Ihan yhtäkkiä eilen illalla äispä huomas, et se oli unohtanu jotain. Se melkeen heitti mut autoon ja lähti ajamaan ja mä olin ihan äimänä. Mitä kummaa tää on? Morsen se jätti kotiin. Ajettiin vähän aikaa ja sit tajusin, et eläinlääkärille mennään. Mut äispä ajoi ohi. Huh, kun helpotti. Vähän ajan päästä kuitenkin mä pääsin ulos ja aattelin, että tää on vaan joku äispän uus ulkoilujuttu, mutta sit me oltiin taas siinä Herra Kuumannin talon edessä.

Pistin aika lailla hanttiin, mutta äispä ei antanu periks, sisälle piti mennä. Sit mä näin sen! Se oli bulldoggi ja sen nimi oli Robert. Heti ensi silmäyksellä mä tiesin, että meistä EI tuu kavereita. Jostain syystä sen ensi silmäys varmaan sano jotain ihan muuta, ku se yritti ja yritti. Äispä joutu istumaan Robertin ispän viereen tuolille ja se Robert halus koko ajan tulla mun lähelle. Käänsin sille selän ja silleen ilmotin, ettei oikeen kiinnosta sun lähentelys. Ei se tajunnu. Se vaan läähätti ja kurisi ja piti ihan kamalaa ääntä. Kieltäki se näytti mulle koko ajan.

Kerran jouduin oikeen sanomaan: “ET OO MUN TYYPPIÄ, JÄTKÄ!”, mut ei se piitannu. Ihan oikeesti mä en välitä tollasista lihaskimpuista, jotka röyhtäilee ja pieree koko ajan. Onneks se pääs sinne Herra Kuumannin luo ja mä sain olla rauhassa.

Mäkin jouduin kyllä sinne Herra Kuumannin vastaanottohuoneeseen. Vähän ihmettelin, et miks, ku en kerran oo sairaskaan. Sit tajusin, et se aikoo taas pistää muhun piikkejä! Apua, mä haluun pois! Tällä kertaa Herra Kuumannilla oli joku apurityttö ja mä annoin sen silittää mua äispän kanssa ja sit mä en huomannu ollenkaan, et olinki saanu kaks piikkiä. Ei tuntunu missään. (Toim.huom: Lompakossa kyllä tuntui, rokotuslysti maksoi 60 euroa.)

En kyllä enää mee Kuumannille, jos siellä on se Robert. Se oli mun mielestä inhottava.

Kirjoitti Titi-Uu