Meiän talossa asuu salainen koira. Se on harmaa ja siltä lähtee kauheesti karvoja. Me ei olla koskaan nähty sitä, mut ihan selvästi se liikkuu joka puolella. Sellasissakin paikoissa, mihin me ei päästä. Niinku kirjahyllyn päällä ja keittiön työpöydällä.

Kyllähän me mieluusti istuskeltas työpöydällä, mut äispä ei anna. Se salainen kolmas koira varmaan istuu siellä salaa sillon ku me nukustellaan.

Tänä aamuna äispä taas ihmetteli, et missähän se koira on, ku lakas portaita. Kihveli tuli ihan kuprulleen koirankarvoja eikä ne voinu olla meistä, ku meiän karvat on valkosia tai ruskeita. Kaikki kihvelin karvat oli harmaita. Me annettiin sille koiralle nimeks Vili, ku sen täytyy olla ihan hirmeen nopee ja vilistää aina näkymättömiin. Joskus se on juonu meiän vedetkin ja syöny ruuat ku ei oo huomattu. Ja sit se jättää tassunjälkiä matoille. Me ei koskaan jätetä mitään jälkiä, ku me ollaan siistejä. Vili taitaa olla aikamoine suttupytty.

Nyt aletaan tehdä salaisia tutkimuksia ja etsiä Vili. Jos meillä kerran on kolmas koira, ni se pitää löytyä että voidaan vähän jutella sen kanssa ja sanoo, ettei tarttis sotkee niin kauheesti. Ainakaan niitä harmaita karvoja ei tarttis levitellä pitkin poikin.