You are currently browsing the category archive for the ‘Kesä’ category.
Koko kesä me ollaan ihmetelty, ku mitään ei tapahdu. Me ei olla käyty oikeastaan yhtään missään. Onhan meillä tietty ollu niitä tavallisia tapahtumia niinku lenkuroita, puutarhan hoitoa, liikenneseurantaa, kissoille huutelua ja sellasta, mutta ei olla menty yhtään mihinkään. Autolla siis.
Vähän aikaa sitten äispä ei enää mennykkään töihin, se vaan nukku vaikka kuinka pitkään ja oli niinku ei olis mihinkään kiire. Yleensä sellanen on tarkottanu, että lähetään lomalle. Nyt ei lähetty kuitenkaan mihinkään. Oltiin vähän, että häh, mitä tää tällanen oikeen on? Viime päivinä on täällä kuitenki ollu ressin hajua ja reissuaavistusta.
Meiän matkamökkiä on siivottu ja äispä alko viemään sinne astioita ja vaatteita kans. Siitä tiedetään, et jotain on tapahtumassa. Toinen merkki reissusta on se, että meiän piti mennä eläinlääkäriin. Ekaks mentiin tohon ihan meiän kodin viereen, minne mennään kävellen. Onneks ei päästy sisään ja tultiin takas kotiin. Ehdittiin jo huokaista helpotuksesta. Sitten äispä soitti johonki ja me päästiin autoon, jeee! Ei ollu pitkä ilo. Aika äkkiä pysähdyttiin ja mentiin toiselle lääkärille. Haisuista se tiedettiin.
Se olikin kiva lääkäri! Anto meille tosi herkullista sulatejuustoa. Äispä sano, et madot sai taas ruokaa. Aika hyvä dieetti niillä. Tiitu ei oikeen halunnu juustoa, vaikka yleensä se kyllä syö mitä vaan. Nyt se sylki kaikki koko ajan ulos. Lääkäri työns välillä sormet ihan Tiitun kurkkuun asti, mut silti Tiitu ei nielassu, meinas vaan purra. Onneks lääkäri lopulta kyllästy ja pesi kädet. Äispäki pesi. Sit ne nauro, vaikkei koko tilanteessa ollu mitään naurettavaa.
Nyt tänään on taas ollu lisää sitä ressinhajua ja me mentiin välillä puutarhan perälle sitä hajua karkuun. On me kuultu, et huomenna pitäis kaikki olla kunnossa. Me pidetäänki nyt häntiä pystyssä, et päästään reissuun. Kyllä nyt olis jo aikaki, ku kohta on ihan syksy. Tai ei kai sentään vielä.
Ollaan oltu kauan hiljaa. Ei me olla millään lomalla oltu, mutta muuten vaan kirjottamatta. Ois meillä ollu monta kertaa asiaakin, mut ei oo koskaan ehitty koneelle asti.
Nyt on kuitenkin pakko sanoa yks juttu. Tai sitten monta juttua. Se alko eilen, ku äispä meni apteekkiin. Ens se vaan nukku ja nukku ja nukku ja sit yhtäkkiä se hyppäs ylös ja sano, et nyt on kiire. Sit se oli jo ulkona. Kauhee hösöttäjä! No, sit ku se tuli takas, silloli juustoa mukana! Ihmeteltiin vähän, et saako apteekista juustoaki, mut äispä sano, et oli käyny myös torilla.
Se sano, et toinen juusto oli 8 vuotta vanhaa pyreneesiläistä. Me oltiin kyllä sitä mieltä, että kun se kerran oli vanhempaa ku Morse, meiän olis pitänyt saada se kokonaan. Ei saatu. Äispä sano, et Tiitu ei meinannu pysyä housuissaan vaikkei sillä mitään housuja ollutkaan. Onneks sentään saatiin juustoa jonkun verran, muttei kyllä yhtään tarpeeksi.
Myöhemmin äispä rupes tekee lihipullia ja sit me sanottiin, että nyt meiän kyllä tarvii saada kunnon lihipullaruokaa. Arvatkaa mitä? Me saatiinki. Parempaa ei voi ollakaan!
Lihipullat pisti Tiitun pyörimään ja hyörimään
Tänään äispä taas pilkko juustoa, sellasta toista, mikä ei ollu niin kauheen vanhaa tai ainakaan vanhempaa kuin Morse. Sit se vei ulos viltin ja sano, et nyt meitä tarvittais. Tottakai mentiin viltille, ku kerran tarvittiin. Vähänkö se huijas meitä, se alko leikata meiän kynsivynsiä! Onneks saatiin niitä juustonpaloja kans. Saatiin me tänään simpukoitaki, mut Morselta tuli siitä oksu. Äispä sano, ettei enää saada simpukoita vaikka kuinka vinguttais. Ei se kyllä mitään haittaa, jos saadaan vaan lihipullia.
Morse ei tykänny kynsivynsien leikkaamisesta ja meni perunapeltoon makaamaan.
Outoja nää lauantait, ku aina joskus pitää lähtetä lääkäriin! Miksei sinne vois mennä vaikka maanantaina tai torstaina, ku on muutenki ihan työviikko? Meiän lääkäri tekee töitä lauantaisin ja äispä aina sillon haluu raahata meitä sinne. Onneks se on tossa ihan lähellä, ettei tarvitse kauheesti tehdä järjestelyjä, sen kun vaan kaulapanta ja sitten mennään.
Morse: Tänään meni Titi-Uu, ku sillä on ollu silmät kipeet. Ne on vuotanu ja ollu tosi hienon punaset. Sit se on yrittäny raapiaki, mut on osunu vaan hampaisiin. Hyvä, ettei ookkaan osunu silmiin, ne ois voinu tulla vielä kipeemmiks. Mä vaan nuolen mun jalkaa, ku siinä on joku rupi. Sen takii ei onneks tarvinnu lähtee lääkäriin.
Titi-Uu: Joo, äispän kanssa lähdettiin lenkille. Tai niin mä luulin. Aika pian kyllä tajusin, et mentiinki lääkärille. Mä istuin äispän sylissä siellä odotushuoneessa ja yritin vähän hyräillä. Sit me päästiin yhen pienen mustan koiran jälkeen sisään ja äispä puhu taas ihan oudosti sille lääkärille. Ne aina puhuu oudosti, enkä mä ymmärrä. Välillä se sanoo, et hyvä Tiitu, tai et kiltti Tiitu, mut sit se taas alottaa sen oudon.
Lääkärissä tapahtu ihan hirmeetä! Se pisti mun silmään paperitikun ja äispä piti mun suuta kiinni! Se oli Ihan Kamalaa Kidutusta! Ja sama tehtiin toisellekin silmälle. Sillon mua alko itkett laulattaa. En tykänny yhtään ja yritin tota hyväks todettua ja itte oivallettua meditaatiota.
Onneks ei tarvinnu kauaa kärsiä niistä tikuista. Sit me lähettiin, ku äispä oli ekaks ottanu jotain puteleita ja pusseja mukaan ja mentiinki torille! Hyviä haisuja oli taas paljon ja yks hopeisen, eiku kultasen noutajan pentu. En saanu moikata.
Kotimatkalla me törmättiin, arvatkaa mihin? No Morseen ja ispään tietty! Ne oli lähteny lenkuralle ihan salaa ja sit me mentiin mukaan. Mä lähin ispän kaa vielä pitemmälle ja äispä meni kotiin.
Morse: Joo, ja sit ku me tultiin kotiin ni tapahtu aika outoo. Äispä alko pesee jollain aineella Tiitun silmiä ja sit se laitto niihin tippoja toisesta pullosta! Mä menin sohvalle piiloon. Kuitenki ihan yhtäkkiä äispä tuli jonkun pienen tötterön kanssa ja sano, et nyt annetaan punkille kyytiä. Höh, ei mussa nyt oo yhtään punkkeja vaikka on kyllä ollu aikasemmin. Äispä anto mun haistaa sitä tötteröä, ku se oli ensin pitäny sitä mun niskassa. Hais pahalle, melkeen yhtä pahalle ku punkit. Tiitunki punkit sai samaa lientä.
Seuraavaks äispä huus meiät kummatki keittiöön ja lupas madoille ruokaa. Mut ei me missään mitään matoruokaa nähty. Me itse kyllä saatiin isot palat juustoa, sellasta emmentaalia. Se on hyvää. Niin hyvää, ettei ehi oikeen maistaakaan ku se jo lupsahtaa mahaan. Äispää nauratti, vaikka meistä juusto ei oo ollenkaan huvittavaa.
Sit se vielä avas ihan uuden ruokapussin ja sano, et se sai sen ilmaseks lääkäriltä. Aika hyvä lääkäri kyllä, ku anto tosi maukasta naporuokaa ison pussillisen. Oikeestaan lääkärissä kannattaa sit kuitenki käydä, jos sieltä kerran saa ruokaaki.
Muutenki pitää kyllä sanoa, et tänään kävi tosi hyvä nakki ruuan kanssa! (Nakki, hih-hih!) Meillä nääs rillattiin kanaa ja sikapossua ja ispä oli niin söhelö, et siltä putos isoja paloja kanaa nurmikolle. Oltiin sitä jo odotettukin ja arvatkaa kuka oli nopein? No me yhessä tietty! Äispä ja ispä oli hitaita ku etana eikä ehtiny nostaa lihoja takasin. Ihanku ne ei ois yrittänykkään.
Nyt me ootetaan, et saatas vielä niitä ilmaisnapoja ja sit me aiotaan kattoo futista. Sellaset urheilut on hienoja, ku on pallo mukana.
Aika pitkään aikaan ei olla päästy reissuun. Eipä kyllä olla nähty meiän autoakaan missään. Se vaan yks päivä katos ja noi tuli kotiin jollain hassulla, turkoosilla kärryllä. Ei siihen olis koiriakaan sopinu.
Onneks meiän oma auto tuli takas perjantaina ja heti äispä meni kauppaan. Kyllä oli jo aikaki, ku vähän alko näyttää siltä, että meiän herkkuruuat olis ollu ihan loppu. Saatiin vaan sellasta tavallista.
Eilen ihmeteltiin, ku naapurista kannettiin lattioita ja kattoja ulos ja melkeen ei huomattukaan, että äispä meni autolle. Yhtäkkiä kuultiin, et ettekste tuukkaan. Ohoh! Me juostiin ihan täysillä autoon ja hypättiin koppeihin. Sillon ku sanotaan, et nyt mennään, ei kannata yhtään jäädä haikailemaan. Voi vaikka jäädä kyydistä. Ei me tiedetty, mihin mennään, mut aika pian taas arvattiin, et tietty Moniquen luo Hollantiin.
Siellä Hollannissa on aina paljon koiria, varsinki russeleita. Nyt siellä oli russelivauvoja, vaikka kyllä ne jo osas juosta ja syödä muutaki ku niitten äitiä. Ne on aika ahmatteja. Sit siellä oli kans Ayla. Seki on vasta vauva, mut paljon isompi, ku ne toiset vauvakoirat. Oikeestaan tätä ei kehtais sanoa, mut se oli isompi ku me vaikka oliki vasta ihan pieni.
Äispä sano, et meilläki vois olla joku tollanen niinku Ayla. Ihan pöljää! Ei meillä vois! Se vaan riekku ees taas eikä yhtään totellu mitään. Meni kaikkiin puskiinki ja ojiin. Äispä ei varmaan oo ajatellu ollenkaan. Mehän jouduttas koko ajan vahtimaan ja opettamaan sellasta riekkujaa. Ei paljoo huvittas. Ja missä se nukkuiski ja ei sille olis autossakaan paikkaa. Ja sit se varmaan söis meiän ruuatki. Onneks äispä ei ottanu sitä mukaan, ku lähettiin kotiin. Huh, ku hyvä!
Ayla ja russelivauva. Ne oli kauheen nopeita!
Eile oli kuuma! Niin kuuma, ettei me jaksettu yhtään mitään. Oltiin vaan. Sillon ku on tosi kuuma, ni joskus menee vähän hermot ja eilen vähän kävi niin. Onneks ei menny pitkäks aikaa. Kyllä me ollaan taas ihan kavereita.
Äispään kyllä tänään hermostuttiin, kun se rupes putsaamaan meiän korvia ja yritti truutata jotain ainetta ihan korvien sisään. Ei sellanen tosiaan käy! Sehän on ihan selvästi vastaan kaikkia koirien itsensä määräämissääntöjä. Korvalitkusta voi vaikka tulla irentiteettikriisi. Nih!
Onpas täällä kuuma!
Kyllä tätä yrttimaataki pitäis kitkeä.
Saniaispuska on kyllä paras kesäkuumapiilopaikka!
Puruluu parhaimmillaan. Onneks mä löysin tän eikä Morse
Anna tänne se luu! Se on mun!
Läl-läl-lää, enkä anna! Eti oma luus!
Höh, olkoon. Tuu kattoon, mitä tuolla puskassa on.
Nonniin, nyt ollaan taas kotona eikä kertaakaan päästy kirjottamaan, missä me ollaan käyty. Tosi epistä meistä. Äispä vaan ite istui välillä kaikkien koneitten edessä ja puhisi. Meille se sano, et kesällä pitää olla ulkona. Kyllä me sit ulos mentiinki.
Me ajeltiin aika monta päivää Suomea päin ja nukuttiin matkamökissä yöt. Sit me tultiin meiän toiseen kotiin ja juostiin vaan pitkin metsiä ja ryteikköjä. Morsella oli aluks vähän ikävä, ku se olis vaan halunnu matkustaa.
Välillä me käytiin Mikkelin lähelläki ja uitiin Puulavedessä ja oltiin veneessä kans. Yhessä veneessä oli sellaset kummalliset kepit eikä yhtään moottoria. Ne kepit vaan laitettiin veteen ja vene liikku. Äispä sano, et ne oli airot.
Outo juttu toi airo
Ollaan me uitu muuallaki, niinku esimerkiks Spitaalijärvessä ja puroissa ja meressä. Se Spitaalijärvi oli aika lähellä ja siellä voi käydä retkelläki ja paistaa makkaraa. Sellanen makkaranpaistoretki on kyllä ihan huippuu.
Uimamaisterin aamutreenit
Saunassa me käytiin vaan sitä lämmittämässä, mutta ei me muuten saunottu. Äispä kyllä yritti sanoa, et vois saunassa koiratki olla, mut ei meiän mielestä. Siellä oli nurkassa sellanen outo laatikko, jossa oli kiviä ja siitä tuli ihan liian omituista ääntä ja pihinää. Melkeen ku ukkosta. Äispä oli kyllä tosi rohkee, ku se uskals istua siellä vaikka kuinka kauan joka päivä. Mut se ei pelkääkään ukkosta yhtään.
Saisinko makkaraa, kiitos
Nähtiin me aika paljon kaikkia meiän ihmiskavereitaki ja Tiitu kävi Justuksenki luona. Justus on mäyräkoira ja se vähän pelkäs Titi-Uuta.
Takas tänne kotiin me tultiin ekaks laivalla ja sit taas ajeltiin autolla. Aika kauan kesti ennenku oltiin perillä.
Kiireisiä laivakoiria
Matkalla meille kävi yks jännä juttu. Me nähtiin ihan oikee ja elävä villisika! Oltiin Hollannissa yhessä metsässä ihan vaan muina koirina juoksentelemassa, ku yhtäkkiä melkeen törmättiin siihen sikaan. Se söi mustikoita. Vähänks me sille sanottiin, et menis johonki muualle. Kyllä se totteliki meitä. Äispä luuli, et meitä pelotti se villisika, mut se oli kyllä ihan väärässä. Ei kai kukaan nyt yhtä villisikaa voi pelätä!
Tää on vähän niinku ittensä toistamista, mutta meillä on ollu kiire! Niin kiire, ettei oo yhtään ehitty tähän koneelle. Ekaks meillä oli Lotta kylässä ja sit Mikko ja sit meillä on kauheesti pakattu ja sit on ollu reissuressiä ja sit eilen, voitteks uskoo, meiät vietiin vielä koiratohtoritätin luo!
Se oli kyllä ihan vikatikki, ku lääkettä sai vaan madot ja punkit. Miksköhän äispä ei vieny vaan niitä meiän elukoita sinne lääkäriin? Ei meitä siellä olis tarvittu. Sitäpaitsi se lääkäri meinas myrkyttääki meiät. Ekaks se työns suuhun niille madoille jotain (eikä madot ees asu meiän suussa) ja sit se anto sellaset namupalan näköset pötköt. Ei syöty. Äispä otti ne mukaan ja sano, ettei ne oo yhtään myrkkyä, ni sit kotona kyllä syötiin.
Nyt me ollaan sit lähössä johonki reissuun, ku matkamökkiä on pakattu hiki päässä. Jos me ehitään ja päästään johonki koneen viereen, ni kerrotaan kyllä, missä ollaan.
Terve vaan kaikki kamut, meillä tais alkaa kesäloma!
Tossa alla me ollaan viime lauantaina Monschaussa. Sillon oli vähän sateista. Nyt on kyllä ihan kuumis-luumis.
Arvatkaa mitä? Me oltiin tänään piiitkällä päivälenkuralla. Meiän yks Lotta on täällä ja sen ja ispän kanssa kierrettiin vaikka kuinka iso järvi. Siinä järvessä on yks tosi hyvä juttu. Se on vettä! Vesi on oikeen kamalan tärkeetä, ku sitä voi juoda. Sit siinä voi viilennellä, jos on kuumis-luumis ja sit kaikkei tärkein. Siinä voi uida! Arvatkaa uitiinko? Uitiin ihan varmana! Tai ei Morse uinu, mut Titi-Uu vaan. Sen oli ihan pakko pelastaa pallo ainaki satatriljoonaa kertaa sieltä järvestä.
Missä se pallo on?
Se oli kyllä yks oikeen super-ulkoilu, ku nyt ollaan ihan väsyjä. Ei me kyllä heti ehitty kotona lepäilemään, ku piti tehä ruokaa. Me tehtiin sitä Lotan kanssa. Jauhelihasta. Sillon on kans oltava koko ajan tarkkana, jos kokki olis vaikka sellanen köppänäppi. Lotta oli kyllä huono köppänäppi, ei siltä mitään pudonnu. Se oli kyllä aika outoo, ku siellä järvellä siltä lens se pallo vaikka kuinka pitkälle. Kumma, ettei se saanu yhtään sitä jauhelihaa lentämään ees lattialle.
Nyt me mennään ihan kohta nukkumaan. Piti vaan ensin raportoida. Öitä vaan kaikille uimamaisterilta ja myyräekspertiltä….
En taaskaan saanu sitä kiinni.
Lopultakin päästiin kertomaan matkajuttuja! Ihmiset on ihan kummia, ku ei muka ehi päästää koneelle tai sit vaan kirjottelee omiaan. Niin pölhön ihmismäistä!
Me lähettiin autolla ja niin ku aina, lötköteltiin matkapokseissa. Meiän reissumökki tuli meiän takana. Sellanen on kyllä vähän tylsää reissaamista, ku ei nähä mitä autoja meiän perässä ajaa.
Oltiin välillä siinä matkamökissä yötä ja sit taas mentiin. Yhtäkkiä tapahtu jotain outoo ja meiän auto meni rikki. Me oltiin monta päivää Resdenin kaupungissa ja välillä oltiin siellä mökissä ihan ypöinäki, ku noi meni vaan kaupunkiin. Meki oltais menty, mut oli kuulemma liian kuuma. Niin oliki, ihan kuumis, luumis.
Ku taas päästiin jatkamaan matkaa, me ajettiin Prahan ohi. Se on Tsekinmaalla. Siellä oli kauheen huonot tiet, koko auto vaan pomppi. Sit käytiin jättämässä matkamökki yhelle autiolle leirimysalueelle ja taas lähettiin. Meiän mielestä oltiin vähän hukassa, ku vaan seisoskeltiin ja ihmeteltiin, mut me kyllä oltiin oikeesti Brnossa. Ja sit tapahtu jotain kummaa! Meitä lähesty yks mies ja se näytti jotenki tutulta. Hei, me tunnetaan sut! sanottiin ja ryntäiltiin. Se oli meiän Mikko! Mitä kummaa se siellä pitkällä oikeen teki? Outoo. Se tuli meiän autoonki.
Yks päivä me käytiin Olomoucissa ja kuunneltiin skaaloja. Me ei tiietä, mitä ne skaalat on, mutta Mikko sano niin. Se onki kauheen viisas. Se osas puhua sitä kummaa kieltäki.
Tuolta niitä skaaloja kuului.
Siellä leirimysalueen lähellä oli vähän kuivunu joki.
Pitäisköhän tätä vähän kastella?
Me tehtiin aika paljon töitäki siellä Brnossa. Oltiin nääs punkkipyydyksinä. Äispä meinas ihan hermostuu, ku saatiin oikeen tosi monta punkkia kiinni.
Ei saa häiritä, me tehdään töitä!
Kotimatkalla me ajettiin jonkun idässä olevan vallan läpi. Siellä oli vuoria niinku Sveitsissäki, ja niitä punkkejaki.
Vuoria oli vahdittava!
Tollanen peikko anto meille juomavettä siellä itävallassa
Kotonaki vielä löydettiin niitä punkkielukoita. Morse vissiin katto yhtä punkkia vähän liian pitkään.
Siinä se kököttää, ihan melkeen silmässä
Tiitu taas istu yhen päälle ja se punkki meni melkeen peppuun. Onneks äispä ei siitä mitään kuvaa ottanu. Olis ollu vähän noloa.
Taitaa olla reissu edessä. Täällä on ihan selvästi havaittavissa matkaressiä ja pakkaamishermostelua. Se on kyllä vähän rasittavaa. Ja sitten se, ettei oikeen tiietä, mihin mennään. Tolla matkamökillä kyllä ollaan vissiin lähdössä, kun noi sitä niin kauheesti täyttää.
Me yritetään vaan haukotella ja olla kuuleina. Silleen voi opettaa ihmisiäki olemaan rauhallisia. Vaikka ne on kyllä kauheen hankalia oppilaita. Niitten päähän ei mikään oppi tunnu menevän.
Jos ei ehitä ennen reissua mitään enää kirjottaa, ni sit sen jälkeen kerrotaan kyllä, missä oltiin ja miksi. Näkymisiin ja kuulemisiin vähäks aikaa!
Titi-Uun ja Morsen jutut 