Oli tosi kummallista eilen päivällä, kun pitkän automatkan jälkeen me oltiinki kotona! Ekaks meiät herätettiin ihan kukonlaulun aikaan, tai ei toi naapurin kukko vielä ees laulanu, se alottaa vasta joskus kuudelta. Äispä oli tehny jotain eväitä ja sit se vaan kanto tavaroita autoon. Oltiinks vähän kummissamme, keskellä yötä touhuaa ja pakkaa!

Kuitenki mentiin ihan kuuleina meiän matkustusbokseihin, ku niissä ainaki saa nukkua. Ulkona oli ihan pilkko pimeetä ja sato jotain räntää tai raketteja. Me oltiin ajettu ainaski satakymmentä kilometriä, ku äispä pysähty ja sit päästiin ispän kanssa kattoo missä ollaan. Oltiin jossain, jossa oli LUNTA! Äispä jatko kauheen hitaasti sitä ajamista ja autossa hais vähän sressiki. Lopulta pysähdyttiin, mut ei me päästy mitään katteleen. Noi vaan söi eväitä ja sit häipy kokonaan. Kuultiin me kyllä kauheesti lentokoneen ääniä.

Kun me sit taas lähettiin ajamaan, ni autossa oliki vaan pelkästään äispä ja me. Se oli unohtanu ispän johonki! Aika pian äispä pysähty ja soitti kännykällä. Aateltiin, että varmaan sanoo ispälle, että unohti vahingossa ottaa sen mukaan. Mut ei, se vaan sano, et ispä oli unohtanu hanskat autoon. Ei tajuttu enää mitään. Aika pian mentiin äispän kanssa yhteen metsään ja sit ei enää ajateltukaan koko asiaa.

Seuraavaks me pysähdyttiin tien lähelle Malmedyn kohdalla. Siellä vasta oliki lunta! Me loikittiin tasajalkaa siinä lumessa ihan höpöinä ja kaivettiin kans, paitsi että vaan Titi-Uu loikki. Äispä löys ihan hirmeen monta palloa ja heitti niitä Tiitulle. Se vähän söiki niitä lumisia palloja. Äispää alko jo väsyttää koko ajaminen ja se joi kahvia.

Siinä jossain matkalla me nähtiin kamala auto-onnettomuus. Oltiin melkeen ekana paikalla, mut ei pysähdytty, ku jotkuu muut oli jo ehtiny. Ne vaan huito, et menkää ohi, menkää ohi. Äispällä tuli paha mieli ja sitä melkee itketti, ku se ajatteli et mitähän kaikkee siellä oli sattunu. Se autoki oli ihan nurinniskoin ja risin räsin eikä oikeestaan enää auton näkönenkään. Äispä ajo sitten aika hiljaa eikä ees laulanu. Yhtäkkiä me oltiinki meiän kotona ja Tiitulta tuli oksu eteisen lattialle.

Se oli aika väsyttävä automatka vaikka autossa onki kiva matkustaa. Jos oltais menty johonki, ois ollu kiviksempaa, mut vaan ajettiin monta tuntia. Se oli niinku tylsä kiertomatka Koti – Joku Paikka – Koti. Vaikka kyllä koti on paras, täällä saa nukkua omassa sängyssä ja saa oikeeta ruokaa.