You are currently browsing the category archive for the ‘Ruokaa’ category.
Tiiättekö, me melkeen ollaan unohdettu, et meillä on tää loki. Ei olla pitkään aikaan muistettu kirjottaa vaikka olis paljon ollutkin kaikenlaista kerrottavaa. Tänään muistettiin, ku meillä on taas synttäriaika ja se jotenkin parantaa muistia. Tai ei meillä tänään vielä synttäreitä ole, kun vasta sunnuntaina, mutta sillon on kuulemma paljon muuta tekemistä.
Arvatkaa, kumpi on 8- ja kumpi 6-vuotiaan kakku?
Tietysti me saatiin synttärikakut, Morselle 8 ja Tiitulle 6 koristetta. Vaikka lopulta me kyllä syötiin väärät kakut, ku äiti sekos laskuissa. Sillä on huono kakkulaskupää, mut ei se haittaa, hyviä ne oli silti ja mahat tuli aika täyteen. Kyllä me silti vielä jaksettiin rillikanaaki syödä jälkiruuaks, ainakin vähän.
Meille meinas tulla ihan syömäkilpailu.
Paketteja me ei oltais millään jaksettu avata, mut onneks saatiin apuja. Ja arvatkaa mitä saatiin? Orava ja elukka ja iso pussi sikasipsejä!
Tää on mun elukka!
Et varmasti ota mun oravaa!
Äispä olis kyllä ottanu meistä vielä virallisenki synttärikuvan, mut ei me jaksettu poseerata.
Ollaan oltu kauan hiljaa. Ei me olla millään lomalla oltu, mutta muuten vaan kirjottamatta. Ois meillä ollu monta kertaa asiaakin, mut ei oo koskaan ehitty koneelle asti.
Nyt on kuitenkin pakko sanoa yks juttu. Tai sitten monta juttua. Se alko eilen, ku äispä meni apteekkiin. Ens se vaan nukku ja nukku ja nukku ja sit yhtäkkiä se hyppäs ylös ja sano, et nyt on kiire. Sit se oli jo ulkona. Kauhee hösöttäjä! No, sit ku se tuli takas, silloli juustoa mukana! Ihmeteltiin vähän, et saako apteekista juustoaki, mut äispä sano, et oli käyny myös torilla.
Se sano, et toinen juusto oli 8 vuotta vanhaa pyreneesiläistä. Me oltiin kyllä sitä mieltä, että kun se kerran oli vanhempaa ku Morse, meiän olis pitänyt saada se kokonaan. Ei saatu. Äispä sano, et Tiitu ei meinannu pysyä housuissaan vaikkei sillä mitään housuja ollutkaan. Onneks sentään saatiin juustoa jonkun verran, muttei kyllä yhtään tarpeeksi.
Myöhemmin äispä rupes tekee lihipullia ja sit me sanottiin, että nyt meiän kyllä tarvii saada kunnon lihipullaruokaa. Arvatkaa mitä? Me saatiinki. Parempaa ei voi ollakaan!
Lihipullat pisti Tiitun pyörimään ja hyörimään
Tänään äispä taas pilkko juustoa, sellasta toista, mikä ei ollu niin kauheen vanhaa tai ainakaan vanhempaa kuin Morse. Sit se vei ulos viltin ja sano, et nyt meitä tarvittais. Tottakai mentiin viltille, ku kerran tarvittiin. Vähänkö se huijas meitä, se alko leikata meiän kynsivynsiä! Onneks saatiin niitä juustonpaloja kans. Saatiin me tänään simpukoitaki, mut Morselta tuli siitä oksu. Äispä sano, ettei enää saada simpukoita vaikka kuinka vinguttais. Ei se kyllä mitään haittaa, jos saadaan vaan lihipullia.
Morse ei tykänny kynsivynsien leikkaamisesta ja meni perunapeltoon makaamaan.
Outoja nää lauantait, ku aina joskus pitää lähtetä lääkäriin! Miksei sinne vois mennä vaikka maanantaina tai torstaina, ku on muutenki ihan työviikko? Meiän lääkäri tekee töitä lauantaisin ja äispä aina sillon haluu raahata meitä sinne. Onneks se on tossa ihan lähellä, ettei tarvitse kauheesti tehdä järjestelyjä, sen kun vaan kaulapanta ja sitten mennään.
Morse: Tänään meni Titi-Uu, ku sillä on ollu silmät kipeet. Ne on vuotanu ja ollu tosi hienon punaset. Sit se on yrittäny raapiaki, mut on osunu vaan hampaisiin. Hyvä, ettei ookkaan osunu silmiin, ne ois voinu tulla vielä kipeemmiks. Mä vaan nuolen mun jalkaa, ku siinä on joku rupi. Sen takii ei onneks tarvinnu lähtee lääkäriin.
Titi-Uu: Joo, äispän kanssa lähdettiin lenkille. Tai niin mä luulin. Aika pian kyllä tajusin, et mentiinki lääkärille. Mä istuin äispän sylissä siellä odotushuoneessa ja yritin vähän hyräillä. Sit me päästiin yhen pienen mustan koiran jälkeen sisään ja äispä puhu taas ihan oudosti sille lääkärille. Ne aina puhuu oudosti, enkä mä ymmärrä. Välillä se sanoo, et hyvä Tiitu, tai et kiltti Tiitu, mut sit se taas alottaa sen oudon.
Lääkärissä tapahtu ihan hirmeetä! Se pisti mun silmään paperitikun ja äispä piti mun suuta kiinni! Se oli Ihan Kamalaa Kidutusta! Ja sama tehtiin toisellekin silmälle. Sillon mua alko itkett laulattaa. En tykänny yhtään ja yritin tota hyväks todettua ja itte oivallettua meditaatiota.
Onneks ei tarvinnu kauaa kärsiä niistä tikuista. Sit me lähettiin, ku äispä oli ekaks ottanu jotain puteleita ja pusseja mukaan ja mentiinki torille! Hyviä haisuja oli taas paljon ja yks hopeisen, eiku kultasen noutajan pentu. En saanu moikata.
Kotimatkalla me törmättiin, arvatkaa mihin? No Morseen ja ispään tietty! Ne oli lähteny lenkuralle ihan salaa ja sit me mentiin mukaan. Mä lähin ispän kaa vielä pitemmälle ja äispä meni kotiin.
Morse: Joo, ja sit ku me tultiin kotiin ni tapahtu aika outoo. Äispä alko pesee jollain aineella Tiitun silmiä ja sit se laitto niihin tippoja toisesta pullosta! Mä menin sohvalle piiloon. Kuitenki ihan yhtäkkiä äispä tuli jonkun pienen tötterön kanssa ja sano, et nyt annetaan punkille kyytiä. Höh, ei mussa nyt oo yhtään punkkeja vaikka on kyllä ollu aikasemmin. Äispä anto mun haistaa sitä tötteröä, ku se oli ensin pitäny sitä mun niskassa. Hais pahalle, melkeen yhtä pahalle ku punkit. Tiitunki punkit sai samaa lientä.
Seuraavaks äispä huus meiät kummatki keittiöön ja lupas madoille ruokaa. Mut ei me missään mitään matoruokaa nähty. Me itse kyllä saatiin isot palat juustoa, sellasta emmentaalia. Se on hyvää. Niin hyvää, ettei ehi oikeen maistaakaan ku se jo lupsahtaa mahaan. Äispää nauratti, vaikka meistä juusto ei oo ollenkaan huvittavaa.
Sit se vielä avas ihan uuden ruokapussin ja sano, et se sai sen ilmaseks lääkäriltä. Aika hyvä lääkäri kyllä, ku anto tosi maukasta naporuokaa ison pussillisen. Oikeestaan lääkärissä kannattaa sit kuitenki käydä, jos sieltä kerran saa ruokaaki.
Muutenki pitää kyllä sanoa, et tänään kävi tosi hyvä nakki ruuan kanssa! (Nakki, hih-hih!) Meillä nääs rillattiin kanaa ja sikapossua ja ispä oli niin söhelö, et siltä putos isoja paloja kanaa nurmikolle. Oltiin sitä jo odotettukin ja arvatkaa kuka oli nopein? No me yhessä tietty! Äispä ja ispä oli hitaita ku etana eikä ehtiny nostaa lihoja takasin. Ihanku ne ei ois yrittänykkään.
Nyt me ootetaan, et saatas vielä niitä ilmaisnapoja ja sit me aiotaan kattoo futista. Sellaset urheilut on hienoja, ku on pallo mukana.
Mun piti jo eilen kertoa teille mun seikkailusta, mutta olin niin poikki, etten jaksanukkaan.
Kävi nimittäin silleen, että me oltiin Titi-Uun ja ispän kanssa lenkillä. Mentiin sille uudelle pellolle, tai siis meille uudelle, siihen moottoritien toiselle puolelle. Mäkin olen ollut siellä ihan ilman mitään naruja, ku oon valkonen ja kuulemma näyn hyvin ja sit pysähdyn kans, ku sanotaan ’paikka’. Tota mä en kyllä ite allekirjoittais, mä pysähdyn kyllä ihan sillon ku haluun. Jos joku nyt sattuu just sillon sanoo paikka, ei se oo mun vika.
Aikasemmin pellolla on ollu myyrähaisuja ja ihan vähän vaan pupun lemuja, hirveen paljon kyllä ruusukaalin löyhkää, ku niitä kasvaa siellä. Mut eilen siellä oli jäniksiä! Tai pupuja! Mä olin ihan siinä samassa kohtaa ispään nähden, ku ennenki ja näin pupun. Seki näki mut ja lähti kauheeta vauhtia loikkimaan moottoritielle päin. Mä menin perässä tietty, sehän nyt on ihan selvää. Kuulin mä jotain, että morSEE paiKKA!!, mut just sillä hetkellä ei tuntunu siltä, et pitäis pysähtyy. Enkä mä sit enää kuullukaan mitään.
Me juostiin sen pupun kanssa ihan hirmeetä vauhtia ja sit se sukelsi motarin alitustunneliin. Onneks meni, ku siinä tiellä kulki kauheesti autoja ja meiän olis varmaan ollut tosi vaikeeta puikkelehtia niitten välissä. Vaik olisin mä senkin osannu.
No, lopulta mä ja pupu tultiin ihan tuttuun metsään, Laarbeek bossiin. Sen mä tunnen kuin omat tassuni. ”Tänään saadaanki pupupaistia”, mä ajattelin ja juoksin ja juoksin sen loikkijan perässä ainaki monta sataa kilometriä.
Yhtäkkiä siellä polulla tuli vastaan kaks miestä ja koira. Se oli musta ja sellasen ranskan doggin näkönen. Ne alko puhuu mulle jotain ranskoja ja OTTI MUT KIINNI! Tajuuttekste, mä yritän hommata väelle ruokaa ja jotkut ventovieraat ranskalaiset ottaa mut ihan noin vaan kiinni. Siinä oli jotain mätää.
Se toinen mies otti mut syliin ja toinen räpläs mun kaulapantaa ja soitti johonki. Mustan koiran ei tarttenu mennä syliin, se vaan sai kävellä. Mäki olisin kävelly ja ihan varppina menny hakemaan sen pupun, mut ei ne antanu. Yhtäkkiä me tultiin meiän autolle ja ispä ja Tiituki oli siellä. Mua vähän nolotti, ku en ollukkaan saanu meille jänispaistia.
Nyt kun tiiän, mistä niitä pupuja löytää, ni suunnittelen jutun paremmin ens kertaa varten. Sitten ei kukaan löydä mua ennenku oon paistin napannu. Täytyy myöntää, että eilinen kiinniotto meni vähän oman mokailun piikkiin. Kaikki tapahtu niin äkkiä, ettei mulla ollu aikaa miettiä mitään skenaarioita. Nyt oon paljon viisaampi.
Terveisin Suuri Metsästäjä Morse
Eilen mä pääsin äispän kanssa ihan vaan kaksistaan lenkille. Sellaselle tyttöjen lenkille, mihin Morsea ei ollenkaan huolittu. Tai niin mä luulin. Aluks meni ihan hyvin, mut sit mä tajusin, me oltiin menossa eläinlääkärille! Epistä! En olis millään menny sinne sisään, mut äispä anto mulle frolikkeja ja sit mä menin. Frolikkien takia voisin mennä vaikka mihin.
Mun silmät on ollut ihan hassut jo monta päivää. Niistä on tullu vettä, vaikkei mulla oo ollu yhtään ikävääkään eikä oo itkettäny. Lääkäri sano, et mulla on tulehdus ja pitää pistää tippoja monta kertaa. Ei se sattunu yhtään, vaikka kyllä mua vähän pelotti.
Iltapäivällä mä pääsin oikeen kunnon lenkuralle. Morseki pääs, ku sen pitää kauheesti liikkua. Se on alkanu tulla vissiin äijäks, ku sen maha on kasvanu. Äispä osti jotain laihisnapojaki ihan sen takia ja tajuuttekste, et munki pitää niitä syyä vaikken oo yhtään äijä!
Tossa mä alan just käskee Morsee vähän liikkumaan lujempaa.
No sit tänään me lähettiin autolla ajamaan johonki, ja voi vitsi, tultiinki Hofstaadeen! Se on kiva paikka, ku siellä on vettä joka puolella ja paljon lintuja! Äispä kyllä ei anna mun yhtään ajaa niitä lintuja, vaikka ihan hyvin voisin.
Me juostiin Morsen kanssa pitkin metsiä ja rantoja ja mä kävin melkeen uimassaki. Morseki kävi, muttei niin syvällä ku mä. Vesi oli kyllä aika kylmää vielä.
Taidanpa mennä uimaan.
En meekkään, tuun pois!
Sit ku me tultiin kotiin, me saatiin onneks ruokaa – niitä tyhmiä laihisnapoja. Äispä sentään tajus laittaa jotain oikeeta lihaa niitten joukkoon. Joskus silläki leikkaa. Mä sain sit vielä appelsiinia ja porkkanaaki, ku ne on mun herkkua. Morse ei niistä tykkää.
– Titi-Uu
Ollaan taas tehty vaativaa työtä. Meistä tuli yhtäkkiä viikonloppuna hoitohenkilökuntaa eli omaishoitajia. Äispä tuli kamalan kipeeks ja me ollaan hoidettu sitä tosi ahkerasti.
Viime viikolla se vei meitä iltaisin tosi pitkille lenkuroille ihan erilaisille teille kuin ennen. Välillä tuntu, et se oli ihan eksyksissäki, ku käveltiinvaan pois päin eikä yhtään takas. Sit yhtäkkiä taas oltiinki ihan entisillä paikoilla.
Sit se sairastu, oisko ollu niitten uusien maisemien syytä, ei tiietä. Onneks se sentään pääs kerran kauppaan ja makso meiän hoitohenkilökuntapalkan lihana ja luina. Se oli kyllä tarpeellisen tärkeä palkka! Ekaks se anto meille isot luut, joita syötiin aika kauan. Morse söi sohvalla, mikä ei kyllä oikein sovi, mut sitten äispä laitto pyyhkeen sen luun alle.
Sit ku oltiin taas hoidettu äispää, me saatiin naporuokaa ja siihen joukkoon LIHAA! Eikä se ollu mitä vaan lihaa, vaan ihan oikeeta lehmää! Äispä sano, et lauantai-iltana kaupasta saa ostaa hirveen halvalla, ihan jollain rosentilla vaan niitä lihoja. Kumma, ku ei aikasemmin ole sellasia tajunnu ostaa. Onneks nyt ymmärsi, ku kerran meille piti maksaa palkkaa.
Niille luille kyllä kävi myöhemmin vähän oudosti. Ne oli kadonnu. Kun oltiin ne melkeen syöty jo kokonaan, ni meiän piti vähän pohtia kovaan ääneen, et kummalla on parempi ja sit taidettiin vähän painia liikaa ja huutaa. Äispä käski meiät ulos ja sillä aikaa ne luut oli menny hukkaan. Niitä ei löytyny enää mistään. Jotain outoa täällä kyllä tapahtuu, ku luut tolla tavalla häipyy koirien näkyviltä.
Arvatkaa mitä? Me oltiin tänään piiitkällä päivälenkuralla. Meiän yks Lotta on täällä ja sen ja ispän kanssa kierrettiin vaikka kuinka iso järvi. Siinä järvessä on yks tosi hyvä juttu. Se on vettä! Vesi on oikeen kamalan tärkeetä, ku sitä voi juoda. Sit siinä voi viilennellä, jos on kuumis-luumis ja sit kaikkei tärkein. Siinä voi uida! Arvatkaa uitiinko? Uitiin ihan varmana! Tai ei Morse uinu, mut Titi-Uu vaan. Sen oli ihan pakko pelastaa pallo ainaki satatriljoonaa kertaa sieltä järvestä.
Missä se pallo on?
Se oli kyllä yks oikeen super-ulkoilu, ku nyt ollaan ihan väsyjä. Ei me kyllä heti ehitty kotona lepäilemään, ku piti tehä ruokaa. Me tehtiin sitä Lotan kanssa. Jauhelihasta. Sillon on kans oltava koko ajan tarkkana, jos kokki olis vaikka sellanen köppänäppi. Lotta oli kyllä huono köppänäppi, ei siltä mitään pudonnu. Se oli kyllä aika outoo, ku siellä järvellä siltä lens se pallo vaikka kuinka pitkälle. Kumma, ettei se saanu yhtään sitä jauhelihaa lentämään ees lattialle.
Nyt me mennään ihan kohta nukkumaan. Piti vaan ensin raportoida. Öitä vaan kaikille uimamaisterilta ja myyräekspertiltä….
En taaskaan saanu sitä kiinni.
Eilen tooosi, tooosi aikaisin meillä oli kotona ihan selvää matkaressiä. Ihmiset nousi ylös ja alkoi tehdä eväitä ja heittää vaatteita kassiin ja sitten ne kans puhui välillä aika kovaa. Siitä tiedettiin, että ressiä on. Me yritettiin nukkua, mutta eväitten tekeminen on kyllä niin tärkeetä, et sillon oli pakko nousta.
Pidettiin kans huolta, et meitä ilman ei lähdetä mihinkään! Heti vilahdettiin autoon, kun ovi aukes. Me ajettiin aika kauan vaikka välillä kyllä pysähdeltiin ja syötiin eväitä. Kahvia me ei juotu, vettä vaan. Taas kerran me pysähdyttiin ja sillon oltiinki jossain sisällä. Äispä sano, et se on parkkitalo ja että meiän ei tulis siellä kuuma. Ihan viilee paikka.
Sit aika pian äispä tuli ihan yksin takas ja sano, et lähetään kotiin. Häh? Eihän me ees olla oltu missään. Kuitenki lähettiin ja äispä ajo kaikenlaisia pikku teitä ja mutkia ja mäkiä. Välillä se huus, et Kato, linna! tai et Onpas kaunista! ja Taas linna! Ei me niistä välitetty. Onneks se pysähty aina välillä ja me päästiin kaivamaan myyriä. Lopulta tultiin taas kotiin.
Aateltiin, et olipas tyhmä reissu, ku ei mihinkään ees menty oikeesti. Äispä anto onneks meille kotona lihaluut ja sano, et oltiin oltu tosi kilttejä siellä Saksassa. Vai että Saksassa käytiin! Olipas oikeen huijausreissu. Oisko ollu vaikeeta kertoa se vähän aikaisemmin, täh? Hyvä silti, et saatiin ne luut.
Meillä on taas ollu niin ihan hirmee kiire, ku on pitäny hoitaa tota puutarhaa. Ei me ihan yksin oo siellä touhuttu, mutta apuna kuiteski. Ollaan käännetty maata ja kaivettu kuoppia. Sit ollaan kans yritetty vähän laajentaa meiän puutarhaa naapurin puolelle, mut ei siitä tietysti mitään tullu. Meiät käskettiin pois.
Tää on varmana punaherukka. Ei oo marjat vielä kypsiä.
Voiks tätä syödä?
Yks päivä, se tais olla eilen, kun oltiin ihan läkähdyksiin asti tehty hommia, me saatiin palkkaa. Äispä toi meille ihan oikeet luut! Sellaset lehmän luut, joissa oli lihaaki. Meillä meni aika kauan niitten syömisessä. Oikeestaan ei ne oo vieläkään loppu, mut lihat on kyllä syöty.
Emmä näistä heinistä oikeen piittais.
Sit tänä aamuna Morselle tuli vähän outo olo vissiin siitä luusta ja siltä tuli oksu. Ei se tahtia haitannu. Morse ehti onneks syödä ne luun palat takas ennenku äispä meni siivoomaan sitä länttiä. Se sit sano, etä onkohan joku olkkariinki oksunu, ku haisee. Ei meiän oksut kyllä haise.
Hei, tätä voi syödä tälleen kyljelläänki!
Äispä vei meiät tänään retkelle. Se sano, et on ihan pakko mennä, ku aurinko paistaa ja on kaunis kevätpäivä. Niin oliki ja me oltiin samaa mieltä. Ekaks me mentiin ihan tohon Lakenin puistoon ja aateltiin, että voitais vähän juosta ja kaivaa ja rehata siellä. Äispä ei kuiteskaan antanu.
Siellä oli ihan kamalasti pieniä ihmisiä ja isojaki. Ne vaan istuskeli ruohikolla ja söi kaikkia ruokia. Äispä sano, et ne oli piknikillä. Me oltais ihan mieluusti kans menty piknikille, ku siellä oli sitä ruokaaki. Ei päästy, jouduttiin vaan kääntymään takas ja hyppäämään autoon. Onneks sentään päästiin ajelulle.
Me ajettiin johonkin Strompeekkiin ja nähtiin, ku yhen tätin hieno ankka oli päässy karkuun. Pysäytä heti! me huudettiin. Me mennään auttamaan, saadaan varmasti toi ankka kiinni! Äispä vaan sano, et olkaa hiljaa, ette pääse mihinkään. Ihan tylsä äispä.
Sit me ajettiin pellolle siihen vanhojen ihmisten kodin taakse. Siellä oli tosi hyvät haisut. Vähän me päästiin juoksemaan, mut sit äispäki haisto ja taas mentiin takas. Me kuultiin, et siellä pellolla oli tosi paljon lantaa ja siks piti mennä pois. Kyllä me se lanta haistettiin ennenku äispä, muttei sanottu sille mitään. Eihän lanta mikään ongelma pitäis olla.
Ku me ajettiin pellolta pois, meiän edessä siinä tiellä oli yhtäkkiä lampaita ja sit takana tuli hevosratsastajia! Äispää alko taas naurattaa, ku oltiin ihanku jossain maalla. Se sano, et oltiin melkeen ku elokuvissa. Se on kyllä ihan tyhjännauraja. Meitä ei yhtään ne heposet naurattanu, ku ne melkeen kurkki auton ikkunasta sisään.
Onneks turhan kevätretken jälkeen saatiin sentään pannukakkua ja parsakaalia. Ei kyllä samaan aikaan. Varsinkin pannukakku on tosi herkullista, ja jäätelö ja mansikkahillo kans.
Titi-Uun ja Morsen jutut 