Mä olin sunnuntaina biitsillä. Tai oltiin me kaikki, Morsekin. Se biitsi oli jossain Hollannissa ja me jouduttiin tai oikeestaan saatiin matkustaa sinne aika kauan. Me kyllä lähdettiin sinne Hollannista, ku oltiin siellä yötä yhellä leirialueella.

Biitsillä oli aika paljon ihmisiä ja koiria ja hevosiaki. Jotkut ihmiset meni uimaan ja sit toisilla oli toppatakit päällä, ku niillä oli kylmä vissiin. Meillä ei tullu kylmä. Mä kävin meressäki monta kertaa, ku mun pallo lens sinne ja se piti hakea pois. Mä hain sen vaikka kuinka monta kertaa, mut aina vaan se meni takas. Sit äispä pisti sen pallon reppuun, ettei se taas menis mereen tai etten mä menis, en oikeen tiedä.

Mä juoksin siellä ihan hulluna, ku oli paljon tilaa eikä kukaan kieltäny ja tapasin kaikenlaisia muitaki koiria, mutten paljoo niitten kanssa puhellu. Sit kuitenki, ku oltiin jo menossa takasin, mä tapasin kaks salukia. Koska neki oli käyny monta kertaa uimassa, ni meillä oli paljon yhteistä. Oli meillä seki yhteistä, et tykätään juosta lujaakovaa. Me pidettiin juoksukilpailuja siinä biitsillä ja ne oli ihan hirmeen nopeita. Mä olin kuitenki yhessä asiassa sata kertaa nopeempi. Mä pääsin aina alkuun paljon paremmin ja menin ekana, mut sit ne meni mun ohi, ku ne oli paljon isompia. Mut mulla onki sellanen räjähtävä lähtö.

Sit meiän ihan yhtäkkiä vaan piti lopettaa se kilpajuoksu, ku alko kuulua kummaa töminää. Koko biitsi tömisi ja tärisi ja äispä huus, että nyt Titi-Uu heti tänne. Mitä, häh, miks? Sitten me nähtiin ne hevoset! Koko ranta oli täynnä ratsastajia ja vähänks meillä tuli kiire vahtia niitä. Morsen kanssa pidettiin huolta, ettei ne tuu lähelle ja mun salukikaverit vahti kans.

Taaskaan en saanu juosta noitten perässä

Oli tosi hyvä biitsireissu ja nyt ollaanki vaan nukuttu, ku reissaaminen ja pikakilpajuokseminen aina vähän väsyttää.

Kirjoitti Titi-Uu