You are currently browsing the category archive for the ‘Belgia’ category.

Arvatkaa, onks ollu karmeeta? Äispä vei Tiitun yks aamu lääkärille eikä yhtään ekaks sanonu, mihin ne menee. Se vaan sano, et nyt mennään.Onneks ei kaikkien tarvinnu mennä, ni oli niinku vaan puolikas kärsimys.

Se lääkäritäti oli pistelly Tiitun nahkaa ainaki kaks kertaa ja nyt äispä tiputtelee jotain rasvatippuja Titi-Uun silmiin joka päivä. Saatiin me jotain sellasia valkosia nappuloitaki. Äispä murusti ne ja laitto murut kinkun sisään. Kyllähän me kinkkua syödään, mutta valkoset murut ei oikeen maistu. Äispä kyllä sano, et ne murut oli madoille. Vissiin ne tarttee taas ruokaa eikä tykkää mistään kinkusta.

Onneks päästiin vielä matkailemaan, ettei ihan älyttömäks nää jutut menny. Lauantaina me käytiin Hollannissa ja nähtiin Moniquen hevonen ja aika monta Morsen sukulaista. Sit sunnuntaina oltiin Hallen metsässä. Siellä hais ihan kamalan paljon sinisille kukkasille ja me jouduttiin poseeraamaan niitten haisukukkien joukossa. Mieluummin oltais kyllä juostu. Kyllä me sitten vielä juostiinki. Kotona vielä rillattiin. Ei ollakaan tänä vuonna ennen vielä saatu rillikanaa. Oli aika maukas läkähdyspäivä se sunnuntai.

Mää en jaksa enää!

Mää en jaksa enää!

Käytiin sunnuntaina Kluisperkissä. Se on siinä ihan Ronsen vieressä ja siellä on tosi hyvä metsä! Sen metsän nimi on Kluisbos, koska bos on metsä pelkiaks.

Me mentiin sinne metsään siks, ku haluttiin löytää kevät. On meillä vähän ollu jo aavistusta, että kyllä se lähellä on, ku välillä on aurinkoki paistanu eikä koko ajan vaan satanu. Joskus on ollu melkeen lämmintäki.

Meiän piti lenkuroida ispän kanssa aika kauan ennen ku löydettiin mitään kevään tapastakaan, mutta sitten se löyty! Yhdessä mäessä oli valkovuokkoja ja sinne me mentiin. Vähän me ajateltiin, et olisko tuolla tai tuolla muualla enemmän kevättä, mutta ei nähty. Tossa alla me katotaan lisää kevättä.

Hei, onks se tuolla? Eiku tuolla se on!

Hei, onks se tuolla? Eiku tuolla se on!

Äispä vei meiät tänään retkelle. Se sano, et on ihan pakko mennä, ku aurinko paistaa ja on kaunis kevätpäivä. Niin oliki ja me oltiin samaa mieltä. Ekaks me mentiin ihan tohon Lakenin puistoon ja aateltiin, että voitais vähän juosta ja kaivaa ja rehata siellä. Äispä ei kuiteskaan antanu.

Siellä oli ihan kamalasti pieniä ihmisiä ja isojaki. Ne vaan istuskeli ruohikolla ja söi kaikkia ruokia. Äispä sano, et ne oli piknikillä. Me oltais ihan mieluusti kans menty piknikille, ku siellä oli sitä ruokaaki. Ei päästy, jouduttiin vaan kääntymään takas ja hyppäämään autoon. Onneks sentään päästiin ajelulle.

Me ajettiin johonkin Strompeekkiin ja nähtiin, ku yhen tätin hieno ankka oli päässy karkuun. Pysäytä heti! me huudettiin. Me mennään auttamaan, saadaan varmasti toi ankka kiinni! Äispä vaan sano, et olkaa hiljaa, ette pääse mihinkään. Ihan tylsä äispä.

Sit me ajettiin pellolle siihen vanhojen ihmisten kodin taakse. Siellä oli tosi hyvät haisut. Vähän me päästiin juoksemaan, mut sit äispäki haisto ja taas mentiin takas. Me kuultiin, et siellä pellolla oli tosi paljon lantaa ja siks piti mennä pois. Kyllä me se lanta haistettiin ennenku äispä, muttei sanottu sille mitään. Eihän lanta mikään ongelma pitäis olla.

Ku me ajettiin pellolta pois, meiän edessä siinä tiellä oli yhtäkkiä lampaita ja sit takana tuli hevosratsastajia! Äispää alko taas naurattaa, ku oltiin ihanku jossain maalla. Se sano, et oltiin melkeen ku elokuvissa. Se on kyllä ihan tyhjännauraja. Meitä ei yhtään ne heposet naurattanu, ku ne melkeen kurkki auton ikkunasta sisään.

Onneks turhan kevätretken jälkeen saatiin sentään pannukakkua ja parsakaalia. Ei kyllä samaan aikaan. Varsinkin pannukakku on tosi herkullista, ja jäätelö ja mansikkahillo kans.

Meillä on nyt vähän sama tilanne, ku Julilla ja Morse-lampurilla. Ei oo ketään kotona päivällä. Äispä sano, et se menis meiän kanssa ulos aikasin, aikasin aamulla, mutta eihän se unikeko heränny ollenkaan. Ei kyllä mekään.

Aamulla se sitte hyppäs ylös ja sano, et pommiin nukuttiin. Mikähän se sellanen pommi on? Se vaan äkkiä anto meille kalariisikeksit ja häipy. Vaikkei se haitannu, ku koko päivän sato ja me vaan nukuskeltiin.

Sit äispä tuli kotiin ja yhtäkkiä meiän piti mennä ulos lenkille. Se vei meiät oikeen sitilenkille, ku kuljeskeltiin meiän kylän keskustassa. Oikeestaan se oli aika hyvä juttu, ku saatiin lukea kaikki meille jätetyt viestit ja kirjeet ja kortit ja kaikki. Meillä meni aika kauan ennenku saatiin kaikkiin vastatuks.

Kotona se anto meille onneks ruokaa. Meillä oliki jo aika nälkä. Vähän kyllä ihmetellään, et miks ei ensin syötäs ja sit vasta mentäs lenkille. Onneks kuitenki saatiin äispän lasaknesta vähän jälkiruuaks.

Heräisköhän se huomenna aikasin, et päästäs lukemaan meiän viestit heti ekana.

Meillä onki uus pelto! Se on tosi hyvä kaikenlaiseen röymimiseen ja kaivamiseen ja sit se on kans lähellä. Vielä parempi juttu se.

Me löydettiin se pelto, ku oltiin lenkillä. Ennen sen ympärillä oli kaikenlaisia aitoja ja lankoja, mut nyt joku oli ottanu ne pois. Ainaki jostain kohdista. Ei tiietä, tuleeko sinne vaikka lehmiä joskus, mut nyt ei oo ainakaan muita ku me. Ja kissoja ja myyriä. Tosi hyvä pelto! Siellä kasvaa jo heinääki, mikä tekee myyräjahdista aika jännittävän.

Se ei oo ollenkaan tasanen koska se on mäkipelto. Siinä on tosi hyvä ottaa mäkilähtöjä ja mäkiloppuja ja loikkia tasajalkaa ja yhtä jalkaa. Paras lähipelto mitä meillä on ikinä ollu. Voiku kukaan ei rakentais niitä aitoja takas tai päästäis lehmiä sinne. Tai pahinta olis, jos joku alkais rakentaa siihen taloa. Melkeen joka paikkaan, missä on tyhjä pellon pala tai mettän suikale, rakennetaan talo.

Ainaki vielä se on ollu ihan tyhjänä, paitsi meistä. Me taietaan vahtia, että se pysyyki tyhjänä. Aletaan vaikka telaketjukoiriks, jos pahalta näyttää.

Onni kerto omassa blogissaan, kuinka haasteellista elämää se viettää. Niin vietetään mekin. Ekaks on kauheesti haastetta siinä, että herää aamulla oikeeseen aikaan ja ehtii äispän kanssa aamupalalle. Tokaks on kans haastetta siinä, että on ikkunalla, ku posteljooni tulee. Sille täytyy sanoa, että Hei pistä ne postit tohon laatikkoon, äläkä mihinkään muualla, kuuleks sä!!

Ihan tosi haasteellinen on se hetki, ku kaulapantoja etitään ja yritetään saada oikeisiin kauloihin. Sillon on pompittava ja pyörittävä ja joskus sanottava aika kovaa, mikä on kenenkin panta. Äispä kyllä käskee vaan istuu, mutta onhan siinäki haastetta.

Oikeestaan meiän koko päivä on kamalan täynnä haasteellisia hetkiä. Niin täynnä, että joskus ihan hengästyttää ja pitää mennä pitkäkseen ja katella vaan unia.

Siinä haastejutussa Onni kans haasto meiät. Meiän pitää ottaa äispän neljännen kansion neljäs kuva ja näyttää se tässä ja selittää se kanssa. Nyt jouduttiin kyllä tosi haasteeseen, ku pengottiin äispän työkansiota. Se sano, ettei oikeestaan voi näyttää neljättä, ku se on vaan töitä. Me aateltiin, et olkoon sitten. Ei mekään sen töistä piitata. Sit löyty seuraava kansio, joka on aika vanha, jo vuodelta 2005. Sillon meitä ei tässä huushollissa ollu ku vaan Morse, vaikka oli Titi-Uuki jo syntyny. Se ei vaan asunu vielä täällä.

Nää on jotain flaminko-lintuja, jotka asuu Antwerpenin eläintarhassa. Oikeestaan ei ees Morse ollu siellä niitä kattomassa, ku sinne ei saa mennä koirat. Eiks oo omituista, että eläimet ei pääse eläintarhaan! Sillon oli kauheen kuumis-luumis päivä, ja Morse jäi kotiin vilvottelemaan. Ei autossa oo kiva odottaa, ku toiset vaan kattelee flaminkoja. Parempi olla viileessä kotona.

Vaaleanpunaisia flaminkoja

Vaaleanpunaisia flaminkoja

Meiän pitäis nyt haastaa taas neljä kamelia jatkoon tässä neljäs kansio – neljäs kuva – haasteessa. Vähän kuitenki näyttää siltä, et melkeen kaikki on jo haastettu mukaan, ni me haastetaan yks eli Topi, joka vastaa kyllä ainaki neljää.

1. avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.
2. valitse neljäs kuva kansiossa, ja julkaise se blogissasi.
3. selitä kuva.
4. haasta neljä bloggaajaa tekemään sama

Me taidettiinki jo Helkalle mainita, et löydettiin jotain aika kummaa eilen. Mentiin yhteen metsään lenkkeilemään ja ihan muina koirina vaan käppäiltiin.

Niinku kaikki tietää, metsässä kasvaa puita, siks se kai onki metsä. Niin siinä eilisessäki metsässä kasvo ihan kamalasti puita, jotain sellaisia pöykkejä. Ensin me nähtiin yksi harmaalänttinen heponen, joka meni tosi lujaa meiän ohi. Sit nähtiin ruskee laporatoriokoira, se oli opettamassa kahta miestä juoksemaan. Mut sit me tultiin yhteen kummaan kohtaan siinä metsässä!

Onkohan tuolla lisää näitä nurin menneitä?

Tuolla voi olla näitä lisää...

 Siellä oli tapahtunu joku luonnonmullistus vissiin, kun ne puut oli menny ihan poikki. Niitä makaili pitkin ja poikin ja päällekkäin ja vierekkän. Meillä oli aika homma merkata joka puun kohdalla, et me oltiin se löydetty. Niitä oli ihan hirmeesti ja ne oli suuria! Kyllä me siinä merkkaamisessa kuitenki onnistuttiin aika hyvin.

Mä löysin tän ekaks!

Mä löysin tän ekaks!

Tällä viikolla saa Koirakuva-viikkohaasteessa näyttää rakkaita rakkeja ja hurjia hurttia. Meistä vähän tuntuu, et ollaan kumpiaki, ni siks aateltiin vastata haasteeseen.

Niinku kaikki tietää, me tykätään reissata ja ollaanki käyty aika monessa paikassa. Tossa eka kuvassa mä oon Italiassa jossain hotellissa. Mua vähän riehututti ekaks

Jee, kiva sänky!

Jee, kiva sänky!

ja sit alko nukuttaa.

Olkaa hiljaa, mä nukun

Olkaa hiljaa, mä nukun

Kerran kotona meille iski siivousvuoro, eikä oikeen osattu päättää, kuka siivoo ja mitä.

Mä en kyllä siivoo!

Mä en kyllä siivoo!

En ainakaan imuroi!

En ainakaan imuroi!

Mitenniin mun täytyy?

Mitenniin mun täytyy?

Talvirantareissulla mä löysin hiekasta pallon. Äispä sanoo, et mä pompin pallon perässä niinku olis jaloissa vieterit ja voi mulla ollaki. Tossa mä ponnistan haamupallon perässä.

Kyllä mä sut saan!

Kyllä mä sut saan!

Sainpas!

Sainpas!

Joskus ei oikeen huvita mikään.

Hymyile itte

Hymyile itte

Oltiin eilen Lakenin puistossa remuamassa. Että olikin kivaa! Eilen oli vielä luntaki ja puistoon oli tullut kaikkia muitaki koiria ihan vaikka kuinka monta, niinku esimerkiks piiklejä ja eri värisiä noutajia ja ruttunaamakoiria ja pelkian paimenkoiria ja sit kans sellasia tosi erinäkösiä rotukoiria niinku Tiituki ja oli siellä sinttikoiriaki. Sellasia ihan pikku, pikku, pikkusia. Ne on kovia rähisemään.

Puput oli ollu kyllä anteliaalla tuulella, ku olivat tehneet meille maukkaat lounaat. Napsittiin ihan sikana papanoita ja äispä vissiin yritti päästä jaolle, ku yritti juosta meiän perässä ja sanoo jotain. Ku ei se siinä lumessa kuitenkaan päässy mihinkään, ni saatiin ihan ite syödä niin paljon kun vaan ehittiin.

Huhuu, ootko sä siellä? Kiitti lounaasta.

Huhuu, ootko sä siellä? Kiitti lounaasta.

Nähtiin me myyriäki, tai no, myyrien tekemiä kasoja, ainaki ziljoona. Yritettiin löytää ne rakentajamyyrät, muttei taaskaan onnistunu. Onneks onnistuttiin pissimään melkeen joka kasaan. Jotkut myyrät luuli, et on jo kevät ja oli kasvattanu narsisseja.

On narsisseissa turvallaan reipas russeli

On narsisseissa turvallaan reipas russeli

Ku mentiin takas autolle, äispä anto Morselle lumipesut. Ekaks se käski, et hyppää tohon puiston penkille, mut siihen hyppäski Tiitu. Ei auttanu, pesut tuli kuitenki. Se hinkkas lumella naamanki! Vaikkei se yhtään haitannu, ku oli tullu aika kuumis, ku riehuttiin ja kaivettiin.

Kotona me saatiin karjalanpaistin jämiä meiän iltaruuan joukossa ja se oli kyllä huippuu. Karjalanpaisti on parasta. Melkeen parempaa ku pupun papanat.

Tästä matkustelusta ei tunnu tulevan loppua! Taas oltiin reissussa tänään. Yhtäkkiä joskus eilen illalla joku täällä keksi, että mitäs jos mentäis hiihtämään, eikä siinä muuta tarvittu. Ei me kyllä oikeestaan tiedetä, mitä se hiihtäminen on, mutta lähdettiin mukaan kummiskin.

Ekaks ajettiin aika kauan, mut sehän ei haittaa, päinvastoin. Lopulta oltiin perillä ja ispä laitto hiihtimet jalkaan. Äispä vaan vaihto saappaat. Se oli ihan outo paikka. Joka puolella oli sellasia kylttejä, että ei koiria. Äispä sanoi, ettei se kuitenkaan täällä Pelkiassa oo niin tarkkaa, muttei se silti vieny meitä niille hiihtimisladuille. Siks meiän täytyiki kertoa aika lujaa kaikille suksimisihmisille, että missä me oltiin, ku oltiin pellolla.

Hyvät haisut täällä lumen alla

Hyvät haisut täällä lumen alla

Ei siellä ollu mitään tekemistäkään paitsi myyrien ettimistä. Vähän hais puputki, mut myyrähaisu vei voiton. Onneks ispän suksi oli aika pian menny rikki ja me lähettiin kotiin ennemmin kuin piti. Tosin ajettiin jonkun piparkakkutalokaupungin kautta, vaikkei olis tarvinnu, ku oli aika kylmä. Silti äispä sano, et sinne pitää mennä uudestaan. Meiän mielestä ei pidä.

Jos huomenna joku sanoo, et mennään hiihtämään, ni me ei kyllä lähetä mukaan! Ei hiihtäminen oo kivaa, jossei oo suksia edes. Jos olis koirien sukset, ni sit kyllä mentäis ja lujaa.