You are currently browsing the category archive for the ‘Kesä’ category.

Onni kerto omassa blogissaan, kuinka haasteellista elämää se viettää. Niin vietetään mekin. Ekaks on kauheesti haastetta siinä, että herää aamulla oikeeseen aikaan ja ehtii äispän kanssa aamupalalle. Tokaks on kans haastetta siinä, että on ikkunalla, ku posteljooni tulee. Sille täytyy sanoa, että Hei pistä ne postit tohon laatikkoon, äläkä mihinkään muualla, kuuleks sä!!

Ihan tosi haasteellinen on se hetki, ku kaulapantoja etitään ja yritetään saada oikeisiin kauloihin. Sillon on pompittava ja pyörittävä ja joskus sanottava aika kovaa, mikä on kenenkin panta. Äispä kyllä käskee vaan istuu, mutta onhan siinäki haastetta.

Oikeestaan meiän koko päivä on kamalan täynnä haasteellisia hetkiä. Niin täynnä, että joskus ihan hengästyttää ja pitää mennä pitkäkseen ja katella vaan unia.

Siinä haastejutussa Onni kans haasto meiät. Meiän pitää ottaa äispän neljännen kansion neljäs kuva ja näyttää se tässä ja selittää se kanssa. Nyt jouduttiin kyllä tosi haasteeseen, ku pengottiin äispän työkansiota. Se sano, ettei oikeestaan voi näyttää neljättä, ku se on vaan töitä. Me aateltiin, et olkoon sitten. Ei mekään sen töistä piitata. Sit löyty seuraava kansio, joka on aika vanha, jo vuodelta 2005. Sillon meitä ei tässä huushollissa ollu ku vaan Morse, vaikka oli Titi-Uuki jo syntyny. Se ei vaan asunu vielä täällä.

Nää on jotain flaminko-lintuja, jotka asuu Antwerpenin eläintarhassa. Oikeestaan ei ees Morse ollu siellä niitä kattomassa, ku sinne ei saa mennä koirat. Eiks oo omituista, että eläimet ei pääse eläintarhaan! Sillon oli kauheen kuumis-luumis päivä, ja Morse jäi kotiin vilvottelemaan. Ei autossa oo kiva odottaa, ku toiset vaan kattelee flaminkoja. Parempi olla viileessä kotona.

Vaaleanpunaisia flaminkoja

Vaaleanpunaisia flaminkoja

Meiän pitäis nyt haastaa taas neljä kamelia jatkoon tässä neljäs kansio – neljäs kuva – haasteessa. Vähän kuitenki näyttää siltä, et melkeen kaikki on jo haastettu mukaan, ni me haastetaan yks eli Topi, joka vastaa kyllä ainaki neljää.

1. avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.
2. valitse neljäs kuva kansiossa, ja julkaise se blogissasi.
3. selitä kuva.
4. haasta neljä bloggaajaa tekemään sama

Me ihan äsken vasta huomattiin, että Viikon koirakuva-aiheena on tällä viikolla maisema. Kun ollaan kerran kuljettu kaiken maailman maisemissa jo pitkän aikaa, niin aateltiin, että varmaan meiltä kuviakin löytyy. Vähän oli kyllä huono saalis. Löydettiin maisemakuvia ja sit koirakuvia, mut ei sellasia maisemakoirakuvia oikeestaan paljonkaan. Onneks sentään jokunen.

Tässä on Titi-Uu uimassa viime kesänä Kauhajoen Spitaalijärvellä. Se on onneks sellanen järvi, ettei sieltä mitään kipeeks tuu vaikka vois luullakki. Ei me ainakaan.

Mää tykkään vedestä ja palloista ja uimisesta ja kesästä ja...

Mää tykkään vedestä ja palloista ja uimisesta ja kesästä ja...

Tääki on samalta järveltä. Morsea ei yhtään huvittanu uiminen, ni sit se vaan istu ja ihmetteli.

Emmä kyllä tonne järveen mee

Emmä kyllä tonne järveen mee

Tässä me ollaan syyskuussa Ranskassa lähellä Sedanin kaupunkia. Se on ihan melkeen Pelkiassa.

Huhuu, ootko myyrä kotona?

Huhuu, ootko myyrä kotona?

Viime vuonna me käytiin Sveitsissä. Siellä on aika korkeita vuoria ja kylmää vettä, mutta muuten kyllä ihan kivaa.

Sillon ku me tultiin takas Pelkian kotiin meiän lomalta, me ajettiin monen maan kautta. Ihan viiminen maa ennen Pelkiaa oli Hollanti ja siellä me käytiin aika kummassa kaupungissa. Sen nimi oli Houten. Ne oli rakentanu kaikki talot veden päälle tai ihan veden viereen ja joskus piti käyttää lauttaa, että olis päässy jonkun kotiin. Outo paikka. Siellä oli kans käärmeskauloja ja muita vesiotuksia vaikka kuinka paljon.

Houtenissa me nähtiin yks ihan hassu juttu. Käärmeskaula yritti päästä kotiin, muttei kukaan tullu avaamaan sille ovea. Se vaan hakkas nokalla vaikka kuinka kauan, mutta ketään ei tullu. Oliskohan se erehtyny talosta, ku ne kaikki oli samanlaisia. Tai sit sen käärmeskaulaperhe ei ollu kotona eikä siks tullu avaamaan. Kumma väkeä kuitenki, kyllä meille aina avataan ovi, ku halutaan mennä sisälle.

Päästäkää sisään!!

Päästäkää sisään!!

Meiän reaaliaikaiset lomajuttukerronnat meni ihan pilalle sen Pimennon takia ja nyt on yritetty muistella vaikka kuinka kauas. Kyllähän me tietty muistetaanki aika monta juttua, mutta ei kummiskaan varmaan ihan kaikkia.

Sellanen hyvä piitsijuttu kuiteski jäi mieleen. Oltiin Porissa ja siellä on meri ihan vieressä. Se on aika iso meri, ku toisella puolella on Ruåtsi. Yks päivä käytiin Porin koirapiitsillä, eikä oo ennen sellasta pelkästään koirille tarkotettua rantaa nähty! Se oli vaikka kuinka SUURI ja siellä sai juosta ihan vaan ilman mitään remmejä ja uida ja kaivaa ja pomppia ja uida ja kaivaa ja….!

Oli siellä ollu joku poniki, mutta onneks se tuli just pois, ku me oltiin sinne menossa. Ei oikeen välitetä poneista. Piitsin toisella reunalla, ainaki kahen kilometrin päässä oli kans koiria, mutta ei me koskaan ehitty sinne saakka, ku meillä oli kova kiire just siinä missä oltiin.

Tuolla meren takana on Ruåtti.

Tuolla meren takana on Ruåtti.

Onks vähän hieno piitsi

Onks vähän hieno piitsi

Vihdoinki me päästiin taas netin ääreen ja se Pimento häipy hetkeks. Tätä ollaanki odotettu. Me ollaan nyt lomalla Suomessa ja vaikka missä. Ekaks istuttiin autossa ja ajeltiin pitkä matka ja välillä nukuttiin matkamökissä. Se mökki seuras meitä koko matkan, mikä oli aika kummallista. Ja ihan yhtäkkiä vaan siellä oli sängyt vaikka ensin ei ollu ku sohvat vaan. Me nukuttiin Saksanmaalla ja Ruåtsissa ja jossain Affenlandiassa ja sit me oltiinki Suomessa.

Nyt ollaan mummin luona ja ihan varmana mennään ankkoja kattoon Ankkarokkiin. Ai jaa, ei vai. Äispä just sano, ettei me saadakaan mennä. Me kuulemma vietäis kaikki huomio Akopalyktipalta ja Apulaislannalta. Mitäs pahaa siinä sit olis ollu? No, saataishan me tietty huomiota ja oltas viihdytetty festarikansaa. Viihdtyttäminen on yks koirien tärkee homma.

Muita tärkeitä kesähommia on UIMINEN ja sitten taas UIMINEN!! Se on ihan ykköstä– ainaki Tiitulle. Toi kuva on Ruåtsista. Tiitu just tuli sukellus-mukelluksesta esiin pelastamaan palloa.

Sit on tärkeetä kans levätä. Morsella oli tosi hyvä paikka, ku vattuja vaan tippu suuhun ku kääns kylkeä. Paras ulkonukkupaikka tähän mennessä.

Yks kans ihan hirmeen tärkee lomahomma on lähettää lomaterveisiä. Me ollaanki oltu tosi ahkeria siinä. Vaikka ollaan mekin saatu kauheesti viestejä. Täällä mummin kodin lähellä on vissiin joku viestikeskus, ku on ihan kamalasti luettavaa ja kaikkiin juttuihin tarvii vastata. Me lähetetään  kaikille meiän lokikameleilleki kauheesti matka- ja kesäterveisiä.

Se on kyllä Suomessa kummaa, ku autoilijat ei yhtään väistä. Pelkiassa me saadaan aina mennä ekana ja autot vaan odottelee. Täällä ne ajaa päälle. Tai ainaki melkeen. Onneks meillä on hyvä näkö, että huomataan, jos joku autokuski on sokee. Ei kyllä oo ennen tiedetty, että autoo voi ajaa, vaikkei mitään nääkkään. Ei ne nää ees suojateitä ja siitä äispä on ollu vihanen. Välillä ihan hävettää, ku se huutaa ja huitoo autoille. Mut ei ne nää sitäkään. Kummaa porukkaa autojen ratissa, me on luultu, et ees vähän pitäis nähdä ja kuulla, jos haluu ajella.

Laitettiin tähän loppuun vielä yks kuva niistä rokkaavista ankoista. Neki on ruåttalaisia, vissiin se Kentti.

Flöör dy Meer – se on mun uuden tuoksun nimi. Lanseerasin sen juhannuksena , ku meillä ei mitään juhannuksia täällä Pelkiassa oo ja jotain piti keksiä. Kokkaustouhuissa tää asia sitten mulle välähti. Mä aloin ajatella, että kaikilla julkkisnaisilla on omat tuoksut niinku Parkerin Saaralla ja Hiltonin Pariisilla ja Kamppellin Naomilla. Mä oon ihan nähnyki yhen sellasen julkkishaisupullon meiän kylppärissä, siinä lukee Isapella Rosselini. Se on vissiin rosollin hajusta.

Tuotesuunnitteluun en viittiny liikaa aikaa hukata, vaan ihan omasta päästä ja tassukopelolla sen haisun sekottelin. Perusaineena on oliiviöljy, ku se sopii melkeen mihin vaan. Sitten siinä on hitunen epsanjalaista simpukkalientä ja sama hitunen sardiinisoossia. On siinä anjovisiaki ja meiän puutarhasta otin vähän laventelia ja rosmariinia, ku niistä saa romanttista nyanssia.

Mä testasin sitä ’Flöör dy Meeriä’ ihan vaan kotona. Sitä oli mun turkissa korvien takana niinku haisuvesiä kuuluuki käyttää ja Morse ainaki oli kovasti kiinnostunu. Oisin menny vähän muuallekin testamaan, mutten päässy. Uskoisin, että kissojaki kiinnostais tää nimenomainen tuoksu. Vähän niitä ajatellen sen suunnittelinki. Käy nääs näin: ekaks mulla on tota parfyymia turkissa, sitte tulee kissa ja ihastelee ja hurmaantuu ja sit mä hyökkään. Harmi kuitenki, että mun koe-erä ehti jo kulua ihan loppuun. Täytyy vissiin käskeä äispää hakemaan lisää raaka-aineita. Kyllä mä sitten taas tuotekehittelen.

Tiedotti Titi-Uu

Me taidettiin luvata kuvia meiän puutarhahommista ja tässä niitä tulee. Morsen kastelukannuilut taitaa vielä olla jossain hukassa, ku äispä ei niitä löytäny. Se vissiin soitti ne puhelimella.

Kamala puutarhavihulainen! Mee pois täältä ja heti!

 

Ruokapalkalla täällä saa niska limassa töitä tehdä

 Ruokapalkallako täällä täytyy töitä tehdä?

Tossa on meiän kasvattietanat. Me on kasvatettu niitä vanhan ruukun kyljessä yrttipenkissä.

 

Tää on Morsen talvipurjopenkki (äispän kuvauskäsi tais olla pois paikaltaan). On siinä ihan oikeesti purjoja! Ne kasvaa vielä. 

Kyllä vattupuska on kivempi ja hyvempi ku valkosipulit.

  

 

Ei vaineskaan, ei me olla yhtään oltu hukassa! Ihan vaan tavallisesti kotona. Meillä kaikilla on kuitenki ollu ihan hirmeen kiire, eikä äispäkään oo ehtiny koneelle yhtään. Ollaan välillä yritetty kyllä kehottaa, mutta se vaan sanoo, et joo, joo, kyllä mä sit kohta…

Meillä on ollu karsee kiire tuolla puutarhassa. Ollaan lyhennetty ruohoo samalla tavalla ku lampaat. Niiltä me se on opittukin. Äispä välillä hermostuu, ku nyhdetään isoja tuppoja, mutta nyhtää se itteki. Vaikka sillä on kyllä hanskat käsissä ja sitten repii hartiavoimin niitä heiniä. Meiän tapa on paljon hienovaraisempi.

Sitten on myös käännetty maata. Äispä teki joka paikkaan kaikenlaisia istutusalueita ja kaivoi ja käänsi ja me autettiin. Siinä hommassa muuttu turkinki väri ihan toiseks. Paitsi Tiitulla, jolla on kuulemma joku kumma tefloniturkki. Sit me kans istutettiin taimenia, mutta ei saatu sitä tehdä kovin kauaa. Äispä käski pois ja sano, et ne kukat kasvaa paremmin, jos juuria ei koko ajan kurki. Ei niitten tartte hengittää, se sano.  Morse on kans päässy mielipuuhaansa eli kastellu kukkia oikeen kastelukannulla.

Äispä lupas lisätä tähän jotain kuviakin meiän töistä sitten, kun se saa ne pois tosta kamerasta. Ne on vissiin jotenki jääny sinne jumiin.

On me kans pallon perässä juostu, mutta sekin on enempi Tiitun hommia. Sit meillon kans ollu mahat kipeinä, ku äispä osti jotain väärää ruokaa. Ihan hyvältä se maistu, mut siitä tuli palloilmamaha ja piruli.

Eilen meillä kävi joku ukkonen kolisemassa ja se tuntu aika hirmeeltä. Sillä ukkosella oli salamia mukana, mutta ei sellasta syötävää salamia kun vaan valonheittimellä tehtyjä.

Vielä me ei tiietä, mitä seuraavaks tehdään, mutta varmaan me ainaki syödään ja nukutaan ja jos ei sada, niin kastellaan taas puutarhassa ja sit lyhennetään lisää tota ruohoa. Se kasvaa ihan tosi nopeesti.

Sininen metsä

Me mentiin tänään metsään. Sinne oli varmaan vähän pitkä matka, kun jouduttiin matkustamaan autossa ja sitten vasta oltiin perillä. Heti kun auton ovi avattiin, huomattiin että jossain kummassa paikassa oltiin. Neniin tuli valtavasti kukkien tuoksua eikä varmasti oltu kukkakaupassa!

Sitten me nähtiin ne kukat! Niitä oli joka puolella ja ne oli ihan sinisiä ja tuoksuvia. Me käveltiin ja käveltiin ja kaivettiinki vähän siellä metsässä ja aina vaan riitti sinisiä kukkia. Äispä olis ottanut vaikka kuinka monta kuvaa, mutta sen kameran patteri olikin menny tyhjäks. Kummallisia noi ihmiset, ku ei tajuu tarkistaa tärkeitä asioita niinku pattereita. Meiän patterit ei mee koskaan tyhjiks. Tai joskus vähän niinku tänään, ku oli aika kuuma, ainaki 22 astetta.

Onneks äispä sai sentään jotain kuvia. Tossa me on vähän just kaivettu kukkien alta ja katellaan uutta kaivausaluetta. Toi alotuskuva on ihan vaan sieltä metsästä. Sen metsän nimi on Hallerbos varmaan siks, kun se on Hallessa, joka on eri puolella Rysseliä ku Meise.

Kukkien keskellä

Kotonaki vielä jatku aika kivat jutut, ku rillattiin. Meki saatiin vähän maistaa rilliruokaa, vaikka äispän mielestä karrimakkara ei oikeen sopis koirille. Meiän mielestä se sopii kyllä niinku kaikki muutki makkarat.

Me on välillä kateltu noita koirakuvahaastejuttuja ja aateltu, et olis kiva osallistua. Äispä vaan on niin laiska siirtelemään kuvia, et aina se on jääny. Nyt kuitenki haukuttiin se ympäri, ku tän viikon aihe liippaa niin kamalan läheltä meitä. Mehän matkustetaan melkeen koko ajan ja vaikka missä! Ollaanki oikeesti reissukoiria. Me ollaan käyty ainaski Itaaliassa ja Sveitsissä ja Luksempurkissa ja Ranskassa ja Saksassa ja Latviassa ja Hollannissa ja Virossa ja Puolassa ja Liettuvassa. Sit Morse on käyny Ruåtsissa ja Tanskassa ja Affenmaallaki. Me aateltiin mennä joskus Skotlantiinki, ku meiän kavereita asuu siellä aika paljon. Ei kyllä tiietä, mennäänkö ku siellä pitäis ajaa väärällä puolella tietä.

Autossa me kuljetaan yleensä, mutta ei meistä oo oikeen saatu kuvia siitä. Ei oo kuulemma helppoo kuvata ja ajaa. Se on kyllä ihmisten heikkoutta, vähän vaan järjestelykykyä sellanen vaatis. Autossa me aina ollaan ihan takaosassa sellasen aidan toisella puolella. Sieltä voi hyvin seurailla perässä ajajia ja antaa niille ohjeita. Ollaan me laivoissaki matkustettu, mut ei vielä koskaan lentsikassa. Se olis varmaan jännää.

Tossa alla on kuvia jostain meiän reissaamispaikoista. Jollain tapaa niihin on menty, joten ihan varmasti on matkusteltu.

Tässä ekassa kuvassa me ollaan Berliinissä kesällä 2006 ispän tyttöjen kanssa. Sillon oltiin autolla matkalla Suomeen. Me näytään aika pieninä, ku toi ihme patsas on niin suuri.

w-2006-berliini.jpg

Tässä kuvassa me ollaan samalla matkalla jossain Latviassa. Ei me tolla keltasella autolla kuljettu. Se oli joku kukkakauppa-auto varmaan, tai sitten puutarha-auto, ku se oli ihan täys kukkia. Yks ihminenki pääs tohon kuvaan.

w-2006-latvia2.jpg

Tässä taas me tullaan jo takas kotiin Pelkiaan. Sillon matkustettiin isolla laivalla. Huomatkaa taustalla on koirien vessa ja tärkeä viestintäpuu.

w-2006-laivalla.jpg

Tää kuva on viime syksynä otettu Ranskan Vokeeseilla. Sinneki mentiin autolla. Me ollaan aika pienen näkösiä tossaki kuvassa, ku äispä oli tien toisella puolella kameralla sihtailemassa.

w-2007-vosges2.jpg

 Tää kuva otettiin joskus joulukuussa, ku tultiin Suomeen laivalla. Me ollaan tossa just menossa kertomaan kapteenille, et ois vähän tarkkana sen navikoinnin kanssa.

w-2007-suomeen.jpg

Meillä ois noita matkakuvia ihan kamalan hirveesti vielä, mut ei nyt kuiteskaan kaikkia tähän laiteta. Äispä lupas joskus lisätä niitä kuvasivulle, jos joku haluis katella.

Tähän loppuun lisättiin kuiteski kaks kuvaa Morsesta. Toisessa Morse on pyöräilemässä meiän lähiharjulla täällä Meisessä ja toisessa hiihtämässä Ardenneilla. Eihän Morsella mitään suksia ollu, mut se sai vaan köllötellä repussa. Se oli sillon vielä vähän pieni, jotain yks tai kaks vuotta.

Morse pyöräilee Meisessä

Morse suksilla Ardenneilla