Arvatkaa, onks ollu karmeeta? Äispä vei Tiitun yks aamu lääkärille eikä yhtään ekaks sanonu, mihin ne menee. Se vaan sano, et nyt mennään.Onneks ei kaikkien tarvinnu mennä, ni oli niinku vaan puolikas kärsimys.

Se lääkäritäti oli pistelly Tiitun nahkaa ainaki kaks kertaa ja nyt äispä tiputtelee jotain rasvatippuja Titi-Uun silmiin joka päivä. Saatiin me jotain sellasia valkosia nappuloitaki. Äispä murusti ne ja laitto murut kinkun sisään. Kyllähän me kinkkua syödään, mutta valkoset murut ei oikeen maistu. Äispä kyllä sano, et ne murut oli madoille. Vissiin ne tarttee taas ruokaa eikä tykkää mistään kinkusta.

Onneks päästiin vielä matkailemaan, ettei ihan älyttömäks nää jutut menny. Lauantaina me käytiin Hollannissa ja nähtiin Moniquen hevonen ja aika monta Morsen sukulaista. Sit sunnuntaina oltiin Hallen metsässä. Siellä hais ihan kamalan paljon sinisille kukkasille ja me jouduttiin poseeraamaan niitten haisukukkien joukossa. Mieluummin oltais kyllä juostu. Kyllä me sitten vielä juostiinki. Kotona vielä rillattiin. Ei ollakaan tänä vuonna ennen vielä saatu rillikanaa. Oli aika maukas läkähdyspäivä se sunnuntai.

Mää en jaksa enää!

Mää en jaksa enää!