Voi, että oli sunnuntaina hirmun jännää! Me päästiin melkein jänismetsälle. Tai siis Morse pääs, ku sen mielestä on tosi hienoo juosta jänöjen perässä.

Oltiin taas meiän pihan perällä äispän kanssa, ku se muka teki jotain puutarhahommia ja yhtäkkiä vaan Morse bongas pupun aidan takana. Se oli musta ja ihan villi. Varmana oli. Siellä vaan puskissa puputti jotain heinää eikä menny mihinkään. Äispä luuli ensteks, et se oli kissa ja yritti sanoa sille kissan kielellä, et menis pois. Eihän pupu mitään kissakieltä osaa eikä siis häippässy mihkään. Morse olis kyllä häippässy sen perään.

Morse yritti saada sitä pupua lähemmäs ulisemalla ja haukkumalla Uuu-uuuu-haauuu-aaauuuuuuuuu!!!!!! mut ei se pupu tullu meiän pihalle. Söi vaan lisää ruohoa. Sit Morse vaihto ratekiaa ja yritti hypätä aidan yli sen pupun luo. Ei ihan päässy. Mä yritin vähän neuvoo Morsee, mut ei se oikeen kuunnellu.

Sit mä yritin sitä vähän juksata pallolla, mut ei sitä yhtään kiinnostanu. Se pupu oli muka vaan tärkee. Äispä heitti kyllä sitä palloa ihan kiitettävästi ja mä juoksin hurja lujaa sen pallon perässä. Mä oon hirmeen hyvä ja nopee ottaa palloja kiinni. Sit mä väsyin, ku olin juossu ainaki tuhatviis kilometrii siinä pihalla ja piti levätä.

       Titi-Uu  

 Mä sain sunnuntaina melkeen jäniksen kiinni. Se oli suuri ja varmana karmeen vahva. Harmi, ku meiän välissä oli aita. Olisin mä kyllä päässy siitä yli sitä jänistä höykyttämään, mutten viittiny hypätä niin korkeelle. Olis voinu aita kaatua. Päätin sit vaan huutaa sille, et mee pois täältä, Tiitu pelkää sua!

   

Tiitun piti vaan juosta pallon perässä, et se olis saanu ajatukset johonki muuhun, ku se jätti-jänis oli niin kamalan pelottava. Kyllä se jänis lopulta lähti, ku oikeen sitä käskin.

Harmi, ku äispä ei saanu siitä Suuresta Jäniksestä kunnollista kuvaa. Me ollaan monta kertaa sanottu, et pitää olla opjektit mukana, ku on puutarhahommissa tai muualla.

Morse