w_titi-uuOon jo pitkään ajatellu, et mun täytyy vähän kertoa tästä nimenomaisesta aamiaisasiasta, tai oon mä voinu joskus jo aiemmian asiasta mainitaki. Tää on rassannu mua kuitenki jo pitkään, enkä oo oikeen löytäny mitään ratkasua tilanteeseen.

Asia on nimittäin niin, että joka aamu äispä nousee ekaks ja lutraa kylppärissä aikansa. Sit se menee alas ja mä kuulen, ku meiän kahvikone alkaa murista ja pitää muutaki meteliä. Siitä mä tiiän, et kohta äispä tulee takas ylös. Mä oon ihan hiljaa ja odotan peiton alla. Kohta se seisoo tossa ovella ja kysyy, tuleeks kukaan aamiaiselle. Mä oon salamana lattialla ja sanon, et mä tuun tietty! Morse ei yleensä piittaa, se vaan kääntää kylkeä ja vähän mulkasee.
Me mennään äispän kans alas, ja joka aamu on sama juttu. Ei siellä mitään aamiaista oo! Siis sellasta oikeeta aamiaista, niinku pekonia ja nakkeja ja munia ja appelsiineja ja muroja ja jukurttia. Tarjolla on pelkästään leipää ja kinkkua ja juustoa ja..

Mä kyllä pidän huolen, että saan ainaki jonkun osan niistä kinkuista ja juustoista. Oonki opettanu äispän aika taitavaks kinkunrasvanleikkaajaks ja pudottajaks. Juuston kanssa on vähän vaikeempaa, sillon mun tarttee joskus istua ja huitoa tassulla. Sitä mä en tajuu, enhän mä sitä juustoo mihinkään tassuun taho, suuhunhan se pistetään ja nopeesti!

No, sit me juostaan olkkariin. Tai mä juoksen ja näytän äispälle tietä, et se tietäis missä aamupalaa pitää syödä. Se tulee kahvin ja sen leipien kans perässä. Mä muistutan sitä koko ajan, et mulle pitää antaa kans. Aika hyvin se on muistanu. Tänään tuli Morseki vähän maistelemaan, mut se meni onneks pian takas nukkuun. Leipien jälkeen mullon kauhee kiire keittiöön, ku pitää mennä huutaa, et Hei, täällon vielä nää madeleinet! Ne on sellasia pieniä kakkutikkuja. Vissiin jotain Pelkian rinsessatikkuja, ku täällä on sen niminen rinsessa. Tai se ne vissiin leipooki. Leipominen taitaa ollaki rinsessojen tärkeetä työtä. Mäki rupeen rinsessaks, kuhan opin ekaks leipomaan. Äh, nyt tää tais mennä vähän ohi topiikin.

Onneks äispä on oppinu hyvin mua tottelemaan ja taas tänäänki se tuli hakee kakkutikkuja, me syötiin ne kimppaan. Yleensä mä sit taas yritän sanoo, et nyt pitäis saada jälkiruuaks sitä oikeeta aamiaista: pekonia, munia, nakkeja jne. Mut arvatkaa mitä? Äispä avaa vaan meiän napotynnyrin ja antaa mulle ja Morselle puoli kupillista LAIHISnapoja! Siis LAIHISnapoja! Aamiainen on päivän tärkein ateria ja me saadaan LAIHISnapoja! Täällä meillä vallitsee valtavan suuri vääryys.

No, kun en kerran muuta saa vaikka kuinka kinastelen, ni kyllä mä niitä napojaki sit voin vähän syödä. Sit mä meen takas peiton alle ja nään unia oikeesta pekoni-muna-nakki-aamiaisesta.

Jotain tälle aamupala-asialle pitäis kyllä tehdä. Ei oo oikeen tollanen aamiaisniuhotus.

Terveisin Titi-Uu