Meillä oli viime yönä vähän pelottavaa jännää. Ihan vaan tavallisesti juostiin pihalla aina kun oli tarvis ja kuunneltiin kuinka tuuli ulvoi. Välillä satoi vettäki ihan ämpäristä ja tultiin uitetuiks koiriks.

Tai ei me kyllä kauheesti ulkona käyty. Tommonen tuulisade on ihan tympeetä, eikä oo yhtään kivaa tulla märäks.

Yöllä sitten nukuttiin ihan tavallisesti jalat kohti kattoa kun äkisti herättiin. Meistä tuntu, että oltiin jossain avaruusaluksessa, joka oli just lähtemässä kuuhun. Talon nurkissa vaan moottorit jylisi. Ja sitten se tapahtu! Ensin tuli kirkas välähdys ja sitten kuului kaamea jytinä. Jesss! Nyt me lennetään!

Ei sitten kuitenkaan lennetty mihinkään. Niitä välähdyksiä ja jytinöitä alko kuulua ihan koko ajan ja joku suihkutti letkusta ikkunoihin vettä. Sitä tuli ihan hirmeesti. Kun kerran ei lähetty avaruusmatkalle, niin mentiin äispän peiton alle kuuntelemaan mylinää. Sieltä se kuulosti paljon tavallisemmilta.

Se taiski oikeesti olla ukkosrymsky, mikä meiän nurkissa metelöi. Hyvä ku oli vaan ulkona, vaikka kyllä aamulla huomattiin, että se rymsky oli yrittäny tulla sisään keittiön oven alta. Siinä oli iso vesilätäkkö. Sitten tutkittiin koko piha ihan läpikotaisin, että oisko rymsky jättäny muita jälkiä. Oli se vähän suutuspäissään heitelly äispän kukkapurkkeja pitkin poikin, ku ei ollu päässy sisään. Sit se varmaan oli menny kokeilemaan, jos pääsis johonki muualle, ku ei löydetty enempää sen jälkiä.

Nyt se rymsky on jossain muualla, aurinko vaan paistaa. Voi olla, että se tulee kuitenki takasin, ku unohti vissiin ottaa tuulen mukaansa.