You are currently browsing the category archive for the ‘Pelotuksia’ category.

Tiiättekö, että me tultiin vähän aikaa sit vanhemmiks ku ennen? Me ollaan nyt yhteensä 12 eli täys tusina. Morse on seittemän ja Titi-Uu viis. Ei meiän synttäriä oikeen juhlittu paljon mitenkään, mut saatiin me erikois-super-ruoka-annokset kyllä. Oli jukurttia ja verimakkaraa ja riisiä ja parsakaalia (Tiitu aina haluu parsakaalia) ja sit ihan tavis napoja. Niitä ei olis kyllä tarvittu.

Synttärilahjaks me saatiin matka. Eilen oltiin siellä. Ensin autossa istuttiin aika kauan kunnes päästiin Saksin viereen. Noi toiset meni hiihtämään, mutku se matka oli meiän synttärilahja, ni me päätettiin, ettei mennä. Ei me ihan niin hirmeesti lumesta tykätä. Me syötiin vaan autossa luukeksejä ja sellasia pötköjuttuja. Se oli paljon parempaa, ku hiihtäminen. Meiän ei tarvinnu yhtään kaatuakaan niinku vaikka äispän.

Sarvipäisiä karvaeläimiä

Käytiin me kyllä lenkurallakin ja nähtiin tosi outoja otuksia. Ne oli aika paljon karhun näköisiä, mutta puhu ihan lehmää. Sit niillä oli sarvet. Ei me tiietä, miks meitä ei päästetty niihin tarkemmin tutustumaan. Ehkä ne oli vähän arkoja ja olis pelänny meitä. Tollasista oudoista otuksista ei koskaan tiedä.

7-vuotias Morse-herra

Eilen meiän piti toivottaa vielä kaikille meiän kamuille tosi mukavaa ja iloista ystävänpäivää, mutta tehdäänki se nyt tänään. Ystävä voi olla joka päivä.

Onpas meillä omituinen syksyn alku! Ekaks Morsen hanuri alko vaivata ja sit tuli Tiitulle korvatulehdus.

Äispä vei meitä taas tällä viikolla eläinlääkärille ja sano, ettei se oo helppoo elämää koskaan halunnutkaan. Nyt se pruuttaa jotain valkosta ainetta Tiitun korvaan joka ilta. Ei tunnu kivalta, mutta pruutatkoon, jos se auttaa. Onneks saan syödä juustoa samalla.

Se lääkäritäti puristeli taas eilen Morsen peräpäätä ja sano, että vielä viikon verran sitä rasvaa. Vähänks mä sille huusin, ettei tässä oo mitään järkee! Sorkitaan nyt aikuisen koiran hanuria joka päivä, en enää suostu!

Tänään me ollaan vaan nukuttu ja oltu iisisti. Joskus on pidettävä tällanen rauhallisuuspäivä, että tulis taas terveeks. Voidaan me vielä tänään juostaki, mut ei tiietä viittitäänkö.

Ai niin, unohdettiin sanoa, et meiän pihan perällä on ampparipesä. Ne ampparit tykkää kauheesti omenankuorista ja omenoistaki. On yritetty saada niitä kiinni (siis niitä amppareita, ei omenoita), mut se hauskuus kiellettiin heti. Ne otukset kuulemma pistää ja sit voi sattua tosi kovaa. Sattuu kyllä sekin, kun hevoskastanjapuusta on pudonnu kastanjoita ja sit ku vahingossa astuu siihen kastanjankuoreen. Kuoret on kauheen piikkisiä.

Nyt tulee se varoitus: Älkää astuko hevoskastanjoitten kuorien päälle! Ne piilottelee tosi hyvin lehtien joukossa ja hyökkää ennalta arvaamattomasti kaikkien koirien tassuihin, huis vaan! Sitten ne menee takas piiloon. Ei ne oo koirien kavereita, v-a-r-o-k-a-a!!!

Just ku päästiin kertomasta, et ollaan ypöinä kotona, ni ei ollakaan. Äispä on ollu täällä koko päivän ja sano, et vielä huomennaki.

Ei se kyllä oo ollu ollenkaan innostava, ku vaan kulkenu kumarassa ja vinkunu. Tai oikeestaan välillä kovempaaki metelöiny. Sit se pitää sauvakävelysauvaa koko ajan mukana ja se on vähän pelottavaa. Onneks sentään anto meille napoja vaikka melkeen unohti. Itte se ei syöny mitään, eikä me oikeen siitä tykätty. Ei saatu mitään leivän ja kinkun jämiä yhtään.

Sit iltapäivällä ihan yllättäin se vaan pisti meiät pihalle ja oven lukkoon! Siis lukitsi meiät ulos! Ennenkuulumatonta käytöstä äispältä. Sen aivo oli vissiin menny rikki. Päästi se meiät kuiteski takas. Mut sit soi ovikello ja äispä nappas Tiitun kainaloon ja könkkäs jotenki kellarin ovelle ja sit vaan pudotti Tiitun rappusiin. Ei hyvä! Tosi huono tapa!

Meille tuli joku vieras sisälle ja ne jutteli äispän kanssa ja sit se vieras rokotti äispää. Ihan niinku meiän eläinlääkärissäki meitä on rokotettu. Morse vähän suuttu, ku se ei tykkää rokotustikuista. Morse sit ajoki sen ihmisen meiltä ulos.

Nyt me on vaan taas levätty, ku on ollu niin paljon omituisia juttuja tänään. Muistaakohan toi antaa meille iltaruokaa? Vähän tuntuu, ettei se ainakaan lähe mihinkään ulos kävelemään, meiän pitää vissiin vaan lukea omia viestejä tossa pihalla.

Ei vaineskaan, ei me olla yhtään oltu hukassa! Ihan vaan tavallisesti kotona. Meillä kaikilla on kuitenki ollu ihan hirmeen kiire, eikä äispäkään oo ehtiny koneelle yhtään. Ollaan välillä yritetty kyllä kehottaa, mutta se vaan sanoo, et joo, joo, kyllä mä sit kohta…

Meillä on ollu karsee kiire tuolla puutarhassa. Ollaan lyhennetty ruohoo samalla tavalla ku lampaat. Niiltä me se on opittukin. Äispä välillä hermostuu, ku nyhdetään isoja tuppoja, mutta nyhtää se itteki. Vaikka sillä on kyllä hanskat käsissä ja sitten repii hartiavoimin niitä heiniä. Meiän tapa on paljon hienovaraisempi.

Sitten on myös käännetty maata. Äispä teki joka paikkaan kaikenlaisia istutusalueita ja kaivoi ja käänsi ja me autettiin. Siinä hommassa muuttu turkinki väri ihan toiseks. Paitsi Tiitulla, jolla on kuulemma joku kumma tefloniturkki. Sit me kans istutettiin taimenia, mutta ei saatu sitä tehdä kovin kauaa. Äispä käski pois ja sano, et ne kukat kasvaa paremmin, jos juuria ei koko ajan kurki. Ei niitten tartte hengittää, se sano.  Morse on kans päässy mielipuuhaansa eli kastellu kukkia oikeen kastelukannulla.

Äispä lupas lisätä tähän jotain kuviakin meiän töistä sitten, kun se saa ne pois tosta kamerasta. Ne on vissiin jotenki jääny sinne jumiin.

On me kans pallon perässä juostu, mutta sekin on enempi Tiitun hommia. Sit meillon kans ollu mahat kipeinä, ku äispä osti jotain väärää ruokaa. Ihan hyvältä se maistu, mut siitä tuli palloilmamaha ja piruli.

Eilen meillä kävi joku ukkonen kolisemassa ja se tuntu aika hirmeeltä. Sillä ukkosella oli salamia mukana, mutta ei sellasta syötävää salamia kun vaan valonheittimellä tehtyjä.

Vielä me ei tiietä, mitä seuraavaks tehdään, mutta varmaan me ainaki syödään ja nukutaan ja jos ei sada, niin kastellaan taas puutarhassa ja sit lyhennetään lisää tota ruohoa. Se kasvaa ihan tosi nopeesti.

Meillä oli viime yönä vähän pelottavaa jännää. Ihan vaan tavallisesti juostiin pihalla aina kun oli tarvis ja kuunneltiin kuinka tuuli ulvoi. Välillä satoi vettäki ihan ämpäristä ja tultiin uitetuiks koiriks.

Tai ei me kyllä kauheesti ulkona käyty. Tommonen tuulisade on ihan tympeetä, eikä oo yhtään kivaa tulla märäks.

Yöllä sitten nukuttiin ihan tavallisesti jalat kohti kattoa kun äkisti herättiin. Meistä tuntu, että oltiin jossain avaruusaluksessa, joka oli just lähtemässä kuuhun. Talon nurkissa vaan moottorit jylisi. Ja sitten se tapahtu! Ensin tuli kirkas välähdys ja sitten kuului kaamea jytinä. Jesss! Nyt me lennetään!

Ei sitten kuitenkaan lennetty mihinkään. Niitä välähdyksiä ja jytinöitä alko kuulua ihan koko ajan ja joku suihkutti letkusta ikkunoihin vettä. Sitä tuli ihan hirmeesti. Kun kerran ei lähetty avaruusmatkalle, niin mentiin äispän peiton alle kuuntelemaan mylinää. Sieltä se kuulosti paljon tavallisemmilta.

Se taiski oikeesti olla ukkosrymsky, mikä meiän nurkissa metelöi. Hyvä ku oli vaan ulkona, vaikka kyllä aamulla huomattiin, että se rymsky oli yrittäny tulla sisään keittiön oven alta. Siinä oli iso vesilätäkkö. Sitten tutkittiin koko piha ihan läpikotaisin, että oisko rymsky jättäny muita jälkiä. Oli se vähän suutuspäissään heitelly äispän kukkapurkkeja pitkin poikin, ku ei ollu päässy sisään. Sit se varmaan oli menny kokeilemaan, jos pääsis johonki muualle, ku ei löydetty enempää sen jälkiä.

Nyt se rymsky on jossain muualla, aurinko vaan paistaa. Voi olla, että se tulee kuitenki takasin, ku unohti vissiin ottaa tuulen mukaansa.

Käytiin eilen Katilla kylässä. Se on meiän kaveri ja tosi kiva. Niin kiva, että Tiitun pitää aina pusuttaa se ihan kokonaan. Katin rillitki meni ihan vinksin vonksin kun Titi-Uu vaan suukotti ja suukotti. Meitä kaikkia nauratti.

Sit Kati anto meille vettä ja pari palaa metvurstia. Onneks oli sitä vettä, ku metvursti kuulemma voi janottaa. Juostiin pitkin poikin huoneita ja välillä käytiin äispälle sanomassa, et täällä on kivaa. Kyllä meiän vähän piti sanoa naapureilleki et olisivat ny hiljaa eikä häiritsis meiän pomppimista.

Äispä ja Kati vaan joi kahvia ja puhu ja puhu ja puhu ja nauro. Yhtäkkiä ne kuitenki alko pukee takkeja päälle ja me päästiin katukävelylle. Huomattiin, että Rysselissä on kumman valosaa vaikka oli myöhästä. Ei Meisessä oo pimeellä ollenkaan niin valoisaa.

Me ei paljon nähty muita koiria, mut kaks ihmistä kyllä. Ne pelkäs meitä, mut eihän se mikään ihme ole. Mehän ollaan tosi pelottavia hirvityksiä. Kati sentään uskalsi kävellä meiän kanssa ja äispä yritti pysyä perässä. Sillä oli tosi tärkee tehtävä kakkapussien kantajana. Rysselin kuningas ei oo laittanu tarpeeksi roskiksia katujen varsiin ja siks niitä pusseja tarttee joskus kantaa aika kauan. Nähtiin me kyllä koirienki vessa, mut se hais liian pahalle. Ei menty sinne.

Kotona mentiin melkeen heti nukkumaan, ku vierailut aina vähän väsyttää vaik ois kuinka kivaa.

Meillä on ollu aika hurjaa nyt viikonloppuna, ku kaikenlaisia hirmiöitä ja muita omituisia otuksia on tullu meiän oven taa. Ekaks ne soittaa ovikelloa ja ku on ollu pimeetä, ni ollaan luultu et ne on ihmisiä. Sit ku äispä avaa ovea, ni nähdäänki et ne on ihan KARSEITA OLIOITA!

Arvaatkaa vaan, onko niitä moitittu? On me, ja lujaa ja näytetty hampaita kans. Me on vahdittu äispää tosi vahvasti ja käsketty niitten otusten häipyä hyvän sään aikana ennenku me hyökätään. Sellaset kaikista pienikokoisimmat onki melkeen totellu, mut isommat vaan tuijottaa verisillä silmillä. Joillaki niistä otuksista on ollu pelkkä luinen pääkallo eikä yhtään mitään suuta tai nenääkään. Sit niitteen vaatteet on rääsyjä tai ainaki mustia. Yks niistä meinas noituu meiät, mut me noiduttiin takas.

Äispä ei kuitenkaan yhtään pelänny, mut se onkin tosi rohkee niinku mekin. Se vaan ihan kuulisti otti jotain suklaapatukoita ja sipsipusseja ja anto niille hirmiöille. Sit se nauro ja sano, et oottepas te nähny vaivaa. Jotkus otukset yritti laulaaki, mut me kiellettiin sellanen touhu heti alkuunsa. Meillä ei laula muut ku me!

Äispä selitti, et ne on jotain halloveeneja. Meiän mielestä sellaset veenit pitäs kieltää, sanoisivat ne haloonsa vaan puhelimessa.