You are currently browsing the category archive for the ‘Ihmisiä’ category.

Meillä on nykyisin ihan tympäle aamuja. Ollaan me kyllä ruokaa saatu ku on herätty, mut sit alkaa se ihan tyhmä osuus.

Heti nähdään, et äispä on menossa töihin eikä mihinkään lenkille meiän kanssa. Sen tietää siitä, et se laittaa erilaiset kengät jalkaan. Ja kans siitä, et se menee sinne ja tänne ja etsii ja hakee. Välillä mekin ihan hermostutaan.

Sit se kuitenki laittaa meille kaikki kaulapannat ja valjaat vaikkei ite ees lähe lenkille. Sellanen ei ole reilua ollenkaan. Jos kerran noin selvästi ilmottaa, että on lenkura-aika, ni sit pitäis kyllä itteki lähteä mukaan. Välillä varsinkaan Tiitua ei yhtään huvita lähteä autoon, se vaan kattelee ja kuljeskelee ja on niinku et emmä viitti, ku et säkään kuitenkaan lähe. Lopulta me kaikki sit kuitenki mennään autoon. Äispäki.

Sit me ajetaan johonki kaikkia kiertoteitä, ku noi isot tiet on niin täynnä autoja, ettei siellä pääse yhtään mihinkään. Joka aamu tiedetään, koska äispä lähtee autosta ulos.  Ekaks ajetaan moottoritien yli ja sit mennään sillan alta ja heti kohta käännytään oikeelle. Ihan melkeen sillon pysähdytään ja äispä vaan sanoo, et hei hei ja sit se lähtee. Kyllä mekin sanotaan, muttei mitään hei hei. Me sanotaan ÄLÄ MEE MIHINKÄÄN, KU SUN PITÄÄ TULLA MEIÄN KANSSA KATTOMAAN MEIÄN KAVEREITA TONNE PUISTOON! HEI, EKSÄ KUULE MITÄÄN! TUU TAKAS!

Ei se koskaan kuuntele, menee vaan. Menköön sitte, mekin jatketaan matkaa. Aika hyviä aamulenkkejä onki ollu, ku välillä juostaan pellolla ja sit taas joskus puistossa. Siellä puistossa on aina jotain meiän kavereitaki. Niitä on aina kiva tavata, mut joskus ne on vähän rasittavia, ku ne haluis vaan juosta ja meuhkata ja meiän hommia on oikeestaan kuoppien kaivaminen. Miksköhän kaikki ei tykkää kaivaa kuoppia?

Mitenniin täällä ei sais kaivaa?

Mä kaivan ainaki tästä!

Mainokset

Tää on vähän niinku ittensä toistamista, mutta meillä on ollu kiire! Niin kiire, ettei oo yhtään ehitty tähän koneelle. Ekaks meillä oli Lotta kylässä ja sit Mikko ja sit meillä on kauheesti pakattu ja sit on ollu reissuressiä ja sit eilen, voitteks uskoo, meiät vietiin vielä koiratohtoritätin luo!

Se oli kyllä ihan vikatikki, ku lääkettä sai vaan madot ja punkit. Miksköhän äispä ei vieny vaan niitä meiän elukoita sinne lääkäriin? Ei meitä siellä olis tarvittu. Sitäpaitsi se lääkäri meinas myrkyttääki meiät. Ekaks se työns suuhun niille madoille jotain (eikä madot ees asu meiän suussa) ja sit se anto sellaset namupalan näköset pötköt. Ei syöty. Äispä otti ne mukaan ja sano, ettei ne oo yhtään myrkkyä, ni sit kotona kyllä syötiin.

Nyt me ollaan sit lähössä johonki reissuun, ku matkamökkiä on pakattu hiki päässä. Jos me ehitään ja päästään johonki koneen viereen, ni kerrotaan kyllä, missä ollaan.

Terve vaan kaikki kamut, meillä tais alkaa kesäloma!

Tossa alla me ollaan viime lauantaina Monschaussa. Sillon oli vähän sateista. Nyt on kyllä ihan kuumis-luumis.

w-koirat monschau

Arvatkaa mitä? Me oltiin tänään piiitkällä päivälenkuralla. Meiän yks Lotta on täällä ja sen ja ispän kanssa kierrettiin vaikka kuinka iso järvi. Siinä järvessä on yks tosi hyvä juttu. Se on vettä! Vesi on oikeen kamalan tärkeetä, ku sitä voi juoda. Sit siinä voi viilennellä, jos on kuumis-luumis ja sit kaikkei tärkein. Siinä voi uida! Arvatkaa uitiinko? Uitiin ihan varmana! Tai ei Morse uinu, mut Titi-Uu vaan. Sen oli ihan pakko pelastaa pallo ainaki satatriljoonaa kertaa sieltä järvestä.

Missä se pallo on?

Missä se pallo on?

Se oli kyllä yks oikeen super-ulkoilu, ku nyt ollaan ihan väsyjä. Ei me kyllä heti ehitty kotona lepäilemään, ku piti tehä ruokaa. Me tehtiin sitä Lotan kanssa. Jauhelihasta. Sillon on kans oltava koko ajan tarkkana, jos kokki olis vaikka sellanen köppänäppi. Lotta oli kyllä huono köppänäppi, ei siltä mitään pudonnu. Se oli kyllä aika outoo, ku siellä järvellä siltä lens se pallo vaikka kuinka pitkälle. Kumma, ettei se saanu yhtään sitä jauhelihaa lentämään ees lattialle.

Heitä ny! Heitä! Kyllä mä sen haen.

Nyt me mennään ihan kohta nukkumaan. Piti vaan ensin raportoida. Öitä vaan kaikille uimamaisterilta ja myyräekspertiltä….

En taaskaan saanu sitä kiinni.

En taaskaan saanu sitä kiinni.

Taitaa olla reissu edessä. Täällä on ihan selvästi havaittavissa matkaressiä ja pakkaamishermostelua. Se on kyllä vähän rasittavaa. Ja sitten se, ettei oikeen tiietä, mihin mennään. Tolla matkamökillä kyllä ollaan vissiin lähdössä, kun noi sitä niin kauheesti täyttää.

Me yritetään vaan haukotella ja olla kuuleina. Silleen voi opettaa ihmisiäki olemaan rauhallisia. Vaikka ne on kyllä kauheen hankalia oppilaita. Niitten päähän ei mikään oppi tunnu menevän.

Jos ei ehitä ennen reissua mitään enää kirjottaa, ni sit sen jälkeen kerrotaan kyllä, missä oltiin ja miksi. Näkymisiin ja kuulemisiin vähäks aikaa!

w_titi-uu_kertoo1Mun pitäis vissiin kertoa vielä yks juttu, mikä tänään tapahtu. Aamullahan äispä nauro mun muumiolöydölle ja nyt illalla se nauro mulle taas. Onkohan musta tulossa joku klauni vaikken ookkan mikään vistiniekka. Vaikka eniten mä kyllä luulen, et äispästä on tulossa turhannauraja.

Tää viiminen naurujuttu tapahtu nyt illalla ihan äsken.  Oli nimittäin niin, että Morse oli menny ulos enkä mä tienny. Mä olin just sanomas äispälle, et avais mulle oven, ku Morse alko haukkuu just siinä oven takana.

Ihan hetkeks vaan, siis ihan sekunnin viliseväks osaks, mä melkeen pelästyin ja hyppäsin taaksepäin. Sitä se äispä nauro. Emmä kuitenkaan Morsen ääntä yhtään pelästyny. Miks olisin?

Titi-Uu

w_titi-uu_kertoo Mä löysin tänään meiän patterin alta ihan hirveen vanhan muumion!  Äispä ei millään uskonu, et siellä oli muumio vaikka mä kuinka sille elekielellä ja ihan pikkusen vaan äänelläki kerroin. Tuu heti tänne! Täällön muumio! Kuuletsä! Eksä kuule mitään? Tuu nyt!

Lopulta se tuli ja sano, ettei siellä mitään ollu muka. Ihan varmana oli, kattois vaikka. Kyllä se sit suostu ähisemään polvilleen ja työntäämään kätensä sinne patterin alle. Eihän täällä oo muuta ku pölyä! se sano ja sen kädessä oli sellanen viis päivää vanhan koiranpennun kokonen karvakasa. Onpas, onpas, mä väitin, kato paremmin!

Sit se työs melkeen päänsäki sinne lattianrajaan ja lopulta näki sen muumion. Se oli ihan kaukana nurkassa. Äh, tää on pähkinä, äispä vaan sano ja anto mulle muumion. Ei oo pähkinä, ei oo. Tää on ihan aito Tutankhaamonin muumio, kyllä mä tiiän.

Mä kannoin sen muumion olkkarin matolle ja aloin riisua siltä kaikkia kääreitä, et äispä olis nähny et oon oikeassa. Se katteli kummissaan, et mikä juttu tää oikeen on. Sit se alko nauraa. Voi pöllö, se on kuivunut ruusukaali, äispä sano ja nauro lisää. Kyllä mäkin sit tajusin, etteihän se mikään Tutakhaamonin muumio ollukkaan, se oli vaan Rysselinkaalimuumio. Nyt se on vissiin kompostissa. Ihan oikeen muumiolle, mitäs tulee meille esittämään jotain Tutankhaamonia vaikkei ollu yhtään se.

Onneks äispällä oli maksapasteijaa leivän päällä ja mä sain kans. Ei jääny ihan kamalan paha mieli.

Titi-Uu

Selvishän se eilinen odottelu! Eva tuli meille ja sit mentiin Lakenin puistoon kaivamaan kuoppia. Oli kyllä aika märkää ja kylmää, eikä me sit kauaa oltukaan. Ehdittiin kyllä tavata yks Lassie siellä. Paitsi Morse ei ees sitä nähny, ku oli melkeen kokonaan kaivuuksissa maan alla. Vähän meitä muita nauratti, ku Lassie nuuhki Morsea  ja yks vaan kaivo ja kaivo.

Me opittiin Evalta vähän sloveniaaki. Ku lähettiin puistoon, se sano Gremo! Me vähän, et mitä? Sit se sano uudestaan gremo ja heti perään let’s go ja siitä me ymmärrettiinki, et nyt mentiin. Helppoa toi sloveenikieli.

Tänään me käytiin reissussa. Haettiin ekaks meiän kaveri Kati mukaan ja ajettiin Hollantiin. Aika pian huomattiin, et ollaan menossa Morsen ihan ekaan kotiin käymään. Siellä me juostiin pitkin peltoa ja oltiin niinku kotona ollaan. Kati välillä heitti palloa ja sit se piti taas hakea takas. Sellanen on kiva leikki.

Me nähtiin kans aika paljon russelikoiria. Äispän sylissä istu yks Susan, joka Morsen mielestä oli ihan kamalan ihana. Morse nuuskutti äispän farkkuja vielä kotonaki. Siellä oli kans yks ihan aika pikkunen koira, joka puhu suomea. Sen nimi oli Olavi. Nyt sen nimi on kyllä  joku muu, ku Moonik ei osaa sanoa sitä olavia oikeen hyvin.

Äispä kerto meille, et se oli nähny ihan viis päivää vanhojaki koiria, mut ei me olla ollenkaan varmoja et niitä oli, ku ei kerran päästy kattomaan sitä vauvakoirahuonetta. Kyllä pitäis kaikkien vieraitten nähdä kaikki vauvakoirat, et ei tulis epäselvyyksiä. Onneks me sentään nähtiin Moonikin hevonen. Ei kyllä menty lähelle.

Nyt ollaan aika väsyneitä, ku on ollu paljon matkustamista ja tekemistä. Oli kyllä kiva sunnuntai.

Meillä on tänään palkkapäivä. Äispä makso meiän palkan sikasipsuina. Hyvin se näköjään arvostaa tärkeetä hoito- ja rapsutustyötä.

Me on ihan kamalan ahkerasti pidetty sen vasemmasta jalasta huolta. On maattu sen kipeen lonkan päällä ja lämmitetty. On oltu ihan kiinni, et sen olis helpompi rapsuttaa meitä. Sit on yritetty nuolemalla levittää sen lääkerasvaa. Sillon se kyllä on vähän ärähtäny.

On me autettu sitä pesemisessäki. On pesty äispän naamaa ja korvia ja varpaita. Se kyllä sanoo, et osaa se ittekin, mut ei oikeen voitu ottaa sitä tosissaan.

Meillä on ollu niin kiire tässä hoitotyössä, ettei oo ehditty yhtään lenkillekään. Vaikka äispä kyllä sano, ettei se ois voinu lähteä meiän kanssa. Nyt tuntuu kyllä, et jotain muutosta on tulossa, kun se puki päälle lenkurafarkut, laitto meille kaulapannat ja aina välillä kattoo kelloa. Ihan selvästi jotain nyt odotetaan.

Just ku päästiin kertomasta, et ollaan ypöinä kotona, ni ei ollakaan. Äispä on ollu täällä koko päivän ja sano, et vielä huomennaki.

Ei se kyllä oo ollu ollenkaan innostava, ku vaan kulkenu kumarassa ja vinkunu. Tai oikeestaan välillä kovempaaki metelöiny. Sit se pitää sauvakävelysauvaa koko ajan mukana ja se on vähän pelottavaa. Onneks sentään anto meille napoja vaikka melkeen unohti. Itte se ei syöny mitään, eikä me oikeen siitä tykätty. Ei saatu mitään leivän ja kinkun jämiä yhtään.

Sit iltapäivällä ihan yllättäin se vaan pisti meiät pihalle ja oven lukkoon! Siis lukitsi meiät ulos! Ennenkuulumatonta käytöstä äispältä. Sen aivo oli vissiin menny rikki. Päästi se meiät kuiteski takas. Mut sit soi ovikello ja äispä nappas Tiitun kainaloon ja könkkäs jotenki kellarin ovelle ja sit vaan pudotti Tiitun rappusiin. Ei hyvä! Tosi huono tapa!

Meille tuli joku vieras sisälle ja ne jutteli äispän kanssa ja sit se vieras rokotti äispää. Ihan niinku meiän eläinlääkärissäki meitä on rokotettu. Morse vähän suuttu, ku se ei tykkää rokotustikuista. Morse sit ajoki sen ihmisen meiltä ulos.

Nyt me on vaan taas levätty, ku on ollu niin paljon omituisia juttuja tänään. Muistaakohan toi antaa meille iltaruokaa? Vähän tuntuu, ettei se ainakaan lähe mihinkään ulos kävelemään, meiän pitää vissiin vaan lukea omia viestejä tossa pihalla.

Oltiin tänään taas meiän uudella röymypellolla. Juostiin eestaas ja sit taas takas. Äispä yritti vähän heitellä mulle jotain kälystä keppiä, muttei paljoo kiinnostanu. Morse kaivo kuoppia ja yritti saada myyriä kiinni, muttei vieläkään onnistunu nappaamaan yhtään.

Mäkin kaivoin ja löysin toooosi monta myyränkoloa. Emmäkää kyllä saanu yhtään saalista. Ne taitaa olla vielä nopeempia kuin mä. Äispä kyllä sanoo, et me ollaan liian kovaäänisiä. Ne myyrät kuulemma kuuntelee meiän murinoita ja puheita ja sit menee vaan syvemmälle ja syvemmälle. Menköön, kyllä me joskus vielä ne saadaan kiinni.

Sit ku oltiin jo menossa kotiin päin, mä äkkäsin jotain hienoo. Mun nenään tuli ihan älyttömän ihanaa ja tyrmäävää tuoksua. Hei, mä käyn äkkii vaan tuolla, mä huusin ja sit mä menin. Voi, että mitä siellä pellon reunassa oli! Siellä oli joku ihan mätä, kuollu otus. Se hais niin kertakaikkisen hyvälle, et mun oli ihan pakko heittäytyä siihen selälleni ja pyöriä ja kieriä ja hinkata ja…

Äispä päästi ihan kamalan äänen ja käski mut heti pois. En olis millään lähteny, mut se oikeen KÄSKI! Äispä otti mut hihnaan ja sano, et nyt mennään suihkuun, sä löyhkäät. Täh? Ei noita ihmisii voi tajuta ollenkaan. Jos kerranki koira on saanu oikeen super-hyper ihanan tuoksun itteensä, ni sit se pitäis pilata suihkulla. Suuri vääryys!

Kotimatkalla mä yritin mennä ihan Morsen viereen ja siirtää tuoksua siihenki, mut äispä huomas mun aikeet ja sano, et älä yritäkään. Musta kyllä olis ihan reiluu, et Morseki menis suihkuun, jos munkin kerran täytyy.

Sit äispä vei mut kylppäriin ja pesi oikeen samppoolla. Sit se vielä laitto jotain jojopa-hoitoainetta ja sano, et nyt haisee hyvälle. Oon kyllä eri mieltä. Se raatotuoksu oli kerrassaan huumaavaa. Äispällä on vissiin vikaa hajuaistissa.

Ihmiset on, taas kerran.

Tosta alla olevasta kuvasta tuli tosi huono, ku äispällä oli vaan puhelin mukana eikä oikeeta kameraa ollenkaan. Siinä mä kuiteski kaivan meiän pellolla. Takana näkyvä ihan rämä talo on myytävänä. Mä en kyllä ostais.

Kaivuuhommissa ennen haisupläjäystä

Kaivuuhommissa ennen haisupläjäystä