Morse: Mentiin eilen taas käymään mun ekassa kodissa Hollannissa. Nyt matkustettiin Tiitun kanssa meiän matkustushäkeissä eikä se ollut yhtään hassumpaa, kun oli kaikenlaisia vinkuleluja mukana. Ja nannapaloja ja vettä.

Moniquen ja Theon luona mun nenään tuli ihan hirmu ihania tuoksuja! Siellä oli varmaan ainakin kaks tai kuus ihanaa neitirusselia odottamassa mua, niin paljon oli mulle jätetty lemmekkäitä viestejä. Menin vähän sekasin siitä seireenien kutsusta. Tiitu ei kyllä ollu moksiskaan, se vaan juoksenteli ja jätti omia viestejä joka paikkaan. Vaikka kyllä mäkin kerroin, että täällä mä nyt oon, tulkaa kaikki tytöt mun luo! Mä oon oikee miäs!

Sitten mun suureks harmiks mut käskettiin takas autoon ja koppiin. Se oli tosi väärin, en millään ois halunnu. Onneks jäi ikkunat auki, niin kuulin kuinka ihanat neidit ryntäili pihalla. Kotimatkalla mä haistoin, et ainaki yks sellanen rakastunu neitokoira oli meiän autossa. En kyllä kuullu yhtään sen ääntä, mikä oli oikeestaan omituista. Kotona odottiki oikeen ylläri-pylläri! Äispän farkut oli ihan sellasen suloisen koiran haisuset ja mä jotenki ihan rakastuin niihin farkkuihin. Ei haitannu yhtään, vaikken sitä tyttökoiraa mistään löytänytkään. Mä halusin vaan haistella ja maistella niitä äispän farkkuja. Se kyllä sano, et ei siinä mitään tyttökoiraa oo, että sen sylissä vaan oli niitä istunu siellä Hollannissa. Asia meni jotenki yli mun ymmärryksen, mutta piti kai uskoa, koska ei meillä muita koiria näkyny ku Titi-Uu vaan. Emmä silti niitä farkkuja hyljänny. Paitsi nyt ne on menny johonki piiloon, ku en enää aamulla mistään niitä löytäny.