You are currently browsing the category archive for the ‘Naapurit’ category.
Me oltiin eilen vestareilla! Ei me ihan sonisfereen asti menty, mutta vaan tohon uimahallin pihalle. Illalla kauheen myöhään pilkkopimeellä lähdettiin, ku kuultiin musiikkia. Haluttiin ehdottomasti mennä tarkistamaan, että mitä kummaa tapahtuu ihan meiän nurkan takana.
Sinne meni muitaki ja äispä sano, et ne näytti aika nuorilta. Ei se meitä haitannu, nuoria meki ollaan, paitsi äispä. Me käveltiin siihen portille ja sit toiselle puolelle ja kuunneltiin musiikkia. Kai se oli musiikkia. Äispän mielestä ei ollu, eikä mekään siitä ihan kauheesti tykätty, ku jytisi liikaa. Niinku ukkonen. Siellä vestareilla näkyi salamoitaki ja muita valoja ihan hirmeesti. Ja ihmiset huus.
Sit lopulta me mentiinki aika nopeesti siitä ympäri, ku jotenki sitä jytinää ja valoja ja mekastusta oli vähän liikaa.
Vestarikylttien mukaan ne oli jotku Havaiji-bileet, mut ei siellä ukulelet soinu. Ei kuulunu edes surffimusiikkia. Kotona vielä kuunneltiin jytinää ja kateltiin ikkunasta, ku ihmisiä meni sinne lisää ja lisää, ihan koko ajan. Vasta aamulla neljältä ne lopetti ja meki mentiin sit nukkumaan, ku oltiin ens vahdittu, et kaikki pääsee kunnolla kotiin.
Vestarit on rankkaa puuhaa.
Siks en oo pitkään aikaan kertonu mitään, kun oon ollu aika vihanen. Se alko jo joskus, mutta viime lauantai oli viiminen niitti. Titi-Uu pääs yksi lenkille äispän kanssa! Vaikka myöhemmin kyllä haistoin, että lääkärissä se oli ollu. Onneks mun ei tarvinnu mennä.
Sit äispä lähti mun kanssa ihan super-lenkille, ni ei sen puolesta mun kyllä tarvitsis olla vihanen. Mä tapasin yhen ystävällisen kanan sillä lenkillä. Kun pistin nenän sen kanan aidan läpi, se nokkas mua. Sit mä työnsin taas nenän sille ja taas se nokkas. Aika monta kertaa se sai nokata, mut sitä äispä sano, et pitää mennä. Aasit ei nokkassu yhtään vaikka työnsin niillekin nenän. Ne vaan haisteli.
Illalla kotona mä tajusin, et jotain on outoo. Mä sain ruuaks sellasia uusia napoja enkä mitään muuta. Tiitu sai ihan tavallista ruokaa. Napot oli kyllä hyviä ja kun pyysin lisää, äispä sano, et en saa, ku mä oon dieetillä! Millä ihmeen dieetillä? Tai kyllä mä voin olla vaikka kolmella dieetillä, jos vaan saan ruokaa. Äispä sano, et mä oon lihava ja mun täytyy laihtua. Voihan kissa! Laihtukoon ite! Mä olen komea ja lihaksikas könsikäs, enkä ees haluu olla mikään laihimus. Jos jotkuu russelit haluu olla laihimuksia, ni olkoon, mut mä en. Nih!
En silti oo enää saanu muuta ku napoja. Ja tosi vähän joka päivä, siis 130 grammaa vaan! Ei riitä mulle, tartten muutakin ruokaa. Äispä kyllä sano, et ne napot jotenkin antas sellasen viestin mun aivoille, et mulla on maha täynnä eikä yhtään nälkä. Söis ite napoja, ni tietäs! Jos mä näännyn nälkään, se on äispän vika!
Sit toinen juttu. Me ollaan viime aikoina oltu aika paljon yksin Tiitun kanssa. Tai siis kaksin. Äispä vaan lähtee aamulla pyöräilemään ja tulee vasta illalla takasin. Ei tiietä, missä se oikeen pyöräilee koko päivän. Tosi outoo. No, sit ku se tulee kotiin, se yleensä heti lähtee meiän kanssa lenkuralle. Me ollaanki oltu tosi pitkillä lenkuroilla sen kanssa iltasin.
Yks ilta meiän seuraan tuli yhen aidan alta sellanen tosi iso koira. Se oli ihanku rotvaileri, mut vaaleen ruskee ja isompi. Äispä sano sille, et menis takas sinne mistä tuliki, mut se meniki kakalle toisen naapurin oven eteen. Me ei mentäis ainakaa oven eteen. Sit se vaan juoksi monta kertaa tienki yli eikä yhtään piitannu vaikka autot tööttäs. Onneks yhen kolmannen naapurin poika otti sen kiinni ja vei kotiin. Aika röyhkeetä käytöstä siltä koiralta, ku ei yhtään välittäny vaikka mitä sille sanottiin.
No, eilen sit kävi niin, et mä menin illalla ihan meiän pihan perälle ja tutkin vähän aitaa, et jos siinä vaikka olis reikä. Ei ollu reikää, mut aidan alla oli kolo ja mun piti vähän kaivaa sitä isommaks. Siitä mä sit lähin tohon kissanaapuriin. Emmä heti oikeen päässy sinne, ku ihmiset on rakentanu kauheesti uusia aitoja, mut sit mä löysin oikeen tien. Oliki hyvä reissu! Pääsin kunnon tappeluun!
Yhtäkkiä äispä oli mun vieressä, en tiiä mistä se oli tullu, ja se kisko mua irti siitä kissasta ja oli ihan hirveen vihanen, niin vihanen, et se melkeen itki. Se huus mulle ja kisko lisää ja sit se laitto mulle remmin kaulaan ja veti perässään kotiin vaikka mä olisin vielä tapellu. En tajunnu mitään. Miks se mulle oli vihanen vaikka se kissa oli mua raapinu verille? Tottakai mun piti sille näyttää, että kuka mä oikeen oon. Sit se vielä vei mut suihkuun ja sielläki se vielä sano, et en olis saanu mennä. Jos aidassa on koiran mentävä, tai ainaki melkeen, aukko, ni tietysti siitä pitää mennä. Vaihtoehtoja ei oo.
Sit ku mä olin taas syöny niitä hyvänmakusia, mutta tyhmiä napoja, mua alko nukuttaa. Mun jalkoihinki sattu ja päästä tuli verta. Mä nukuinki ihan aamuun asti ja vielä päivälläki.
terveisin Morse
Siis vähänkö on ollu kiire! Meiän on ollu ihan pakko vahtia tota naapurin papan taloa, kun siellä on rampannu ihmisiä koko päivän. Äispä sano, et siellä on vissiin näyttö. Mikä näyttö? Ei siellä ennenkää mitään näytetty, ku pappa vielä eli.
Me on vähän jaettu tätä vahtimishommaa. Morse istuu yläkerran ikkunalla ja ilmottaa, ku tulee taas väkeä. Titi-Uu ryntää pihalle ja sanoo kaikille, ettei tänne oikeestaan tarttis tulla. Ei se teiän perheelle sovi kumminkaan. Sitäpaitsi teiän pitäis tehä kauheesti remonttia ja siitä tulee meteliä. Menkää pois!
Kurkkuki tulee ihan kipeeks tässä hommassa. Vahtiessa täytyy olla aika äänekäs, että ihmiset tietäis, kuka oikeen sanoo ja mitä. Onneks välillä on hiljasta, että voidaan levätä. Kohta kumminki taas joku koputtelee seiniä ja kurkkii puutarhan aidan yli. Huh, tulis jo ilta ja loppuis toi näyttö. Ei tällasta jaksa kuumana päivänä.
Taas se Netti Pimento kävi meillä kylässä. Aika tylsä tyyppi Sitä paitsi äispä ei millään päästä meitä kirjottaa juttuja, ku sillä on muka ite paljon tekemistä, vaikka ei sitä kyllä mistään huomaa.
Me ollaan ihan kauheesti käyty lenkillä viime aikoina. Ja sitten on puutarhassakin tehty hommia. Onneks on saatu tarpeeks ruokaa, ni ei olla ihan luuviuluiks päästy laihtumaan. Ykski päivä saatiin rillattuja sardiineja, vaikka ihan kalalle ne kyllä maistu.
Tänään mulle sit yhen lenkin päätteeks sattu aika kauhee juttu. Oltiin jo melkeen kotona, ihan tossa parin talon päässä lähellä, ku huomasin yhen vieraan koiran aidan takana. Se oli ihan vähän vaan mua suurempi, jotain sillee parin metrin kokonen. Kyllä mä olisin sille ihan hyvin pärjänny, varmaan olisin päihittänykki. Mä olin jo aika pitkällä siellä toisella pihalla ja sanoin sille ruskeelle koiralle Tuu tänne ni mä näytän millanen sun naapurin koira oikeen on! Se vaan sano, et Tuu sä tänne, ni katotaan kumpi on isompi!
Just sillä hetkellä mulle huudettiin, et Tuu heti pois sieltä! Jouduin pistämään oikein kunnolla hanttiin, mut kuitenki mut vaan vedettiin aidan alta pois. Emmä ekaks ittekkään sitä huomannu, mut yhtäkkiä tuntu, et kaikki ei oo nyt kunnossa. Mun vasen etujalka oli ihan outo. Emmä voinu yhtään sille astuakaan ja siihen vaan sattu ihan kamalasti.
Onneks mä pääsin heti sohvalle ja sain mun ruuanki sinne. Sit äispä tuli koulusta kotiin ja se otti mut syliin ja kokeili joka paikasta ja mä olin vaan niinku ei mihinkään sattuis. Oon sen verran opetellu noita itsehillintäjuttuja, ettei mun tartte kipeen jalan takia naamaa vääntää. Emmä kyllä kävelemään oikeen pysty.
Nyt mä meen nukkumaan ja kokeilen taas kävelemistä joskus myöhemmin. Äispä sano, ett jos en tuu kuntoon, ni sit pitää mennä tohtorille. Siitä en kyllä tykkäis.
Morse
Täällä ollaan taas, ei olla kadottu mihinkään! On vaan ollu vähän kiirusta, ku on pitäny matkustella sinne ja tänne. Ja noi käy joskus iltasin jotain koulua eikä yhtään ehdi muka jeesata tässä kirjottamisessa.
Melkeen joka viikonloppuna me on aina kiskottu matkamökkiä auton perässä kaikkiin paikkoihin. Yks kerta käytiin Bouillonin lähellä ja asuttiin ihan Semois-joen rannalla. Se oli kivaa, ku pääs heti pulikoimaan matkamökin ovelta.
Samalla reissulla me käytiin kans vähän Ranskassa ja etittiin peltomyyriä tietty.
Bonsuur, onko täällä ketään?
Sit toisena viikonloppuna me oltiin Durbuyssa leireilemässä. Sielläki oltiin joen rannassa, mut ei menty uimaan ollenkaan. Metsässä kyllä käytiin ja kiipeiltiin ja löydettiin keltasia sieniä. Äispä keräs niitä kakkapussiin, ku sillä ei ollu mitään koria ollenkaan mukana.
Kotimatkalla me nähtiin aaseja. Ne on niinku hevosia, muttei oo kumminkaan.
Yks viime sunnuntai me tultiin kotiin Hoge Veluwen kansallispuistosta. Siellä me nähtiin vissiin karhu, jos karhuilla vaan on sarvet, ei oikeen tiedetä. Ainaki se ihan oli kamalan suuri. Ja sen kakkaläjätki oli suuria. Me ei yhtään niissä kieritty vaikka meinattiin.
Onkohan toi karhu vai mikä?
Siellä Veluwessa oli kans paljon nummia. Ne on semmosia, joissa kasvaa kanervia ja niitten yli pitää hyppiä. Jos ei hypi, ni tulee mahaan naarmuja. Tiitulle tuli silti vaikka se hyppiki.
On meillä vähän ikäviäki uutisia, ku meiän naapurin pappaa ei enää oo. Nyt on vaan ihan hiljasta, ei kuulu enää yhtään ääniä naapurista eikä tosta puutarhasta. Aika kummaa. Äispä ei aina muista ja sit se sanoo, et ei saa haukkua, ettei häiritä ja yhtäkkiä se muistaa, että Frans ei enää ookkaan siellä. Se on vähän surullistaki.
Titi-Uun ja Morsen jutut 