonkun idässä olevan vallan läpi. Siellä oli vuoria niinku Sveitsissäki, ja niitä punkkejaki.

Vuoria oli vahdittava!

Tollanen peikko anto meille juomavettä siellä itävallassa

Kotonaki vielä löydettiin niitä punkkielukoita. Morse vissiin katto yhtä punkkia vähän liian pitkään.

Siinä se kököttää, ihan melkeen silmässä

Tiitu taas istu yhen päälle ja se punkki meni melkeen peppuun. Onneks äispä ei siitä mitään kuvaa ottanu. Olis ollu vähän noloa.

Matkaan, Veli Hopea!

Taitaa olla reissu edessä. Täällä on ihan selvästi havaittavissa matkaressiä ja pakkaamishermostelua. Se on kyllä vähän rasittavaa. Ja sitten se, ettei oikeen tiietä, mihin mennään. Tolla matkamökillä kyllä ollaan vissiin lähdössä, kun noi sitä niin kauheesti täyttää.

Me yritetään vaan haukotella ja olla kuuleina. Silleen voi opettaa ihmisiäki olemaan rauhallisia. Vaikka ne on kyllä kauheen hankalia oppilaita. Niitten päähän ei mikään oppi tunnu menevän.

Jos ei ehitä ennen reissua mitään enää kirjottaa, ni sit sen jälkeen kerrotaan kyllä, missä oltiin ja miksi. Näkymisiin ja kuulemisiin vähäks aikaa!

Metsälenkillä

Nyt meiltä taitaa olla kaikki vaivat poissa ja sen kunniaks me mentiin tänään metsään. Käytiin aika kaukana, ku piti ensin ajaa autolla – mikä kyllä sopii meille. Äispä sano, et mennään Zonienwoodiin. Se on jossain Rysselin eteläpuolella.

On me samassa metsässä ennenki oltu, muttei just sillä paikalla. Ekaks me harrastettiin vähän aikaa hihnakävelyä, mut sit päästiin juoksemaan ihan ilman mitään remmejä. Äispällä oli taskussa eväänä kuivattuja maksapaloja, eikä me ihan kauas voitu juosta, ku muuten se olis voinu syödä ne ite. Sitä pitää aina vahtia, ku on jossain ruokaa lähellä. On saatu se joskus kiinni salasyömisestä, ni siks vahditaan.

Välillä meinattiin kyllä mennä vähän hukkaan, ku siellä oli kauheita piikkipensasköynnöksiä eikä niitten yli tai läpi oikeen viititty juosta. Piti mennä kiertotietä saniaisten kautta.

Hu-huu! En menny hukkaan!

Uimakausi avattu!

Onko siellä puun takana mitään?

Nyt ollaan aika väsyneitä. Onneks saatiin heti ruokaa, ku tultiin kotiin. Vaikka voitais me mennä sinne vielä uudestaanki.

Inhottava jalkajuttu

Taas se Netti Pimento kävi meillä kylässä. Aika tylsä tyyppi Sitä paitsi äispä ei millään päästä meitä kirjottaa juttuja, ku sillä on muka ite paljon tekemistä, vaikka ei sitä kyllä mistään huomaa.

Me ollaan ihan kauheesti käyty lenkillä viime aikoina. Ja sitten on puutarhassakin tehty hommia. Onneks on saatu tarpeeks ruokaa, ni ei olla ihan luuviuluiks päästy laihtumaan. Ykski päivä saatiin rillattuja sardiineja, vaikka ihan kalalle ne kyllä maistu.

Tänään mulle sit yhen lenkin päätteeks sattu aika kauhee juttu. Oltiin jo melkeen kotona, ihan tossa parin talon päässä lähellä, ku huomasin yhen vieraan koiran aidan takana. Se oli ihan vähän vaan mua suurempi, jotain sillee parin metrin kokonen. Kyllä mä olisin sille ihan hyvin pärjänny, varmaan olisin päihittänykki. Mä olin jo aika pitkällä siellä toisella pihalla ja sanoin sille ruskeelle koiralle Tuu tänne ni mä näytän millanen sun naapurin koira oikeen on! Se vaan sano, et Tuu sä tänne, ni katotaan kumpi on isompi!

Just sillä hetkellä mulle huudettiin, et Tuu heti pois sieltä! Jouduin pistämään oikein kunnolla hanttiin, mut kuitenki mut vaan vedettiin aidan alta pois. Emmä ekaks ittekkään sitä huomannu, mut yhtäkkiä tuntu, et kaikki ei oo nyt kunnossa. Mun vasen etujalka oli ihan outo. Emmä voinu yhtään sille astuakaan ja siihen vaan sattu ihan kamalasti.

Onneks mä pääsin heti sohvalle ja sain mun ruuanki sinne. Sit äispä tuli koulusta kotiin ja se otti mut syliin ja kokeili joka paikasta ja mä olin vaan niinku ei mihinkään sattuis. Oon sen verran opetellu noita itsehillintäjuttuja, ettei mun tartte kipeen jalan takia naamaa vääntää. Emmä kyllä kävelemään oikeen pysty.

Nyt mä meen nukkumaan ja kokeilen taas kävelemistä joskus myöhemmin. Äispä sano, ett jos en tuu kuntoon, ni sit pitää mennä tohtorille. Siitä en kyllä tykkäis.

Morse