You are currently browsing the category archive for the ‘Koirat’ category.

Oltiin viikonloppuna hommissa. Ekaks piti hoitaa tärkeitä sotilasvahtikoirahommia, ku ne viralliset koirat oli viikonloppuvapaalla. Ei me kyllä enää niitä hommia tehdä, ku se oli tylsää ja ihan liian vakavaa. Eikä edes mitään vahditavaa nähty, ei edes pupuja tai oravia.

Sotilasvahtikoirapoliisit ahkerina

Sotilasvahtikoirapoliisit ahkerina

Onneks päästiin hyvin lenkille ja juoksemaan pitkin sitä militaarialuetta, vaikka pian taas piti vaan olla ja möllöttää. Sellanen oleminenki vaan on aika outoo. Kyllä jotain tekemistä pitäis koirilla olla. Onneks Morse tajus, että nyt ollaan oikein kertakaikkisen mainioilla kaivausalueilla.

Hei, täältähän pääsee vaikka minne!!

Hei, täältähän pääsee vaikka minne!!

Älä yritäkään! Tää on mun käytävä.

Älä yritäkään! Tää on mun käytävä.

Jokohan tää riittäis?

Jokohan tää riittäis?

Hei, tuolta kuuluu jotain!

Hei, tuolta kuuluu jotain!

Pakko jatkaa vielä ainaki vähän.

Pakko jatkaa vielä ainaki vähän.

Kyllä oltiin illalla ihan poikki. Käytäväkaivuu on tosi rankkaa työtä ja sit kanssa sellasen seuraaminen. Ja seki oli rankkaa, ku jouduttiin kotona suihkuun.

Aika pitkään aikaan ei olla päästy reissuun. Eipä kyllä olla nähty meiän autoakaan missään. Se vaan yks päivä katos ja noi tuli kotiin jollain hassulla, turkoosilla kärryllä. Ei siihen olis koiriakaan sopinu.

Onneks meiän oma auto tuli takas perjantaina ja heti äispä meni kauppaan. Kyllä oli jo aikaki, ku vähän alko näyttää siltä, että meiän herkkuruuat olis ollu ihan loppu. Saatiin vaan sellasta tavallista.

Eilen ihmeteltiin, ku naapurista kannettiin lattioita ja kattoja ulos ja melkeen ei huomattukaan, että äispä meni autolle. Yhtäkkiä kuultiin, et ettekste tuukkaan. Ohoh! Me juostiin ihan täysillä autoon ja hypättiin koppeihin. Sillon ku sanotaan, et nyt mennään, ei kannata yhtään jäädä haikailemaan. Voi vaikka jäädä kyydistä. Ei me tiedetty, mihin mennään, mut aika pian taas arvattiin, et tietty Moniquen luo Hollantiin.

Siellä Hollannissa on aina paljon koiria, varsinki russeleita. Nyt siellä oli russelivauvoja, vaikka kyllä ne jo osas juosta ja syödä muutaki ku niitten äitiä. Ne on aika ahmatteja. Sit siellä oli kans Ayla. Seki on vasta vauva, mut paljon isompi, ku ne toiset vauvakoirat. Oikeestaan tätä ei kehtais sanoa, mut se oli isompi ku me vaikka oliki vasta ihan pieni.

Äispä sano, et meilläki vois olla joku tollanen niinku Ayla. Ihan pöljää! Ei meillä vois! Se vaan riekku ees taas eikä yhtään totellu mitään. Meni kaikkiin puskiinki ja ojiin. Äispä ei varmaan oo ajatellu ollenkaan. Mehän jouduttas koko ajan vahtimaan ja opettamaan sellasta riekkujaa. Ei paljoo huvittas. Ja missä se nukkuiski ja ei sille olis autossakaan paikkaa. Ja sit se varmaan söis meiän ruuatki. Onneks äispä ei ottanu sitä mukaan, ku lähettiin kotiin. Huh, ku hyvä!

Ayla ja russelivauva. Ne oli kauheen nopeita!

Ayla ja russelivauva. Ne oli kauheen nopeita!

Eile oli kuuma! Niin kuuma, ettei me jaksettu yhtään mitään. Oltiin vaan. Sillon ku on tosi kuuma, ni joskus menee vähän hermot ja eilen vähän kävi niin. Onneks ei menny pitkäks aikaa. Kyllä me ollaan taas ihan kavereita.

Äispään kyllä tänään hermostuttiin, kun se rupes putsaamaan meiän korvia ja yritti truutata jotain ainetta ihan korvien sisään. Ei sellanen tosiaan käy! Sehän on ihan selvästi vastaan kaikkia koirien itsensä määräämissääntöjä. Korvalitkusta voi vaikka tulla irentiteettikriisi. Nih!

Onpas täällä kuuma!

Onpas täällä kuuma!

Kyllä tätä yrttimaataki pitäis kitkeä.

Kyllä tätä yrttimaataki pitäis kitkeä.

Saniaispuska on kyllä paras kesäkuumapiilopaikka!

Saniaispuska on kyllä paras kesäkuumapiilopaikka!

Puruluu parhaimmillaan. Onneks mä löysin tän eikä Morse

Puruluu parhaimmillaan. Onneks mä löysin tän eikä Morse

Anna tänne se luu! Se on mun!

Anna tänne se luu! Se on mun!

Läl-läl-lää, enkä anna! Eti oma luus!

Läl-läl-lää, enkä anna! Eti oma luus!

Höh, olkoon. Tuu kattoon, mitä tuolla puskassa on.

Höh, olkoon. Tuu kattoon, mitä tuolla puskassa on.

Nonniin, nyt ollaan taas kotona eikä kertaakaan päästy kirjottamaan, missä me ollaan käyty. Tosi epistä meistä. Äispä vaan ite istui välillä kaikkien koneitten edessä ja puhisi. Meille se sano, et kesällä pitää olla ulkona. Kyllä me sit ulos mentiinki.

Me ajeltiin aika monta päivää Suomea päin ja nukuttiin matkamökissä yöt. Sit me tultiin meiän toiseen kotiin ja juostiin vaan pitkin metsiä ja ryteikköjä. Morsella oli aluks vähän ikävä, ku se olis vaan halunnu matkustaa.

Välillä me käytiin Mikkelin lähelläki ja uitiin Puulavedessä ja oltiin veneessä kans. Yhessä veneessä oli sellaset kummalliset kepit eikä yhtään moottoria. Ne kepit vaan laitettiin veteen ja vene liikku. Äispä sano, et ne oli airot.

Outo juttu toi airo

Outo juttu toi airo

Ollaan me uitu muuallaki, niinku esimerkiks Spitaalijärvessä ja puroissa ja meressä. Se Spitaalijärvi oli aika lähellä ja siellä voi käydä retkelläki ja paistaa makkaraa. Sellanen makkaranpaistoretki on kyllä ihan huippuu.

Uimamaisterin aamutreenit

Uimamaisterin aamutreenit

Saunassa me käytiin vaan sitä lämmittämässä, mutta ei me muuten saunottu. Äispä kyllä yritti sanoa, et vois saunassa koiratki olla, mut ei meiän mielestä. Siellä oli nurkassa sellanen outo laatikko, jossa oli kiviä ja siitä tuli ihan liian omituista ääntä ja pihinää. Melkeen ku ukkosta. Äispä oli kyllä tosi rohkee, ku se uskals istua siellä vaikka kuinka kauan joka päivä. Mut se ei pelkääkään ukkosta yhtään.

Saisinko makkaraa, kiitos

Saisinko makkaraa, kiitos

Nähtiin me aika paljon kaikkia meiän ihmiskavereitaki ja Tiitu kävi Justuksenki luona. Justus on mäyräkoira ja se vähän pelkäs Titi-Uuta.

Takas tänne kotiin me tultiin ekaks laivalla ja sit taas ajeltiin autolla. Aika kauan kesti ennenku oltiin perillä.

Kiireisiä laivakoiria

Kiireisiä laivakoiria

Matkalla meille kävi yks jännä juttu. Me nähtiin ihan oikee ja elävä villisika! Oltiin Hollannissa yhessä metsässä ihan vaan muina koirina juoksentelemassa, ku yhtäkkiä melkeen törmättiin siihen sikaan. Se söi mustikoita. Vähänks me sille sanottiin, et menis johonki muualle. Kyllä se totteliki meitä. Äispä luuli, et meitä pelotti se villisika, mut se oli kyllä ihan väärässä. Ei kai kukaan nyt yhtä villisikaa voi pelätä!

Tää on vähän niinku ittensä toistamista, mutta meillä on ollu kiire! Niin kiire, ettei oo yhtään ehitty tähän koneelle. Ekaks meillä oli Lotta kylässä ja sit Mikko ja sit meillä on kauheesti pakattu ja sit on ollu reissuressiä ja sit eilen, voitteks uskoo, meiät vietiin vielä koiratohtoritätin luo!

Se oli kyllä ihan vikatikki, ku lääkettä sai vaan madot ja punkit. Miksköhän äispä ei vieny vaan niitä meiän elukoita sinne lääkäriin? Ei meitä siellä olis tarvittu. Sitäpaitsi se lääkäri meinas myrkyttääki meiät. Ekaks se työns suuhun niille madoille jotain (eikä madot ees asu meiän suussa) ja sit se anto sellaset namupalan näköset pötköt. Ei syöty. Äispä otti ne mukaan ja sano, ettei ne oo yhtään myrkkyä, ni sit kotona kyllä syötiin.

Nyt me ollaan sit lähössä johonki reissuun, ku matkamökkiä on pakattu hiki päässä. Jos me ehitään ja päästään johonki koneen viereen, ni kerrotaan kyllä, missä ollaan.

Terve vaan kaikki kamut, meillä tais alkaa kesäloma!

Tossa alla me ollaan viime lauantaina Monschaussa. Sillon oli vähän sateista. Nyt on kyllä ihan kuumis-luumis.

w-koirat monschau

Meillä eilen tuli yhtäkkiä mieleen, et olis varmaan hyvä, jos mentäis johonki. Yritettiin äispälleki sanoa, et mennään autolla ja se ymmärsi! Me on taidettu osata kouluttaa sitä aika hyvin.

Ei heti tiedetty, mihin mennään, mut sit huomattiin, et ollaan Hollannin tiellä. Ulkona sato ihan kamalasti, eikä me oikeen nähty ees ulos kunnolla. Onneks sentään nähtiin lehmiä ja heposia. Niille on aina tärkeetä kertoa, kuka menee autossa ohi.

Baarle-Nassaussa oli tietysti Monique ja Theo ja me juostiin ja jätettiin niitten koirille paljon viestejä. Äispä pisti meiät taas autoon välillä, mut jätti onneks oven auki, ni nähtiin kaikki ja voitiin osallistua keskusteluun. Ja sit tapahtu kummia! Siihen ihan meiän eteen tuli Sasha ja Fitz! Ne on jotain Pelkian laakenin paimenkoiria, vähän isompia ku me. Sillä Sashalla oli just vauvoja ja se oli vähän tärkee. Fitz on sen veli. Me ollaanki oikeesti Pelkiasta! Älkää tulko tähän autoon, tää on meiän! me sanottiin niille. Mikshän meille kukaan ei ollu kertonu, et Moniquen luona asuu sellasiaki koiria. Taas on meiltä pimitetty tietoa. Ei oo reiluu.

Kotona taas äispä lähti meiän kanssa kävelemään. Me saatiin kiskoa sitä ihan tosissaan, et se kävelis vähän nopeemmin. Se on hidas! Sit yhtäkkiä, ku ensin oltiin nähty se yks kissa, me löydettiin lammas! Tuleekohan Titi-Uusta nyt lammaskoira, ku se meni moikkaamaan sitä lammasta. Nähtiin me sit vielä meiän tutut aasit ja riikinkukot. Niillä on ihan kamala ääni.

Mä oon nyt lammaskoira!

Mä oon nyt lammaskoira!

Siis vähänkö on ollu kiire! Meiän on ollu ihan pakko vahtia tota naapurin papan taloa, kun siellä on rampannu ihmisiä koko päivän. Äispä sano, et siellä on vissiin näyttö. Mikä näyttö? Ei siellä ennenkää mitään näytetty, ku pappa vielä eli.

Me on vähän jaettu tätä vahtimishommaa. Morse istuu yläkerran ikkunalla ja ilmottaa, ku tulee taas väkeä. Titi-Uu ryntää pihalle ja sanoo kaikille, ettei tänne oikeestaan tarttis tulla. Ei se teiän perheelle sovi kumminkaan. Sitäpaitsi teiän pitäis tehä kauheesti remonttia ja siitä tulee meteliä. Menkää pois!

Kurkkuki tulee ihan kipeeks tässä hommassa. Vahtiessa täytyy olla aika äänekäs, että ihmiset tietäis, kuka oikeen sanoo ja mitä. Onneks välillä on hiljasta, että voidaan levätä. Kohta kumminki taas joku koputtelee seiniä ja kurkkii puutarhan aidan yli. Huh, tulis jo ilta ja loppuis toi näyttö. Ei tällasta jaksa kuumana päivänä.

w_ikkunalla_MorseKysyn vaan, onko hännällä väliä? Eilen taas osoittautui aika turhaksi koko liehuva lisäke.

Meiän ovelle tuli joku perhe utelemaan jotain asioita ja mun piti just mennä niitä moikkaamaan, kun äispä ihan tosta vaan vetäs oven kiinni mun hännän kohdalta. Mä olin ulkona ja häntä sisällä! Ei ollut mikään kiva temppu, se nimittäin sattui. Onneks ei menny poikki ja pääsin ehjin hännin tervehtimään vieraita.

Äispä vielä tutki myöhemmin hännän kunnon eikä löytäny siitä mitään vikaväännöksiä.

Miksköhän meillä koirilla oikeen on toi häntä, ku se kuitenki on joskus liikaa? Onhan sitä kyllä hyvä heilutella ja kertoa asioita. Jos ei häntää olis, niin kuinka mä sitten sanoisin, mikä on mukavaa tai vielä mukavampaa.

Uidessaki hännästä on apua, ku se voi toimia vähän niinku peräsimenä ja ohjata ulapalta takas rantaan. Mut muuten en oikeen ymmärrä sen olemassaolon tärkeellisyyttä. Varsinki jos se jää oven väliin.

Oisko jollain lisää hännänkäyttöehdotuksia? Aattelin nimittäin jos en olekaan oivaltanut hännän syvintä olemusta.

Pohti Mr Morse

Lopultakin päästiin kertomaan matkajuttuja! Ihmiset on ihan kummia, ku ei muka ehi päästää koneelle tai sit vaan kirjottelee omiaan. Niin pölhön ihmismäistä!

Me lähettiin autolla ja niin ku aina, lötköteltiin matkapokseissa. Meiän reissumökki tuli meiän takana. Sellanen on kyllä vähän tylsää reissaamista, ku ei nähä mitä autoja meiän perässä ajaa.

Oltiin välillä siinä matkamökissä yötä ja sit taas mentiin. Yhtäkkiä tapahtu jotain outoo ja meiän auto meni rikki. Me oltiin monta päivää Resdenin kaupungissa ja välillä oltiin siellä mökissä ihan ypöinäki, ku noi meni vaan kaupunkiin. Meki oltais menty, mut oli kuulemma liian kuuma. Niin oliki, ihan kuumis, luumis.

Ku taas päästiin jatkamaan matkaa, me ajettiin Prahan ohi. Se on Tsekinmaalla. Siellä oli kauheen huonot tiet, koko auto vaan pomppi. Sit käytiin jättämässä matkamökki yhelle autiolle leirimysalueelle ja taas lähettiin. Meiän mielestä oltiin vähän hukassa, ku vaan seisoskeltiin ja ihmeteltiin, mut me kyllä oltiin oikeesti Brnossa. Ja sit tapahtu jotain kummaa! Meitä lähesty yks mies ja se näytti jotenki tutulta. Hei, me tunnetaan sut! sanottiin ja ryntäiltiin. Se oli meiän Mikko! Mitä kummaa se siellä pitkällä oikeen teki? Outoo. Se tuli meiän autoonki.

Yks päivä me käytiin Olomoucissa ja kuunneltiin skaaloja. Me ei tiietä, mitä ne skaalat on, mutta Mikko sano niin. Se onki kauheen viisas. Se osas puhua sitä kummaa kieltäki.

Tuolta niitä skaaloja kuului.

Tuolta niitä skaaloja kuului.

Siellä leirimysalueen lähellä oli vähän kuivunu joki.

Pitäisköhän tätä vähän kastella?

Pitäisköhän tätä vähän kastella?

Me tehtiin aika paljon töitäki siellä Brnossa. Oltiin nääs punkkipyydyksinä. Äispä meinas ihan hermostuu, ku saatiin oikeen tosi monta punkkia kiinni.

Ei saa häiritä, me tehdään töitä!

Ei saa häiritä, me tehdään töitä!

Kotimatkalla me ajettiin jonkun idässä olevan vallan läpi. Siellä oli vuoria niinku Sveitsissäki, ja niitä punkkejaki.

Vuoria oli vahdittava!

Vuoria oli vahdittava!

Tollanen peikko anto meille juomavettä siellä itävallassa

Tollanen peikko anto meille juomavettä siellä itävallassa

Kotonaki vielä löydettiin niitä punkkielukoita. Morse vissiin katto yhtä punkkia vähän liian pitkään.

Siinä se kököttää, ihan melkeen silmässä

Siinä se kököttää, ihan melkeen silmässä

Tiitu taas istu yhen päälle ja se punkki meni melkeen peppuun. Onneks äispä ei siitä mitään kuvaa ottanu. Olis ollu vähän noloa.

Nyt meiltä taitaa olla kaikki vaivat poissa ja sen kunniaks me mentiin tänään metsään. Käytiin aika kaukana, ku piti ensin ajaa autolla – mikä kyllä sopii meille. Äispä sano, et mennään Zonienwoodiin. Se on jossain Rysselin eteläpuolella.

On me samassa metsässä ennenki oltu, muttei just sillä paikalla. Ekaks me harrastettiin vähän aikaa hihnakävelyä, mut sit päästiin juoksemaan ihan ilman mitään remmejä. Äispällä oli taskussa eväänä kuivattuja maksapaloja, eikä me ihan kauas voitu juosta, ku muuten se olis voinu syödä ne ite. Sitä pitää aina vahtia, ku on jossain ruokaa lähellä. On saatu se joskus kiinni salasyömisestä, ni siks vahditaan.

Välillä meinattiin kyllä mennä vähän hukkaan, ku siellä oli kauheita piikkipensasköynnöksiä eikä niitten yli tai läpi oikeen viititty juosta. Piti mennä kiertotietä saniaisten kautta.

Hu-huu! En menny hukkaan!

Hu-huu! En menny hukkaan!

Uimakausi avattu!

Uimakausi avattu!
Onko siellä puun takana mitään?

Onko siellä puun takana mitään?

Nyt ollaan aika väsyneitä. Onneks saatiin heti ruokaa, ku tultiin kotiin. Vaikka voitais me mennä sinne vielä uudestaanki.