You are currently browsing the category archive for the ‘Matkustus’ category.
Eilen tooosi, tooosi aikaisin meillä oli kotona ihan selvää matkaressiä. Ihmiset nousi ylös ja alkoi tehdä eväitä ja heittää vaatteita kassiin ja sitten ne kans puhui välillä aika kovaa. Siitä tiedettiin, että ressiä on. Me yritettiin nukkua, mutta eväitten tekeminen on kyllä niin tärkeetä, et sillon oli pakko nousta.
Pidettiin kans huolta, et meitä ilman ei lähdetä mihinkään! Heti vilahdettiin autoon, kun ovi aukes. Me ajettiin aika kauan vaikka välillä kyllä pysähdeltiin ja syötiin eväitä. Kahvia me ei juotu, vettä vaan. Taas kerran me pysähdyttiin ja sillon oltiinki jossain sisällä. Äispä sano, et se on parkkitalo ja että meiän ei tulis siellä kuuma. Ihan viilee paikka.
Sit aika pian äispä tuli ihan yksin takas ja sano, et lähetään kotiin. Häh? Eihän me ees olla oltu missään. Kuitenki lähettiin ja äispä ajo kaikenlaisia pikku teitä ja mutkia ja mäkiä. Välillä se huus, et Kato, linna! tai et Onpas kaunista! ja Taas linna! Ei me niistä välitetty. Onneks se pysähty aina välillä ja me päästiin kaivamaan myyriä. Lopulta tultiin taas kotiin.
Aateltiin, et olipas tyhmä reissu, ku ei mihinkään ees menty oikeesti. Äispä anto onneks meille kotona lihaluut ja sano, et oltiin oltu tosi kilttejä siellä Saksassa. Vai että Saksassa käytiin! Olipas oikeen huijausreissu. Oisko ollu vaikeeta kertoa se vähän aikaisemmin, täh? Hyvä silti, et saatiin ne luut.
Lopultakin päästiin kertomaan matkajuttuja! Ihmiset on ihan kummia, ku ei muka ehi päästää koneelle tai sit vaan kirjottelee omiaan. Niin pölhön ihmismäistä!
Me lähettiin autolla ja niin ku aina, lötköteltiin matkapokseissa. Meiän reissumökki tuli meiän takana. Sellanen on kyllä vähän tylsää reissaamista, ku ei nähä mitä autoja meiän perässä ajaa.
Oltiin välillä siinä matkamökissä yötä ja sit taas mentiin. Yhtäkkiä tapahtu jotain outoo ja meiän auto meni rikki. Me oltiin monta päivää Resdenin kaupungissa ja välillä oltiin siellä mökissä ihan ypöinäki, ku noi meni vaan kaupunkiin. Meki oltais menty, mut oli kuulemma liian kuuma. Niin oliki, ihan kuumis, luumis.
Ku taas päästiin jatkamaan matkaa, me ajettiin Prahan ohi. Se on Tsekinmaalla. Siellä oli kauheen huonot tiet, koko auto vaan pomppi. Sit käytiin jättämässä matkamökki yhelle autiolle leirimysalueelle ja taas lähettiin. Meiän mielestä oltiin vähän hukassa, ku vaan seisoskeltiin ja ihmeteltiin, mut me kyllä oltiin oikeesti Brnossa. Ja sit tapahtu jotain kummaa! Meitä lähesty yks mies ja se näytti jotenki tutulta. Hei, me tunnetaan sut! sanottiin ja ryntäiltiin. Se oli meiän Mikko! Mitä kummaa se siellä pitkällä oikeen teki? Outoo. Se tuli meiän autoonki.
Yks päivä me käytiin Olomoucissa ja kuunneltiin skaaloja. Me ei tiietä, mitä ne skaalat on, mutta Mikko sano niin. Se onki kauheen viisas. Se osas puhua sitä kummaa kieltäki.
Tuolta niitä skaaloja kuului.
Siellä leirimysalueen lähellä oli vähän kuivunu joki.
Pitäisköhän tätä vähän kastella?
Me tehtiin aika paljon töitäki siellä Brnossa. Oltiin nääs punkkipyydyksinä. Äispä meinas ihan hermostuu, ku saatiin oikeen tosi monta punkkia kiinni.
Ei saa häiritä, me tehdään töitä!
Kotimatkalla me ajettiin jonkun idässä olevan vallan läpi. Siellä oli vuoria niinku Sveitsissäki, ja niitä punkkejaki.
Vuoria oli vahdittava!
Tollanen peikko anto meille juomavettä siellä itävallassa
Kotonaki vielä löydettiin niitä punkkielukoita. Morse vissiin katto yhtä punkkia vähän liian pitkään.
Siinä se kököttää, ihan melkeen silmässä
Tiitu taas istu yhen päälle ja se punkki meni melkeen peppuun. Onneks äispä ei siitä mitään kuvaa ottanu. Olis ollu vähän noloa.
Taitaa olla reissu edessä. Täällä on ihan selvästi havaittavissa matkaressiä ja pakkaamishermostelua. Se on kyllä vähän rasittavaa. Ja sitten se, ettei oikeen tiietä, mihin mennään. Tolla matkamökillä kyllä ollaan vissiin lähdössä, kun noi sitä niin kauheesti täyttää.
Me yritetään vaan haukotella ja olla kuuleina. Silleen voi opettaa ihmisiäki olemaan rauhallisia. Vaikka ne on kyllä kauheen hankalia oppilaita. Niitten päähän ei mikään oppi tunnu menevän.
Jos ei ehitä ennen reissua mitään enää kirjottaa, ni sit sen jälkeen kerrotaan kyllä, missä oltiin ja miksi. Näkymisiin ja kuulemisiin vähäks aikaa!
Arvatkaa, onks ollu karmeeta? Äispä vei Tiitun yks aamu lääkärille eikä yhtään ekaks sanonu, mihin ne menee. Se vaan sano, et nyt mennään.Onneks ei kaikkien tarvinnu mennä, ni oli niinku vaan puolikas kärsimys.
Se lääkäritäti oli pistelly Tiitun nahkaa ainaki kaks kertaa ja nyt äispä tiputtelee jotain rasvatippuja Titi-Uun silmiin joka päivä. Saatiin me jotain sellasia valkosia nappuloitaki. Äispä murusti ne ja laitto murut kinkun sisään. Kyllähän me kinkkua syödään, mutta valkoset murut ei oikeen maistu. Äispä kyllä sano, et ne murut oli madoille. Vissiin ne tarttee taas ruokaa eikä tykkää mistään kinkusta.
Onneks päästiin vielä matkailemaan, ettei ihan älyttömäks nää jutut menny. Lauantaina me käytiin Hollannissa ja nähtiin Moniquen hevonen ja aika monta Morsen sukulaista. Sit sunnuntaina oltiin Hallen metsässä. Siellä hais ihan kamalan paljon sinisille kukkasille ja me jouduttiin poseeraamaan niitten haisukukkien joukossa. Mieluummin oltais kyllä juostu. Kyllä me sitten vielä juostiinki. Kotona vielä rillattiin. Ei ollakaan tänä vuonna ennen vielä saatu rillikanaa. Oli aika maukas läkähdyspäivä se sunnuntai.
Mää en jaksa enää!
Käytiin sunnuntaina Kluisperkissä. Se on siinä ihan Ronsen vieressä ja siellä on tosi hyvä metsä! Sen metsän nimi on Kluisbos, koska bos on metsä pelkiaks.
Me mentiin sinne metsään siks, ku haluttiin löytää kevät. On meillä vähän ollu jo aavistusta, että kyllä se lähellä on, ku välillä on aurinkoki paistanu eikä koko ajan vaan satanu. Joskus on ollu melkeen lämmintäki.
Meiän piti lenkuroida ispän kanssa aika kauan ennen ku löydettiin mitään kevään tapastakaan, mutta sitten se löyty! Yhdessä mäessä oli valkovuokkoja ja sinne me mentiin. Vähän me ajateltiin, et olisko tuolla tai tuolla muualla enemmän kevättä, mutta ei nähty. Tossa alla me katotaan lisää kevättä.
Hei, onks se tuolla? Eiku tuolla se on!
Äispä vei meiät tänään retkelle. Se sano, et on ihan pakko mennä, ku aurinko paistaa ja on kaunis kevätpäivä. Niin oliki ja me oltiin samaa mieltä. Ekaks me mentiin ihan tohon Lakenin puistoon ja aateltiin, että voitais vähän juosta ja kaivaa ja rehata siellä. Äispä ei kuiteskaan antanu.
Siellä oli ihan kamalasti pieniä ihmisiä ja isojaki. Ne vaan istuskeli ruohikolla ja söi kaikkia ruokia. Äispä sano, et ne oli piknikillä. Me oltais ihan mieluusti kans menty piknikille, ku siellä oli sitä ruokaaki. Ei päästy, jouduttiin vaan kääntymään takas ja hyppäämään autoon. Onneks sentään päästiin ajelulle.
Me ajettiin johonkin Strompeekkiin ja nähtiin, ku yhen tätin hieno ankka oli päässy karkuun. Pysäytä heti! me huudettiin. Me mennään auttamaan, saadaan varmasti toi ankka kiinni! Äispä vaan sano, et olkaa hiljaa, ette pääse mihinkään. Ihan tylsä äispä.
Sit me ajettiin pellolle siihen vanhojen ihmisten kodin taakse. Siellä oli tosi hyvät haisut. Vähän me päästiin juoksemaan, mut sit äispäki haisto ja taas mentiin takas. Me kuultiin, et siellä pellolla oli tosi paljon lantaa ja siks piti mennä pois. Kyllä me se lanta haistettiin ennenku äispä, muttei sanottu sille mitään. Eihän lanta mikään ongelma pitäis olla.
Ku me ajettiin pellolta pois, meiän edessä siinä tiellä oli yhtäkkiä lampaita ja sit takana tuli hevosratsastajia! Äispää alko taas naurattaa, ku oltiin ihanku jossain maalla. Se sano, et oltiin melkeen ku elokuvissa. Se on kyllä ihan tyhjännauraja. Meitä ei yhtään ne heposet naurattanu, ku ne melkeen kurkki auton ikkunasta sisään.
Onneks turhan kevätretken jälkeen saatiin sentään pannukakkua ja parsakaalia. Ei kyllä samaan aikaan. Varsinkin pannukakku on tosi herkullista, ja jäätelö ja mansikkahillo kans.
Selvishän se eilinen odottelu! Eva tuli meille ja sit mentiin Lakenin puistoon kaivamaan kuoppia. Oli kyllä aika märkää ja kylmää, eikä me sit kauaa oltukaan. Ehdittiin kyllä tavata yks Lassie siellä. Paitsi Morse ei ees sitä nähny, ku oli melkeen kokonaan kaivuuksissa maan alla. Vähän meitä muita nauratti, ku Lassie nuuhki Morsea ja yks vaan kaivo ja kaivo.
Me opittiin Evalta vähän sloveniaaki. Ku lähettiin puistoon, se sano Gremo! Me vähän, et mitä? Sit se sano uudestaan gremo ja heti perään let’s go ja siitä me ymmärrettiinki, et nyt mentiin. Helppoa toi sloveenikieli.
Tänään me käytiin reissussa. Haettiin ekaks meiän kaveri Kati mukaan ja ajettiin Hollantiin. Aika pian huomattiin, et ollaan menossa Morsen ihan ekaan kotiin käymään. Siellä me juostiin pitkin peltoa ja oltiin niinku kotona ollaan. Kati välillä heitti palloa ja sit se piti taas hakea takas. Sellanen on kiva leikki.
Me nähtiin kans aika paljon russelikoiria. Äispän sylissä istu yks Susan, joka Morsen mielestä oli ihan kamalan ihana. Morse nuuskutti äispän farkkuja vielä kotonaki. Siellä oli kans yks ihan aika pikkunen koira, joka puhu suomea. Sen nimi oli Olavi. Nyt sen nimi on kyllä joku muu, ku Moonik ei osaa sanoa sitä olavia oikeen hyvin.
Äispä kerto meille, et se oli nähny ihan viis päivää vanhojaki koiria, mut ei me olla ollenkaan varmoja et niitä oli, ku ei kerran päästy kattomaan sitä vauvakoirahuonetta. Kyllä pitäis kaikkien vieraitten nähdä kaikki vauvakoirat, et ei tulis epäselvyyksiä. Onneks me sentään nähtiin Moonikin hevonen. Ei kyllä menty lähelle.
Nyt ollaan aika väsyneitä, ku on ollu paljon matkustamista ja tekemistä. Oli kyllä kiva sunnuntai.
Lauantaina noi vaan alko yhtäkkiä pohtia, et otetaanko koirat? Eikö oteta koiria? Otettaisko? Eikö otettaisko? Me siinä sanottiin, et otetaan, otetaan ja mennään, mennään. Sit äispä anto meille kanankaulat ja meni ulos ja sano, et jääkää te vahtimaan taloa. Häh? Ainahan me vahditaan, miks nytki pitää?
Ei me mitään tehty, nukuttiin vaan. Ja sit vähän leikittiin vinkuputkikoiralla. Morse sai sellasen joskus viikolla. Tiitu sai pallon, tai oikeestaan kaks. Oltais me syöty kalankuorivälipalojaki, mut ne oli kaapissa liian ylhäällä. Me saatiin niitä kalankuorivälipaloja yks pussillinen, mut äispä ei antanu kaikkia meille heti. Olis kyllä pitäny, ku niissä on omekaa ja se on terveellistä.
Sit oli jo ihan pimeetä, ku noi tuli kotiin. Kauheesti yritettiin kertoa, kuinka tylsä päivä meillä oli ollu ja et missä kummassa te oikeen viivyitte, ku yhtäkkiä tajuttiin. Ne hais koirilta! Ja Hollannilta! Ja Morsen ekalta kodilta! Ihan selvästi Morsen sisko Latitia oli ollut äispän sylissä. Ei, tää ei voinu olla totta! Lähtee nyt Baarle-Nassauhun eikä ota meitä mukaan, tosi väärin! Ne hais jollekin pikkusinttikoiralleki ja äispä sano, et se oli Numi. Se oli ollu oikee riiviö vaikka on vasta kolme kuukautta. Ihan oikeen noille, et riiviö retuutti puntteja, ku ei me kerran päästy mukaan.
Illalla me kyllä saatiin tosi hyvää ruokaa, niinku kinkun paloja ja raejuustoo. Varmaan jotain hyvittelyruokaa muka.
Tästä matkustelusta ei tunnu tulevan loppua! Taas oltiin reissussa tänään. Yhtäkkiä joskus eilen illalla joku täällä keksi, että mitäs jos mentäis hiihtämään, eikä siinä muuta tarvittu. Ei me kyllä oikeestaan tiedetä, mitä se hiihtäminen on, mutta lähdettiin mukaan kummiskin.
Ekaks ajettiin aika kauan, mut sehän ei haittaa, päinvastoin. Lopulta oltiin perillä ja ispä laitto hiihtimet jalkaan. Äispä vaan vaihto saappaat. Se oli ihan outo paikka. Joka puolella oli sellasia kylttejä, että ei koiria. Äispä sanoi, ettei se kuitenkaan täällä Pelkiassa oo niin tarkkaa, muttei se silti vieny meitä niille hiihtimisladuille. Siks meiän täytyiki kertoa aika lujaa kaikille suksimisihmisille, että missä me oltiin, ku oltiin pellolla.
Hyvät haisut täällä lumen alla
Ei siellä ollu mitään tekemistäkään paitsi myyrien ettimistä. Vähän hais puputki, mut myyrähaisu vei voiton. Onneks ispän suksi oli aika pian menny rikki ja me lähettiin kotiin ennemmin kuin piti. Tosin ajettiin jonkun piparkakkutalokaupungin kautta, vaikkei olis tarvinnu, ku oli aika kylmä. Silti äispä sano, et sinne pitää mennä uudestaan. Meiän mielestä ei pidä.
Jos huomenna joku sanoo, et mennään hiihtämään, ni me ei kyllä lähetä mukaan! Ei hiihtäminen oo kivaa, jossei oo suksia edes. Jos olis koirien sukset, ni sit kyllä mentäis ja lujaa.
Huh, huh, onneks se on nyt ohi! Meitä huijattiin pahan kerran, ku sanottiin että muka rantalomalle. Mikä loma se sellanen on, kun joka päivä pitää juosta ja liikkua ainaki sata tuntia? Ei mikään. Me oltiin oikeesti vissiin korkean paikan leirillä, ku oltiin joskus ihan meren pinnan yläpuolellaki. Oltiin nääs Pelkian rannikolla.
Vähän me yllätyttiin, ku ei nähtykään heti ekaks rannalla mitään pinkuviinejä vaan poniheposia. Niitä oli vaikka kuinka paljon. Varmaan leirillä nekin.
Leiriponiheposia rannalla
Tietty me käytiin uimassaki ja tutkimassa kaikkia rakennelmia. Aamulla niitten tutkiminen oli ihan iisipiisiä, mutta illalla ei näkyny yhtään mitään. Kaikki oli hukkunu, melkeen koko rantaki. Äispä sano, että meri vuorottelee, ku se tulee rannalle ja sit taas menee takas. Kumma ku ei osaa päättää, missä olis.
Palkki näkyvissä!
Yks ilta me löydettiin kuollut hylje sieltä rannalta. Aateltiin, että se oli tullu sen vuorotteluveden mukana. Se hylje on tossa kuvassa Morsen kanssa. Sillon oli aika pimeetä.
Arvatkaa muuten, kuka on tosi hyvä löytään kaikkia juttuja? Mä!! Mä löysin taas oikeen hyvän ja hyppivän pallon hiekan alta. Viimeeks löysin pallon kans Ruotsista rantapusikosta. Mulla onki hyvä kaikista paras pallonenä.
Kyllä mä sut kiinni saan!
Yks päivä, ku oltiin toisessa paikassa siellä samalla rannalla, me törmättiin Onnin kaukaiseen pikkuserkkuun. Sen nimi oli Billy. Se olis jääny meiän kanssa leikkimään, mutta sitten sen äispä huus sen syömään.
Hello, Billy!
Sinne rannalle pääs monesta paikasta ja yhessä kohtaa polku meni marjapuskien läpi. Kukaan ei vissiin ollu viittiny poimia marjoja ollenkaan, ku ne puskat oli niin piikkisiä.
Haisumarjoja piikkipuskissa
Vikana päivänä me metsästettiin tuoreita simpukoita suoraan merestä. Me aina tykätään suosia paikallisia tuottajia, ja simpukkametsästys sopii tosi hyvin siihen periaatteeseen. Ei tarvita mitään välitassuja.
Nami, nami, simpukkaa
Niinku sanottiinki jo alussa, meiän piti joka päivä juosta ihan tosi paljon vaikka ei se ollenkaan haitannu, ku oli aika paljon sitä rantaa siellä rannikolla.
Lintujaki piti vähän hätyyttää, vaikka ne tuliki aina takas. Neki vissiin tykkää simpukoista.
Nyt me ollaan taas kotona ja ollaan nukuttu ja sit taas nukuttu. Korkean paikan leirien jälkeen pitääki levätä, että taas jaksaa mennä toisen kerran.
Titi-Uun ja Morsen jutut 