You are currently browsing the category archive for the ‘Hauskaa’ category.

Meillä onki uus pelto! Se on tosi hyvä kaikenlaiseen röymimiseen ja kaivamiseen ja sit se on kans lähellä. Vielä parempi juttu se.

Me löydettiin se pelto, ku oltiin lenkillä. Ennen sen ympärillä oli kaikenlaisia aitoja ja lankoja, mut nyt joku oli ottanu ne pois. Ainaki jostain kohdista. Ei tiietä, tuleeko sinne vaikka lehmiä joskus, mut nyt ei oo ainakaan muita ku me. Ja kissoja ja myyriä. Tosi hyvä pelto! Siellä kasvaa jo heinääki, mikä tekee myyräjahdista aika jännittävän.

Se ei oo ollenkaan tasanen koska se on mäkipelto. Siinä on tosi hyvä ottaa mäkilähtöjä ja mäkiloppuja ja loikkia tasajalkaa ja yhtä jalkaa. Paras lähipelto mitä meillä on ikinä ollu. Voiku kukaan ei rakentais niitä aitoja takas tai päästäis lehmiä sinne. Tai pahinta olis, jos joku alkais rakentaa siihen taloa. Melkeen joka paikkaan, missä on tyhjä pellon pala tai mettän suikale, rakennetaan talo.

Ainaki vielä se on ollu ihan tyhjänä, paitsi meistä. Me taietaan vahtia, että se pysyyki tyhjänä. Aletaan vaikka telaketjukoiriks, jos pahalta näyttää.

Me on tehty empiiristä tutkimusta siitä, miten ihmisiä vois kouluttaa pelkästään ajatuksensiirrolla. Se on osottautunuki tosi helpoks vaikka jotkuu asiat vielä vaatii vähän hiomista.

Esimerkiks perjantaina me ajateltiin, että pitäis saada herkkuja. Oikeen pinnistettiin aivonystyröitä. Sit äispä alko paistaa pullaa! Se paisto niitä niin paljon, että meki saatiin aika monta kertaa maistaa.

Samana päivänä mietittiin sitäki, et olis kiva, jos meillä olis joskus täällä jotain kavereita. Vaikka koiria. Tai jos ei koiria tulis, ni ainaki jotain kivoja ihmisiä. Iltapäivällä ispä tuli autolla pihaan ja autosta tuli aika monta ihmistä ulos. Ne oli jotain, ketä me ei ees ollenkaan tunnettu, mutta kyllä me aika nopeesti opittiin. Siinä oli yks Jaana ja sen pienet ihmiset. Vaikka ei ne kovin pieniä ollu paitsi yks. Me leikittiin niitten kans kaikenlaista ja Tiitu esitti majavatanssia. Välillä me laskettiin sataan ja sit etittiin namipaloja, mitä ne lapset oli piilottanu joka paikkaan. Illalla, ku ne oli lähteny, me oltiin tosi väsyjä. Oltiin ajateltu niin kamalasti.

Tänään me huomattiin, et ihan tavallinen palloajatteluki toimii ärsykkeenä. Niinku jos pudottaa pallon äispän varpaille ja oikeen sinnikkäästi ajattelee, et Heitä! Heitä! Heitä! ni sit se heittääki sen pallon. Ja vielä vaikka kuinka monta kertaa. Ajatuksilla on kyllä kauheen vahva voima.

Yks asia ei oikeen vielä toimi. Se on aina yöllä, ku äispä nukkuu. Ei se ollenkaan herää, vaikka kuinka ajatellaan, et pitää päästä ulos pissille. Sillon pitää haukkua, et ajatukset menis perille ja toimis. Joskus se kyllä ymmärtää ihan väärin. Niinku viime yönä, ku haukuttiin. Se nous ylös, pisti tohvelit jalkaan ja kylpytakin päälle ja nous avaamaan meille ovea. Me vähän katottiin pitkään. Ajateltiin vaan, et olis vähän siirtyny, että meilleki tulis sängyssä tilaa. Tai tulihan sitä noinki. Kyllä se sit tuli takas nukkumaan ja työns meitä pois tieltä.Ihmisten aivot on vissiin yöllä ihan tyhjät, ku ei mikään ajatus kulje perille.

Tota ajatuksensiirtoa öiseen aikaan pitää kyllä vielä treenata aika paljon.

Se on me, se kymppivuotias! Tänään! Meillää oonkii synttäärii, meeillää oonkii synttäärii, meillää onkiii….

Aamulla ennenku ees herättiin saatiin otukset. Morse sai kukon ja Tiitu luppakorvakoiran. Vähänks ne oli ylläreitä, ku ei yhtään muistettu, et meillä on tänään syntymäpäivät! Sit äispä anto vielä jotkuu kloromyllihammasharjat. Se sano, et pitää olla hyvä henki illalla, ku syö kakkuu. Siitä me arvattiin, että saadaan vielä kakkuakin!

Voiku se olis maksalaatikkokakkuu, tai saa se olla makkaraaki tai sit lihakakku. Ja sit siinä pitäis olla nakkeja ja juustoo. Sellasta kakkua me haluttais. Meitä nyt jännittää jo ilta.

Oltiin eilen Lakenin puistossa remuamassa. Että olikin kivaa! Eilen oli vielä luntaki ja puistoon oli tullut kaikkia muitaki koiria ihan vaikka kuinka monta, niinku esimerkiks piiklejä ja eri värisiä noutajia ja ruttunaamakoiria ja pelkian paimenkoiria ja sit kans sellasia tosi erinäkösiä rotukoiria niinku Tiituki ja oli siellä sinttikoiriaki. Sellasia ihan pikku, pikku, pikkusia. Ne on kovia rähisemään.

Puput oli ollu kyllä anteliaalla tuulella, ku olivat tehneet meille maukkaat lounaat. Napsittiin ihan sikana papanoita ja äispä vissiin yritti päästä jaolle, ku yritti juosta meiän perässä ja sanoo jotain. Ku ei se siinä lumessa kuitenkaan päässy mihinkään, ni saatiin ihan ite syödä niin paljon kun vaan ehittiin.

Huhuu, ootko sä siellä? Kiitti lounaasta.

Huhuu, ootko sä siellä? Kiitti lounaasta.

Nähtiin me myyriäki, tai no, myyrien tekemiä kasoja, ainaki ziljoona. Yritettiin löytää ne rakentajamyyrät, muttei taaskaan onnistunu. Onneks onnistuttiin pissimään melkeen joka kasaan. Jotkut myyrät luuli, et on jo kevät ja oli kasvattanu narsisseja.

On narsisseissa turvallaan reipas russeli

On narsisseissa turvallaan reipas russeli

Ku mentiin takas autolle, äispä anto Morselle lumipesut. Ekaks se käski, et hyppää tohon puiston penkille, mut siihen hyppäski Tiitu. Ei auttanu, pesut tuli kuitenki. Se hinkkas lumella naamanki! Vaikkei se yhtään haitannu, ku oli tullu aika kuumis, ku riehuttiin ja kaivettiin.

Kotona me saatiin karjalanpaistin jämiä meiän iltaruuan joukossa ja se oli kyllä huippuu. Karjalanpaisti on parasta. Melkeen parempaa ku pupun papanat.

Kyllä joulu on kivaa! Me on saatu lahjoja ja syöty ja nukuttu ja oltu ulkona ja jahdattu kissoja ja pupuja.

Aattona ekaks syötiin ja sit äispä löys jostain pussin, jossa oli vaikka mitä paketteja sisällä. Me saatiin ihan ite repiä paperit ja Morse osas oikein mainiosti, mutta Titi-Uulla meni tassu suuhun. Se ei vissiin oikeen tajuu, että täytyy itekin jotain lahjojen eteen tehdä. Näättekö, kuinka hienot villapaidat oli paketeissa? Ja saatiin vinkupallo ja vinkulampaankyljys ja kuivattuja kanasiivuja ja vaikka mitä.

w_morsejoulu

w_tiitujoulu

On me maistettu kinkkuaki ja sit kans kalkkunaa. Seki oli tosi maukasta. Jälkiruuasta ei tykätty, paitsi tietty jäätelöstä.

Nyt just meillä on vähän kiirettä – taas! Äispä sano, että mennään tänään rantalomalle!! Nyt ne tossa pakkaa kaikkia pipoja ja villapaitoja ja alusvaatteita ja toppatakkeja. Mikä rantaloma se sellanen on, jos ei oteta uimapukuja ja aurinkorasvaa ollenkaan mukaan? Tää ei mee nyt ihan oikein. Äsken se vielä sano, et ne villapaidat on ihan varmaan tarpeeseen siellä rannalla. Täh? Ollaanks me menossa Etelänavalle, vai? Tästä täytyy ottaa selvää. Me raportoidaan sit, ku ollaan taas takas. Ei kyllä tiedetä, koska ollaan kotona. Aika salamyhkäistä toimintaa.

Ei me olla mihinkään kadottu vaikka niin vois ehkä luullaki. Meillä on vaan ollu niin kamalan kiire ja sit äispä on ollu kipeenä ja vaan kröhiny ja kröhiny eikä yhtään päästäny meitä koneelle, pyh!

Aateltiin, että näytetään, missä ollaan oltu ja mitä on tapahtunu, ettei kenenkään tarttis kummastella, että mitä kummaa Titi-Uu ja Morse oikein meinaa, ku ei yhtään enää kirjottele.

Ekaks me mentiin hukkaan yhellä kurareissulla. Tai siis ispä ja Tiitu katos. Morse vaan ties, missä oli ja oliki aika kauan. Morse: Olin muuten aika vihanen, ku lopulta löysin noi. Autonki olivat siirtäneet. (Toi kuva on kyllä joltain toiselta kerralta, mut ihan samassa paikassa oltiin hukassa. Toi pallo tossa takana on Atomiumin yks osa. Se näkyy meiän kurapeltoreitille.)

Hyviä kaivauspaikkoja täällä

Hyviä kaivauspaikkoja täällä

Sit meille tuli Mikko! Se on äispän poika ja kauheen kiva. Sen kanssa me ajeltiin Bastognessa ja Bruggessa ja käytiin me vähän rannallaki, mut siellä oli ihan pimeetä.

Haettiin jotain matkamuistoja Bastognessa

Haettiin jotain matkamuistoja Bastognessa

Tää on Bastognea

Tää on Bastognea

ja tää Bruggea

ja tää Bruggea

Ollaan me lenkuroillaki käyty aika monta kertaa ja sunnuntaina oltiin taas Hofstadessa. Meiän piti mennä kattomaan, että mikä kumma Finse Piste sinne tulee, ku luettiin lehdestä, että tulee. Ei löydetty mitään pisteitä, mutta arvatkaas mitä, Tiitu meni uimaan! Se vesi oli ihan kylmää ja se meni silti. Sitten kun nähtiin mustia pitkäkauloja, meinattiin molemmat mennä pulikoimaan, mutta ei päästy. Tosi tyhmää!

Tossa takana on Tiitun uimapaikka

Tossa takana on Tiitun uimapaikka

Tänään me on siivottu ja siivottu ja siivottu. Meiän kaikki lelutkin oli ulkona eikä voitu tehdä yhtään mitään. Siivoomisen jälkeen meille tuotiin sisälle PUU! Sellanen aika pieni, mutta on se ihan oikee puu. Äispä touhus sen kanssa vähän aikaa ja sit siihen lensi perhosiaki. Me oltiin vähän, että onks nyt kesä, vai?

Meiän puu

Meiän puu

Onneks lopulta tuli vähän rauhallisempaa. Äispä pisti kinkun uuniin ja nyt odotellaan, että joko sais maistaa. Ku meillä ei oo kuvaa siitä kinkusta, ni aateltiin toivottaa kaikille oikein rattoisaa ja riemullista joulua tällasella kuvalla yhestä lihakaupasta Ardenneilla. Eikö ookki maukkaan näkösiä makkaroita?

Rattoisaa ja leppoisaa joulua kaikille meidän kavereille!!!!

Rattoisaa ja leppoisaa joulua kaikille meidän kavereille!!!!

Tää on nyt vähän paljon niin tekninen juttu, ettei äispäkään ole ihan varma, ymmärtääks se. Vaikka se nyt ei tietenkään oo mitään ihmeellistä.

Kaikki alko siitä, ku Morse katos. Ihan ekaks se katos sunnuntaina, ku äispä lähti Katia vastaan. – Enkä kadonnu mihinkään!. Sit se taas katos tänään ja vaikka me kuinka etsittiin, ni ei löydetty. – Emmä mihinkään kadonnu, usko jo!!

– Mä olin autotallissa harjottelemassa rallikuskin hommia, nih! Menin sinne, ku Yrjö oli parkkeerattu talliin ja ovet oli auki. Pääsin sinne kellarin kautta. Nyt mä osaan jo kattoo, mihin ajetaan ja pitää ratistaki kiinni niinku Kröönholmi. Sit ku Yrjö on taas pihalla, mä meen kokeilee oikeen kunnolla. Aion ajaa eteen ja taakse ja sit sivuluisuu kans. Harjottelu oli aika kivaa, mut kivempaa oli, ku mentiin lenkuralle äispän kanssa. Mä kuljin äispän kanssa ja Titi-Uu vaan juoksi ja juoksi ja meni maissipeltoon ihan piiloon. – Enhän mä ollu ollenkaan piilossa, ku näin teiät koko ajan!

Huhuu, mä oon täällä!!

Huhuu, mä oon täällä!!

– Mä juoksin maissimetsässä ja etsin myyriä. Olisin löytänykki, mutta aina äispä huus takas. Sit mä näin tosi upeen mustan lätäkön ja menin tutkimaan sitä tarkemmin. Oikeestaan menin siihen ihan mahalleni ja sain oikeen tosi SUPERöljypohjan. Äispä kuitenki pilas kaikki ja käski mut heti pois.

Kotona se käski mut yläkertaan ja mä luulin, et nyt mennään nukkumaan ja hyppäsin sänkyyn. Taas äispä pilas koko jutun ja käski kylppäriin. Ei ollu kuulemma mitään asiaa sänkyyn. Sit se pesi mua ja sitä öljypohjaa oikeen pesuaineella. Ei se kyllä enää oikeestaan ollukkaan kivaa, se öljy. Onneks koirilla ei oo oikeesti mitään öljypohjia, ku ihan vaan joskus.

P.S. äispä sano, et kuva on siks noin surkee, ku se on otettu puhelimella. Höh!

Mä olin sunnuntaina biitsillä. Tai oltiin me kaikki, Morsekin. Se biitsi oli jossain Hollannissa ja me jouduttiin tai oikeestaan saatiin matkustaa sinne aika kauan. Me kyllä lähdettiin sinne Hollannista, ku oltiin siellä yötä yhellä leirialueella.

Biitsillä oli aika paljon ihmisiä ja koiria ja hevosiaki. Jotkut ihmiset meni uimaan ja sit toisilla oli toppatakit päällä, ku niillä oli kylmä vissiin. Meillä ei tullu kylmä. Mä kävin meressäki monta kertaa, ku mun pallo lens sinne ja se piti hakea pois. Mä hain sen vaikka kuinka monta kertaa, mut aina vaan se meni takas. Sit äispä pisti sen pallon reppuun, ettei se taas menis mereen tai etten mä menis, en oikeen tiedä.

Mä juoksin siellä ihan hulluna, ku oli paljon tilaa eikä kukaan kieltäny ja tapasin kaikenlaisia muitaki koiria, mutten paljoo niitten kanssa puhellu. Sit kuitenki, ku oltiin jo menossa takasin, mä tapasin kaks salukia. Koska neki oli käyny monta kertaa uimassa, ni meillä oli paljon yhteistä. Oli meillä seki yhteistä, et tykätään juosta lujaakovaa. Me pidettiin juoksukilpailuja siinä biitsillä ja ne oli ihan hirmeen nopeita. Mä olin kuitenki yhessä asiassa sata kertaa nopeempi. Mä pääsin aina alkuun paljon paremmin ja menin ekana, mut sit ne meni mun ohi, ku ne oli paljon isompia. Mut mulla onki sellanen räjähtävä lähtö.

Sit meiän ihan yhtäkkiä vaan piti lopettaa se kilpajuoksu, ku alko kuulua kummaa töminää. Koko biitsi tömisi ja tärisi ja äispä huus, että nyt Titi-Uu heti tänne. Mitä, häh, miks? Sitten me nähtiin ne hevoset! Koko ranta oli täynnä ratsastajia ja vähänks meillä tuli kiire vahtia niitä. Morsen kanssa pidettiin huolta, ettei ne tuu lähelle ja mun salukikaverit vahti kans.

Taaskaan en saanu juosta noitten perässä

Taaskaan en saanu juosta noitten perässä

Oli tosi hyvä biitsireissu ja nyt ollaanki vaan nukuttu, ku reissaaminen ja pikakilpajuokseminen aina vähän väsyttää.

Kirjoitti Titi-Uu

Meiän reaaliaikaiset lomajuttukerronnat meni ihan pilalle sen Pimennon takia ja nyt on yritetty muistella vaikka kuinka kauas. Kyllähän me tietty muistetaanki aika monta juttua, mutta ei kummiskaan varmaan ihan kaikkia.

Sellanen hyvä piitsijuttu kuiteski jäi mieleen. Oltiin Porissa ja siellä on meri ihan vieressä. Se on aika iso meri, ku toisella puolella on Ruåtsi. Yks päivä käytiin Porin koirapiitsillä, eikä oo ennen sellasta pelkästään koirille tarkotettua rantaa nähty! Se oli vaikka kuinka SUURI ja siellä sai juosta ihan vaan ilman mitään remmejä ja uida ja kaivaa ja pomppia ja uida ja kaivaa ja….!

Oli siellä ollu joku poniki, mutta onneks se tuli just pois, ku me oltiin sinne menossa. Ei oikeen välitetä poneista. Piitsin toisella reunalla, ainaki kahen kilometrin päässä oli kans koiria, mutta ei me koskaan ehitty sinne saakka, ku meillä oli kova kiire just siinä missä oltiin.

Tuolla meren takana on Ruåtti.

Tuolla meren takana on Ruåtti.

Onks vähän hieno piitsi

Onks vähän hieno piitsi

Ei me olla mihinkään menty vaikka ollaanki oltu hiljaa. On vaan ollu niin karmea kiire. Tai ihmisillä siis, eihän meillä mihinkään kiirus oo. Ihmiset on niin omituisia, jos niillä on kiire, ni ei päästetä ees koiria koneelle. Epoo. Kyllä meillä olis ollu aikaa kirjottaa vaikka mitä.

Oltais kirjotettu – ja nyt niin tehdäänki – vaikka siitä, että meillä kävi vieraita Islann- eiku Skotlannista. Ne oli tosi kivoja ja hais koiralle. Äispä on tuntenu ne jo hirmeen kauan. Vaikka ne oliki skotlantilaisia ja puhu kummallisesti, me kyllä ymmärrettiin. Niinku vaikka että Haud yer wheest! ja Dinnae fash yersel tai Haste ye back. Ihan selvää tekstiä ainaki meille (Suom.huom: Ole hiljaa, Älä murehdi, Tule pian takaisin). Nyt ne on ollu koko viikon jossain suunnistamisissa. Meki oltais menty, mutta ei päästy, ku äispä sano, ettei osata lukee karttaa. Mut voi ilman kartaaki suunnistaa, ihan varmana!

Eilen äispä tuli taas kiiruulla kotiin ja sano, et nyt lääkäriin. Mitä, täh? Eihän me olla ees kipeitä. Sit se sullo meiät Yrjöön ja niin mentiin. Yrjöstä näkee paremmin ulos ku siitä toisesta autosta. Ja se on kans aika pieni ja vanha. Eläinlääkärissä meille tuli vähän sen lekurin kanssa erimielisyyksiä ja Morse sano sille aika pahasti ja tosi kauan. Sit se lääkäriki oli vähän äkänen ja alko huitoa Morsea. Ku käveltiin taas Yrjölle, ni äispä sano, et ehkä ei tonne enää mennä. Se oli ylipäätään huono reissu, ku Morse tuli ihan kuumaks sen jälkeen ja makas vaan ja huohotti. Vissiin ku se niin kauheesti räyhäs ja kuteski pistettiin. Kumma, et matoja ja punkkeja pitää hoitaa koirien avulla. Ei oo oikeen lookista.

Nyt meillä on vähän ressinhaisua kotona ja voi kuulemma tulla joku Pimentokin. Me luullaan, että se on jotain epsanjalaista ruokaa. Toivottavasti yhtä hyvää ku kinkku tai parsakaali tai juusto.