You are currently browsing the category archive for the ‘Kaverit’ category.

Siis aatelkaa vähän! Me ei olla päästy tänne lokiin piiiitkiin, piiitkiin aikoihin, ku äispä on vaan tuijottanut sen uutta läppäriä. Se vanha meni niin hitaaks, ettei sitä enää voi käyttää ku verkon painona. Vaikka ei meillä kyllä oo verkkoja missään, muuta ku jotain hämämähäkin verkkoja. Vissiin niitä sillä läppärillä sitten painetaan.

Sillä välin, ku me ollaan oltu ihan muissa paikoissa, oli meille tullu Tahvolta tunnustus. Se tunnusti meiät goorzös plokkereiksi. Äispä sano, et se tarkottaa niinku upeita lokkaajia. Kiitos tosi paljon, Tahvo! Sä oot tosi tietäjä, kyllä me ollaanki upeita.

Siinä tunnustuksessa oli kans tehtävä, ja me yritetään nyt siihen vastata. Kattokaas, kun lokikamelin huut haukkuun vastataan aina.

Pelin idea on seuraava: Vastaa viiteen blogiin liittyvään kysymykseen ja jaa palkinto viidelle, jotka sen ansaitsevat

Milloin aloitit blogisi?
Me alettiin kirjottaa vissiin neljä vuotta sitten. Olikohan se 2007? Pyydettiin äispä kirjaamaan meiän juttuja, ku meillä oli niin paljon kerrottavaa.

Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?
Hyvä kysymys! Tietty me kirjotetaan meistä! Ja sit kaikista sellasista jutuista, mitä meille on tapahtunu tai missä me ollaan käyty. Sit joskus me kans kirjotetaan muista koirista, mut aika harvoin ihmisistä. Ne saa ihan itte kirjottaa omat asiat.

Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?
No siks tää on niin erityinen loki, ku me kirjotetaan yhdessä, vaikka äispä kirjaaki sit jutut luettavaan muotoon. Sit se kans on erityistä, et meillä on pelkialaiset passit vaikka ollaan suomalaisia ja vaikka Morse onki alunperin hollantilainen ja Titi-Uu pelkialainen. Tää on niinku erityisen monikulttuurinen tai -kansallinen loki.

Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
Meillä oli vaan niin kamalasti sanottavaa eikä aina ollu kuulijoita. Haluttiin me kertoa vähän jotain erityisjuttuja, niinku matkustamisesta ja eri maistaki ja sillä lailla tiedottaa, että koiratki voi liikkua muuallaki ku omassa maassa.

Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
Sitä me haluttas muuttaa, et päästäs useemmin kertomaan ja kirjottamaan. Meillä on monta asiaa jääny sanomatta, ku äispä ei oo jaksanu olla näppäimiä näpyttelemässä. Ei me muuta muutettais. Kuuliksä äispä?

Nyt ku me ollaan oltu niin kauan hiljaa, ni ei osata tätä tunnustusta kenellekään erityisesti luovuttaa. Meiän mielestä KAIKKI KOIRALOKIT ON UPEITA ja kaikki, ketkä haluu saa kans vastata! Nih!

Mainokset

Nonniin, nyt ollaan taas kotona eikä kertaakaan päästy kirjottamaan, missä me ollaan käyty. Tosi epistä meistä. Äispä vaan ite istui välillä kaikkien koneitten edessä ja puhisi. Meille se sano, et kesällä pitää olla ulkona. Kyllä me sit ulos mentiinki.

Me ajeltiin aika monta päivää Suomea päin ja nukuttiin matkamökissä yöt. Sit me tultiin meiän toiseen kotiin ja juostiin vaan pitkin metsiä ja ryteikköjä. Morsella oli aluks vähän ikävä, ku se olis vaan halunnu matkustaa.

Välillä me käytiin Mikkelin lähelläki ja uitiin Puulavedessä ja oltiin veneessä kans. Yhessä veneessä oli sellaset kummalliset kepit eikä yhtään moottoria. Ne kepit vaan laitettiin veteen ja vene liikku. Äispä sano, et ne oli airot.

Outo juttu toi airo

Outo juttu toi airo

Ollaan me uitu muuallaki, niinku esimerkiks Spitaalijärvessä ja puroissa ja meressä. Se Spitaalijärvi oli aika lähellä ja siellä voi käydä retkelläki ja paistaa makkaraa. Sellanen makkaranpaistoretki on kyllä ihan huippuu.

Uimamaisterin aamutreenit

Uimamaisterin aamutreenit

Saunassa me käytiin vaan sitä lämmittämässä, mutta ei me muuten saunottu. Äispä kyllä yritti sanoa, et vois saunassa koiratki olla, mut ei meiän mielestä. Siellä oli nurkassa sellanen outo laatikko, jossa oli kiviä ja siitä tuli ihan liian omituista ääntä ja pihinää. Melkeen ku ukkosta. Äispä oli kyllä tosi rohkee, ku se uskals istua siellä vaikka kuinka kauan joka päivä. Mut se ei pelkääkään ukkosta yhtään.

Saisinko makkaraa, kiitos

Saisinko makkaraa, kiitos

Nähtiin me aika paljon kaikkia meiän ihmiskavereitaki ja Tiitu kävi Justuksenki luona. Justus on mäyräkoira ja se vähän pelkäs Titi-Uuta.

Takas tänne kotiin me tultiin ekaks laivalla ja sit taas ajeltiin autolla. Aika kauan kesti ennenku oltiin perillä.

Kiireisiä laivakoiria

Kiireisiä laivakoiria

Matkalla meille kävi yks jännä juttu. Me nähtiin ihan oikee ja elävä villisika! Oltiin Hollannissa yhessä metsässä ihan vaan muina koirina juoksentelemassa, ku yhtäkkiä melkeen törmättiin siihen sikaan. Se söi mustikoita. Vähänks me sille sanottiin, et menis johonki muualle. Kyllä se totteliki meitä. Äispä luuli, et meitä pelotti se villisika, mut se oli kyllä ihan väärässä. Ei kai kukaan nyt yhtä villisikaa voi pelätä!

Arvatkaa mitä? Me oltiin tänään piiitkällä päivälenkuralla. Meiän yks Lotta on täällä ja sen ja ispän kanssa kierrettiin vaikka kuinka iso järvi. Siinä järvessä on yks tosi hyvä juttu. Se on vettä! Vesi on oikeen kamalan tärkeetä, ku sitä voi juoda. Sit siinä voi viilennellä, jos on kuumis-luumis ja sit kaikkei tärkein. Siinä voi uida! Arvatkaa uitiinko? Uitiin ihan varmana! Tai ei Morse uinu, mut Titi-Uu vaan. Sen oli ihan pakko pelastaa pallo ainaki satatriljoonaa kertaa sieltä järvestä.

Missä se pallo on?

Missä se pallo on?

Se oli kyllä yks oikeen super-ulkoilu, ku nyt ollaan ihan väsyjä. Ei me kyllä heti ehitty kotona lepäilemään, ku piti tehä ruokaa. Me tehtiin sitä Lotan kanssa. Jauhelihasta. Sillon on kans oltava koko ajan tarkkana, jos kokki olis vaikka sellanen köppänäppi. Lotta oli kyllä huono köppänäppi, ei siltä mitään pudonnu. Se oli kyllä aika outoo, ku siellä järvellä siltä lens se pallo vaikka kuinka pitkälle. Kumma, ettei se saanu yhtään sitä jauhelihaa lentämään ees lattialle.

Heitä ny! Heitä! Kyllä mä sen haen.

Nyt me mennään ihan kohta nukkumaan. Piti vaan ensin raportoida. Öitä vaan kaikille uimamaisterilta ja myyräekspertiltä….

En taaskaan saanu sitä kiinni.

En taaskaan saanu sitä kiinni.

Selvishän se eilinen odottelu! Eva tuli meille ja sit mentiin Lakenin puistoon kaivamaan kuoppia. Oli kyllä aika märkää ja kylmää, eikä me sit kauaa oltukaan. Ehdittiin kyllä tavata yks Lassie siellä. Paitsi Morse ei ees sitä nähny, ku oli melkeen kokonaan kaivuuksissa maan alla. Vähän meitä muita nauratti, ku Lassie nuuhki Morsea  ja yks vaan kaivo ja kaivo.

Me opittiin Evalta vähän sloveniaaki. Ku lähettiin puistoon, se sano Gremo! Me vähän, et mitä? Sit se sano uudestaan gremo ja heti perään let’s go ja siitä me ymmärrettiinki, et nyt mentiin. Helppoa toi sloveenikieli.

Tänään me käytiin reissussa. Haettiin ekaks meiän kaveri Kati mukaan ja ajettiin Hollantiin. Aika pian huomattiin, et ollaan menossa Morsen ihan ekaan kotiin käymään. Siellä me juostiin pitkin peltoa ja oltiin niinku kotona ollaan. Kati välillä heitti palloa ja sit se piti taas hakea takas. Sellanen on kiva leikki.

Me nähtiin kans aika paljon russelikoiria. Äispän sylissä istu yks Susan, joka Morsen mielestä oli ihan kamalan ihana. Morse nuuskutti äispän farkkuja vielä kotonaki. Siellä oli kans yks ihan aika pikkunen koira, joka puhu suomea. Sen nimi oli Olavi. Nyt sen nimi on kyllä  joku muu, ku Moonik ei osaa sanoa sitä olavia oikeen hyvin.

Äispä kerto meille, et se oli nähny ihan viis päivää vanhojaki koiria, mut ei me olla ollenkaan varmoja et niitä oli, ku ei kerran päästy kattomaan sitä vauvakoirahuonetta. Kyllä pitäis kaikkien vieraitten nähdä kaikki vauvakoirat, et ei tulis epäselvyyksiä. Onneks me sentään nähtiin Moonikin hevonen. Ei kyllä menty lähelle.

Nyt ollaan aika väsyneitä, ku on ollu paljon matkustamista ja tekemistä. Oli kyllä kiva sunnuntai.

Me on tehty empiiristä tutkimusta siitä, miten ihmisiä vois kouluttaa pelkästään ajatuksensiirrolla. Se on osottautunuki tosi helpoks vaikka jotkuu asiat vielä vaatii vähän hiomista.

Esimerkiks perjantaina me ajateltiin, että pitäis saada herkkuja. Oikeen pinnistettiin aivonystyröitä. Sit äispä alko paistaa pullaa! Se paisto niitä niin paljon, että meki saatiin aika monta kertaa maistaa.

Samana päivänä mietittiin sitäki, et olis kiva, jos meillä olis joskus täällä jotain kavereita. Vaikka koiria. Tai jos ei koiria tulis, ni ainaki jotain kivoja ihmisiä. Iltapäivällä ispä tuli autolla pihaan ja autosta tuli aika monta ihmistä ulos. Ne oli jotain, ketä me ei ees ollenkaan tunnettu, mutta kyllä me aika nopeesti opittiin. Siinä oli yks Jaana ja sen pienet ihmiset. Vaikka ei ne kovin pieniä ollu paitsi yks. Me leikittiin niitten kans kaikenlaista ja Tiitu esitti majavatanssia. Välillä me laskettiin sataan ja sit etittiin namipaloja, mitä ne lapset oli piilottanu joka paikkaan. Illalla, ku ne oli lähteny, me oltiin tosi väsyjä. Oltiin ajateltu niin kamalasti.

Tänään me huomattiin, et ihan tavallinen palloajatteluki toimii ärsykkeenä. Niinku jos pudottaa pallon äispän varpaille ja oikeen sinnikkäästi ajattelee, et Heitä! Heitä! Heitä! ni sit se heittääki sen pallon. Ja vielä vaikka kuinka monta kertaa. Ajatuksilla on kyllä kauheen vahva voima.

Yks asia ei oikeen vielä toimi. Se on aina yöllä, ku äispä nukkuu. Ei se ollenkaan herää, vaikka kuinka ajatellaan, et pitää päästä ulos pissille. Sillon pitää haukkua, et ajatukset menis perille ja toimis. Joskus se kyllä ymmärtää ihan väärin. Niinku viime yönä, ku haukuttiin. Se nous ylös, pisti tohvelit jalkaan ja kylpytakin päälle ja nous avaamaan meille ovea. Me vähän katottiin pitkään. Ajateltiin vaan, et olis vähän siirtyny, että meilleki tulis sängyssä tilaa. Tai tulihan sitä noinki. Kyllä se sit tuli takas nukkumaan ja työns meitä pois tieltä.Ihmisten aivot on vissiin yöllä ihan tyhjät, ku ei mikään ajatus kulje perille.

Tota ajatuksensiirtoa öiseen aikaan pitää kyllä vielä treenata aika paljon.

Ei me olla mihinkään kadottu vaikka niin vois ehkä luullaki. Meillä on vaan ollu niin kamalan kiire ja sit äispä on ollu kipeenä ja vaan kröhiny ja kröhiny eikä yhtään päästäny meitä koneelle, pyh!

Aateltiin, että näytetään, missä ollaan oltu ja mitä on tapahtunu, ettei kenenkään tarttis kummastella, että mitä kummaa Titi-Uu ja Morse oikein meinaa, ku ei yhtään enää kirjottele.

Ekaks me mentiin hukkaan yhellä kurareissulla. Tai siis ispä ja Tiitu katos. Morse vaan ties, missä oli ja oliki aika kauan. Morse: Olin muuten aika vihanen, ku lopulta löysin noi. Autonki olivat siirtäneet. (Toi kuva on kyllä joltain toiselta kerralta, mut ihan samassa paikassa oltiin hukassa. Toi pallo tossa takana on Atomiumin yks osa. Se näkyy meiän kurapeltoreitille.)

Hyviä kaivauspaikkoja täällä

Hyviä kaivauspaikkoja täällä

Sit meille tuli Mikko! Se on äispän poika ja kauheen kiva. Sen kanssa me ajeltiin Bastognessa ja Bruggessa ja käytiin me vähän rannallaki, mut siellä oli ihan pimeetä.

Haettiin jotain matkamuistoja Bastognessa

Haettiin jotain matkamuistoja Bastognessa

Tää on Bastognea

Tää on Bastognea

ja tää Bruggea

ja tää Bruggea

Ollaan me lenkuroillaki käyty aika monta kertaa ja sunnuntaina oltiin taas Hofstadessa. Meiän piti mennä kattomaan, että mikä kumma Finse Piste sinne tulee, ku luettiin lehdestä, että tulee. Ei löydetty mitään pisteitä, mutta arvatkaas mitä, Tiitu meni uimaan! Se vesi oli ihan kylmää ja se meni silti. Sitten kun nähtiin mustia pitkäkauloja, meinattiin molemmat mennä pulikoimaan, mutta ei päästy. Tosi tyhmää!

Tossa takana on Tiitun uimapaikka

Tossa takana on Tiitun uimapaikka

Tänään me on siivottu ja siivottu ja siivottu. Meiän kaikki lelutkin oli ulkona eikä voitu tehdä yhtään mitään. Siivoomisen jälkeen meille tuotiin sisälle PUU! Sellanen aika pieni, mutta on se ihan oikee puu. Äispä touhus sen kanssa vähän aikaa ja sit siihen lensi perhosiaki. Me oltiin vähän, että onks nyt kesä, vai?

Meiän puu

Meiän puu

Onneks lopulta tuli vähän rauhallisempaa. Äispä pisti kinkun uuniin ja nyt odotellaan, että joko sais maistaa. Ku meillä ei oo kuvaa siitä kinkusta, ni aateltiin toivottaa kaikille oikein rattoisaa ja riemullista joulua tällasella kuvalla yhestä lihakaupasta Ardenneilla. Eikö ookki maukkaan näkösiä makkaroita?

Rattoisaa ja leppoisaa joulua kaikille meidän kavereille!!!!

Rattoisaa ja leppoisaa joulua kaikille meidän kavereille!!!!

Meillei oo oikeen paljoo sellasia koirakavereita, joitten kanssa voitais juosta ja remuta. Paitsi onhan meillä me, muttei se oo sama. Joskus olis kiva, ku päästäis jonneki päivähoitoon niinku Helka, tai sit koirapuistoisiin. Mutku ei me vaan päästä, ku ei täällä oo koirapuistoja.

Tänään kuiteski mentiin autolla johonki metsään. Ekaks yritettiin sellaseen paikkaan, jossa ei olis kauheesti muita, mut eihän sellasta paikkaa voi olla, ku oli kerran sunnuntai ja aurinko paisto. Kaikki ihmiset oli joka paikassa. Sit äispä ajo vielä pitemmälle ja mentiin hevoskoulun ohi ja sit sen linnan ohi ja sit meinattiin mennä vieläki eteenpäin, mut tiellä oli puomi. Ja sillä toisellaki tiellä oli puomi. Me jäätiin siihen, hypättiin autosta suoraan metsään ja lähettiin kävelemään. Tai tietysti me kaivettiin kans, ku lehtien alla oli taas kerran myyrähaisuja. Kummaa, ku niitä haisuja on aina lehtien alla.

Sit ihan vaan yhtäkkiä meitä vastaan tuli kavereita. Niitä oli aika paljon ja me vähän leikittiinki niitten kanssa vaikka ei ollakaan totuttu, että yhtä aikaa on niin monta kaveria ympärillä. Eikä me yhtään ees viisasteltu niille, ku vaan juostiin ja telmittiin. Ja yks laporatorionnoutaja tykkäs Morsesta ihan kamalasti. Morseki tykkäs siitä.

Ei me tiietä, mitkä niitten nimet on eikä vissiin enää niitä nähdäkään, mutta ei se haittaa. Oli kiva tavata kuitenki. Nähtiin me hevosiaki siellä mettässä ja sit mentiin pois, ku niitä hevosia tuli ihan liikaa ja ne rimpuili. Ihan vähän vaan me haukuttiin niille.

Meillä on viime aikoina ollut ihan hirmee kiire! On menty sinne ja tänne ja sit meillä on ollu vieraita ja tuttuja. Ekaks kuitenki meiän auto katos johonki ja pihalle tuli ihan outo ajopeli. Me ei ees saatu mennä siihen sisään. Sit noi lähti sillä oudolla autolla pois ja ku ne tuli takas, niillä oli mukana Lotta! Me mentiin ihan sekasin. Ei meinattu ollenkaan uskoa, että meille tuli joku ihan nukkumaan asti. Oli vähän vaikeeta valita, missä me nukuttais, ku piti olla vähän jokaisen kanssa.

Meiän oma auto tuli kuitenki taas takas ja me lähettiin Amsterdamiin. Äispä ei päästäny meitä kaikkiin paikkoihin, mihin ne meni, mut me oltiin kyllä yhessä isossa puistossa. Ihmiset ajo siellä vaan pyörillä ja koirat juoksi pitkin poikin. Me ei oikeen tykätty, kun piti olla remmin päässä, mutta äispä pelkäs, että me juostais pyörien alle ku ei olla totuttu. Siellä puistossa me nähtiin yks pössytelykoiraki. Tai ei se koira pössytelly, mut ne sen ihmiset vaan. Ei me oltais ees tiietty, mitä se pössyttely on, mutta äispä sano, et täällä haisee ruoholle. Tottakai siellä hais ruoholle, ku puistoissa aina on ruohoa! Kai ne sitten pössytteli sitä puiston ruohoa.

Ollaan me oltu kans ihan meiän omissa puistoissa ja Titi-Uun piti tietysti mennä uimaan. Ihan älytöntä mennä uimaan lammikkoon, jonka pinnalla kasvaa vihreetä.

Me luultiin, ettei enää oo kiire, ku jäätiin äispän kanssa ihan ypöks kotiin. Eikä ollukkaan mikään kiire, mutta saatiin oikee ylläri pylläri! Meille tuli Kati kylään! Ei olla nähty Katia ainakaan sataan vuoteen, ni oliki tosi tärkeetä, että se tuli käymään. Se toi meille koiran, sellasen puldokin. Se on muuten aika vahva puldokki, paitsi nenä. Irtos melkeen heti.

Mä olin sunnuntaina biitsillä. Tai oltiin me kaikki, Morsekin. Se biitsi oli jossain Hollannissa ja me jouduttiin tai oikeestaan saatiin matkustaa sinne aika kauan. Me kyllä lähdettiin sinne Hollannista, ku oltiin siellä yötä yhellä leirialueella.

Biitsillä oli aika paljon ihmisiä ja koiria ja hevosiaki. Jotkut ihmiset meni uimaan ja sit toisilla oli toppatakit päällä, ku niillä oli kylmä vissiin. Meillä ei tullu kylmä. Mä kävin meressäki monta kertaa, ku mun pallo lens sinne ja se piti hakea pois. Mä hain sen vaikka kuinka monta kertaa, mut aina vaan se meni takas. Sit äispä pisti sen pallon reppuun, ettei se taas menis mereen tai etten mä menis, en oikeen tiedä.

Mä juoksin siellä ihan hulluna, ku oli paljon tilaa eikä kukaan kieltäny ja tapasin kaikenlaisia muitaki koiria, mutten paljoo niitten kanssa puhellu. Sit kuitenki, ku oltiin jo menossa takasin, mä tapasin kaks salukia. Koska neki oli käyny monta kertaa uimassa, ni meillä oli paljon yhteistä. Oli meillä seki yhteistä, et tykätään juosta lujaakovaa. Me pidettiin juoksukilpailuja siinä biitsillä ja ne oli ihan hirmeen nopeita. Mä olin kuitenki yhessä asiassa sata kertaa nopeempi. Mä pääsin aina alkuun paljon paremmin ja menin ekana, mut sit ne meni mun ohi, ku ne oli paljon isompia. Mut mulla onki sellanen räjähtävä lähtö.

Sit meiän ihan yhtäkkiä vaan piti lopettaa se kilpajuoksu, ku alko kuulua kummaa töminää. Koko biitsi tömisi ja tärisi ja äispä huus, että nyt Titi-Uu heti tänne. Mitä, häh, miks? Sitten me nähtiin ne hevoset! Koko ranta oli täynnä ratsastajia ja vähänks meillä tuli kiire vahtia niitä. Morsen kanssa pidettiin huolta, ettei ne tuu lähelle ja mun salukikaverit vahti kans.

Taaskaan en saanu juosta noitten perässä

Taaskaan en saanu juosta noitten perässä

Oli tosi hyvä biitsireissu ja nyt ollaanki vaan nukuttu, ku reissaaminen ja pikakilpajuokseminen aina vähän väsyttää.

Kirjoitti Titi-Uu

Tahvo on tunnistanu, eiku tunnustanut meiät! Jippii! Mikähän sellanen tunnustus oikeen on?

Äispä kerto, että se tarkottaa, että meiän plokilla on ihan oikee tarkotus eli meininki. Sitähän mekin, kiitos hirmeesti Tahvo!

Meiän meininki on välittää muille kameleille ja kaikille, millasta on eläminen Pelkiassa ihmisten kanssa. Me kans halutaan kertoo kaikista tärkeistä asioista, niinku ruuasta ja matkustamisesta ja myyrien kaivamisesta ihan jokaiselle, joka vaan jaksaa kuunnella. Äispän mukaan kukaan ei oikeen meitä jaksais kuunnella, ni siks me kirjotetaan – tai oikeestaan äispä kirjottaa, ku meiän sormet on liian lyhyet. Kyllä me kirjottaa osataan kuitenki.

Kaiken lisäks Tahvo kirjotti tunnustusohjeen enklanniks ja suomeks. Se on hyvä, et kaikki SUPERkoirat ymmärtää.

Säännöt:

1.You have to nominate 5 blogs, which haven´t have awards before.
2.Each of the blogs must have a purpose!
3.The nominated blogs must make a link back to this page.
4.The logo from the award must be put on their blog and it must  link back to this blog.

suomennettuna:

1. Jaa tämä tunnustus 5.lle blogille, joilla sitä ei vielä ole.
2. Jokaisella blogilla tulee olla jokin tarkoitus.
3. Tunnustuksen saaneiden blogien tulee linkittää
takaisin tälle sivulle.
4. Tunnustuksen logon täytyy näkyä blogissa
ja logosta on oltava linkki takaisin tähän blogiin.

Me ei ihan tarkkaan tota viirettä kohtaa ymmärretty, mutta kuiteski halutaa tunnustaa Helka, ku se on lampuri, jolla on hienoja ajatuksia ja sit se on enklantilainen kans. Sit me tunnustetaan myös Juli, ku se aina osaa meitä neuvoa, jos on onkelma ja sit se on kans terrieri. Kolmanneks me tunnustetaan Onni-kunkku, ku Onnilla on ihan oikee SUPERasenne. Sit vielä tunnustetaan Pelkian suomalaisen koirakerhon tokiploki. Se on niin totta!
Oho, äispä sano, et näitä on vasta neljä? Mitennii, meillä on neljä jalkaa ja sen pidemmälle ei lasketa. Sitäpaitsi viis tai neljä, same difference (toiki osattiin enklanniks!).