You are currently browsing the category archive for the ‘Hassutuksia’ category.

Nyt se on onneks ohi! Olipas meillä eilen hulina-vilinää, kun täytettiin niin monta vuotta.

Äispä teki heti meille kakut, kun se tuli töistä. Ei kyllä saatu maksalaatikkokakkua, ku sellasta on niin vaikee täältä löytää. Sen sijaan äispä oli löytäny jotain toooosi herkullisia kakkupohjia. Toine oli lammasta ja toinen jotain jänistä. Ei me kyllä tiedetä, kumpi sai mitäki, ku oli niin kiire niitä syömään. Sitäkään ei tiietä, et miks kummassa se ei laittanu niitä nakkikynttilöitä, vaikka sellasia oli ja me kauheesti sanottiin, että laittais. Melkeen hypittiin pöydälle auttamaan niitten kanssa. Lopulta siinä oli vaan luomujukurttia ja kuivattuja maksanpaloja koristeena. Ne näytti ihan suklaalta! Ja sitten me ahmittiin!

Kumpi syö nopeemmin?

Kumpi syö nopeemmin?

Naapurin kissa tuli seuraavaks meille laulamaan ikkunan taa. Me yritettiin sille sanoa, et tuu sisään vaan, muttei se tullu. Siks se varmaan ei tullu, ku kakku oli jo ihan loppu.

Sen jälkeen me pidettiin kymppivuotispainikilpailut meiän olkkarissa. Meinas pöytä kaatua, eikä tiietä kumpi voitti.

Lopulta äispä sano, et täällä olis vielä yks ylläri. Se kaivojostain pussista pari vaatetta ja kisko ne meiän päälle. Siis vähän outoo! Tosi tyhmät puvut, ei kyllä niitä pidetä yhtään enää. Äispä kyllä sano, ettei tarttekaan. Vaan sillon, jos on hirmee hiki tullu ja sit pitää vaikka mennä autoon taas matkustamaan. Tai sitten muuten, jos on ollu kylmä. Se on kyllä hyvä, eihän tollasissa kehtaa missään kulkeakaan. Ihan lällyt vaatteet.

Kuusi ja neljä

Kuusi ja neljä

Yöllä meiän piti vähän käydä lisäulkoilemassa, ku oltiin ahmittu kakut vissiin liian nopeesti. Onneks seuraava synttäri on vasta ens vuonna.

w-lenkille

Tällä viikolla saa Koirakuva-viikkohaasteessa näyttää rakkaita rakkeja ja hurjia hurttia. Meistä vähän tuntuu, et ollaan kumpiaki, ni siks aateltiin vastata haasteeseen.

Niinku kaikki tietää, me tykätään reissata ja ollaanki käyty aika monessa paikassa. Tossa eka kuvassa mä oon Italiassa jossain hotellissa. Mua vähän riehututti ekaks

Jee, kiva sänky!

Jee, kiva sänky!

ja sit alko nukuttaa.

Olkaa hiljaa, mä nukun

Olkaa hiljaa, mä nukun

Kerran kotona meille iski siivousvuoro, eikä oikeen osattu päättää, kuka siivoo ja mitä.

Mä en kyllä siivoo!

Mä en kyllä siivoo!

En ainakaan imuroi!

En ainakaan imuroi!

Mitenniin mun täytyy?

Mitenniin mun täytyy?

Talvirantareissulla mä löysin hiekasta pallon. Äispä sanoo, et mä pompin pallon perässä niinku olis jaloissa vieterit ja voi mulla ollaki. Tossa mä ponnistan haamupallon perässä.

Kyllä mä sut saan!

Kyllä mä sut saan!

Sainpas!

Sainpas!

Joskus ei oikeen huvita mikään.

Hymyile itte

Hymyile itte

Flöör dy Meer – se on mun uuden tuoksun nimi. Lanseerasin sen juhannuksena , ku meillä ei mitään juhannuksia täällä Pelkiassa oo ja jotain piti keksiä. Kokkaustouhuissa tää asia sitten mulle välähti. Mä aloin ajatella, että kaikilla julkkisnaisilla on omat tuoksut niinku Parkerin Saaralla ja Hiltonin Pariisilla ja Kamppellin Naomilla. Mä oon ihan nähnyki yhen sellasen julkkishaisupullon meiän kylppärissä, siinä lukee Isapella Rosselini. Se on vissiin rosollin hajusta.

Tuotesuunnitteluun en viittiny liikaa aikaa hukata, vaan ihan omasta päästä ja tassukopelolla sen haisun sekottelin. Perusaineena on oliiviöljy, ku se sopii melkeen mihin vaan. Sitten siinä on hitunen epsanjalaista simpukkalientä ja sama hitunen sardiinisoossia. On siinä anjovisiaki ja meiän puutarhasta otin vähän laventelia ja rosmariinia, ku niistä saa romanttista nyanssia.

Mä testasin sitä ’Flöör dy Meeriä’ ihan vaan kotona. Sitä oli mun turkissa korvien takana niinku haisuvesiä kuuluuki käyttää ja Morse ainaki oli kovasti kiinnostunu. Oisin menny vähän muuallekin testamaan, mutten päässy. Uskoisin, että kissojaki kiinnostais tää nimenomainen tuoksu. Vähän niitä ajatellen sen suunnittelinki. Käy nääs näin: ekaks mulla on tota parfyymia turkissa, sitte tulee kissa ja ihastelee ja hurmaantuu ja sit mä hyökkään. Harmi kuitenki, että mun koe-erä ehti jo kulua ihan loppuun. Täytyy vissiin käskeä äispää hakemaan lisää raaka-aineita. Kyllä mä sitten taas tuotekehittelen.

Tiedotti Titi-Uu

Meiän naapurin pappa on nyt mun kirjeenvaihtokaveri! Siis se lintupappa. Mä kirjotin sille sunnuntaina kirjeen, ku joku kumma oli viskannu mun Kaikista Tärkeimmän Pallon naapurin kanatarhaan. Sit mä allekirjotin sen mun tassulla. Allekirjotuksesta tuli oikeen hieno, ku tassussa oli paljon hyvää painoväriä.

Siinä kirjeessä mä kerroin hollanniks (!), et mun pallo oli nyt sen kanoilla ja et mä en päässy sitä hakemaan. Se setä vastas kyllä heittämällä pallon takas mulle. Onneks ne kanat ei ehtiny alkaa hautoa mun palloa pikku tipuks.

Vaikka lintupappa ei kirjottanutkaan mulle takas, ni mun mielestä se on ihan selkeesti mun kirjeenvaihtokaveri. Mä voin kirjottaa sille taas uudestaan, jos joku mun lelu eksyy sinne pihalle.

Titi-Uu

Ai niin, melkeen unohdettiin: ME TOIVOTETAAN OIKEEN SUPER-YSTÄVÄNPÄIVÄÄ KAIKILLE MEIÄN SUPER-KAMELEILLE!!!

Löydettiin kuulkaas tonttunimikeneraattori ja vähän keenimuunneltiin itteämme tontuiks. Ekaks meille kyllä tuli kinaa sukunimistä, ku Morsella on sukunimi jo sen kennelistä, mutta Titi-Uun sukunimestä me ei tiietä yhtään mitään. Sitten vaan päätettiin, että Tiitu käyttää samaa sukunimeä, ettei tuu sekavuuksia.

Keneroinnin seurauksena Morsesta tuli tonttu nimeltä Peura Tupsuvaara ja Titi-Uusta Jukra Isosuukko (äispä sano, et toi nimi sopii Tiitulle tosi hyvin!).

 Nyt me lähdetään kurkkimaan ikkunoitten taa, onko kilttejä koiria. Muistakaa olla kiltisti, että saatte lahjoja.

Ai niin, äispä keneroi taas uuden lokipohjan, ku se kyllästy vihreeseen. Sillä on vissiin lyhyt kärsimyksellisyys. Sitten seki keenimuunteli ittensä tontuks ja sen nimeks tuli Sato Talviomena.

Terveisin Peura ja Jukra

Ja ihan turha sanoa, että oltais klökiä otettu!

Peura ja Jukra