You are currently browsing the category archive for the ‘Kevät’ category.

Oltiin tänään tuolla pellolla. Se on aika kiva paikka lenkkeillä, ku siellä on tilaa ja sit siellä ei oo paljon muita koiria. Ei ne koirat mitään haittais, mut joskus joudutaan vähän neuvomaan ja opastamaan ja sit voi tulla sanomista.

Nyt ei nähty yhtään vierasta koiraa – paitsi melkeen meiän pihalla ne kaks epsanjalaista. Pellolla kyllä luultiin, et kohta nähtäis iso valkonen koira, ku nähtiin se aika kaukaa ekaks. Mut arvatkaa mitä? Ei se ollukaan koira, se oli vuohi! Yks mies oli sen vuohen kanssa peltolenkillä ja niillä oli ämpäriki mukana. Se vuohi tykkäs meistä ihan kauheesti, ja seuras vaikka kuinka kauan meiän perässä. Sit me annettiin sille tietä ja jäätiin ootteleen siihen entiselle maissipellolle.

Vuohen eväät oli ämpärissä.

Äispä sano, et se vuohi saatto olla menossa astutettavaks. Ei me oikeen ymmärretty, kyllä se ihan hyvin astuskeli siinä peltotiellä.

Mainokset

Nyt meiltä taitaa olla kaikki vaivat poissa ja sen kunniaks me mentiin tänään metsään. Käytiin aika kaukana, ku piti ensin ajaa autolla – mikä kyllä sopii meille. Äispä sano, et mennään Zonienwoodiin. Se on jossain Rysselin eteläpuolella.

On me samassa metsässä ennenki oltu, muttei just sillä paikalla. Ekaks me harrastettiin vähän aikaa hihnakävelyä, mut sit päästiin juoksemaan ihan ilman mitään remmejä. Äispällä oli taskussa eväänä kuivattuja maksapaloja, eikä me ihan kauas voitu juosta, ku muuten se olis voinu syödä ne ite. Sitä pitää aina vahtia, ku on jossain ruokaa lähellä. On saatu se joskus kiinni salasyömisestä, ni siks vahditaan.

Välillä meinattiin kyllä mennä vähän hukkaan, ku siellä oli kauheita piikkipensasköynnöksiä eikä niitten yli tai läpi oikeen viititty juosta. Piti mennä kiertotietä saniaisten kautta.

Hu-huu! En menny hukkaan!

Hu-huu! En menny hukkaan!

Uimakausi avattu!

Uimakausi avattu!
Onko siellä puun takana mitään?

Onko siellä puun takana mitään?

Nyt ollaan aika väsyneitä. Onneks saatiin heti ruokaa, ku tultiin kotiin. Vaikka voitais me mennä sinne vielä uudestaanki.

Arvatkaa, onks ollu karmeeta? Äispä vei Tiitun yks aamu lääkärille eikä yhtään ekaks sanonu, mihin ne menee. Se vaan sano, et nyt mennään.Onneks ei kaikkien tarvinnu mennä, ni oli niinku vaan puolikas kärsimys.

Se lääkäritäti oli pistelly Tiitun nahkaa ainaki kaks kertaa ja nyt äispä tiputtelee jotain rasvatippuja Titi-Uun silmiin joka päivä. Saatiin me jotain sellasia valkosia nappuloitaki. Äispä murusti ne ja laitto murut kinkun sisään. Kyllähän me kinkkua syödään, mutta valkoset murut ei oikeen maistu. Äispä kyllä sano, et ne murut oli madoille. Vissiin ne tarttee taas ruokaa eikä tykkää mistään kinkusta.

Onneks päästiin vielä matkailemaan, ettei ihan älyttömäks nää jutut menny. Lauantaina me käytiin Hollannissa ja nähtiin Moniquen hevonen ja aika monta Morsen sukulaista. Sit sunnuntaina oltiin Hallen metsässä. Siellä hais ihan kamalan paljon sinisille kukkasille ja me jouduttiin poseeraamaan niitten haisukukkien joukossa. Mieluummin oltais kyllä juostu. Kyllä me sitten vielä juostiinki. Kotona vielä rillattiin. Ei ollakaan tänä vuonna ennen vielä saatu rillikanaa. Oli aika maukas läkähdyspäivä se sunnuntai.

Mää en jaksa enää!

Mää en jaksa enää!

Meillä on taas ollu niin ihan hirmee kiire, ku on pitäny hoitaa tota puutarhaa. Ei me ihan yksin oo siellä touhuttu, mutta apuna kuiteski. Ollaan käännetty maata ja kaivettu kuoppia. Sit ollaan kans yritetty vähän laajentaa meiän puutarhaa naapurin puolelle, mut ei siitä tietysti mitään tullu. Meiät käskettiin pois.

Tää on varmana punaherukka. Ei oo marjat vielä kypsiä.

Tää on varmana punaherukka. Ei oo marjat vielä kypsiä.

Voiks tätä syödä?

Voiks tätä syödä?

Yks päivä, se tais olla eilen, kun oltiin ihan läkähdyksiin asti tehty hommia, me saatiin palkkaa. Äispä toi meille ihan oikeet luut! Sellaset lehmän luut, joissa oli lihaaki. Meillä meni aika kauan niitten syömisessä. Oikeestaan ei ne oo vieläkään loppu, mut lihat on kyllä syöty.

Emmä näistä heinistä oikeen piittais.

Emmä näistä heinistä oikeen piittais.

Sit tänä aamuna Morselle tuli vähän outo olo vissiin siitä luusta ja siltä tuli oksu. Ei se tahtia haitannu. Morse ehti onneks syödä ne luun palat takas ennenku äispä meni siivoomaan sitä länttiä. Se sit sano, etä onkohan joku olkkariinki oksunu, ku haisee. Ei meiän oksut kyllä haise.

Hei, tätä voi syödä tälleen kyljelläänki!

Hei, tätä voi syödä tälleen kyljelläänki!

Käytiin sunnuntaina Kluisperkissä. Se on siinä ihan Ronsen vieressä ja siellä on tosi hyvä metsä! Sen metsän nimi on Kluisbos, koska bos on metsä pelkiaks.

Me mentiin sinne metsään siks, ku haluttiin löytää kevät. On meillä vähän ollu jo aavistusta, että kyllä se lähellä on, ku välillä on aurinkoki paistanu eikä koko ajan vaan satanu. Joskus on ollu melkeen lämmintäki.

Meiän piti lenkuroida ispän kanssa aika kauan ennen ku löydettiin mitään kevään tapastakaan, mutta sitten se löyty! Yhdessä mäessä oli valkovuokkoja ja sinne me mentiin. Vähän me ajateltiin, et olisko tuolla tai tuolla muualla enemmän kevättä, mutta ei nähty. Tossa alla me katotaan lisää kevättä.

Hei, onks se tuolla? Eiku tuolla se on!

Hei, onks se tuolla? Eiku tuolla se on!