You are currently browsing the category archive for the ‘Ruokaa’ category.

Just ku päästiin kertomasta, et ollaan ypöinä kotona, ni ei ollakaan. Äispä on ollu täällä koko päivän ja sano, et vielä huomennaki.

Ei se kyllä oo ollu ollenkaan innostava, ku vaan kulkenu kumarassa ja vinkunu. Tai oikeestaan välillä kovempaaki metelöiny. Sit se pitää sauvakävelysauvaa koko ajan mukana ja se on vähän pelottavaa. Onneks sentään anto meille napoja vaikka melkeen unohti. Itte se ei syöny mitään, eikä me oikeen siitä tykätty. Ei saatu mitään leivän ja kinkun jämiä yhtään.

Sit iltapäivällä ihan yllättäin se vaan pisti meiät pihalle ja oven lukkoon! Siis lukitsi meiät ulos! Ennenkuulumatonta käytöstä äispältä. Sen aivo oli vissiin menny rikki. Päästi se meiät kuiteski takas. Mut sit soi ovikello ja äispä nappas Tiitun kainaloon ja könkkäs jotenki kellarin ovelle ja sit vaan pudotti Tiitun rappusiin. Ei hyvä! Tosi huono tapa!

Meille tuli joku vieras sisälle ja ne jutteli äispän kanssa ja sit se vieras rokotti äispää. Ihan niinku meiän eläinlääkärissäki meitä on rokotettu. Morse vähän suuttu, ku se ei tykkää rokotustikuista. Morse sit ajoki sen ihmisen meiltä ulos.

Nyt me on vaan taas levätty, ku on ollu niin paljon omituisia juttuja tänään. Muistaakohan toi antaa meille iltaruokaa? Vähän tuntuu, ettei se ainakaan lähe mihinkään ulos kävelemään, meiän pitää vissiin vaan lukea omia viestejä tossa pihalla.

Nyt se on onneks ohi! Olipas meillä eilen hulina-vilinää, kun täytettiin niin monta vuotta.

Äispä teki heti meille kakut, kun se tuli töistä. Ei kyllä saatu maksalaatikkokakkua, ku sellasta on niin vaikee täältä löytää. Sen sijaan äispä oli löytäny jotain toooosi herkullisia kakkupohjia. Toine oli lammasta ja toinen jotain jänistä. Ei me kyllä tiedetä, kumpi sai mitäki, ku oli niin kiire niitä syömään. Sitäkään ei tiietä, et miks kummassa se ei laittanu niitä nakkikynttilöitä, vaikka sellasia oli ja me kauheesti sanottiin, että laittais. Melkeen hypittiin pöydälle auttamaan niitten kanssa. Lopulta siinä oli vaan luomujukurttia ja kuivattuja maksanpaloja koristeena. Ne näytti ihan suklaalta! Ja sitten me ahmittiin!

Kumpi syö nopeemmin?

Kumpi syö nopeemmin?

Naapurin kissa tuli seuraavaks meille laulamaan ikkunan taa. Me yritettiin sille sanoa, et tuu sisään vaan, muttei se tullu. Siks se varmaan ei tullu, ku kakku oli jo ihan loppu.

Sen jälkeen me pidettiin kymppivuotispainikilpailut meiän olkkarissa. Meinas pöytä kaatua, eikä tiietä kumpi voitti.

Lopulta äispä sano, et täällä olis vielä yks ylläri. Se kaivojostain pussista pari vaatetta ja kisko ne meiän päälle. Siis vähän outoo! Tosi tyhmät puvut, ei kyllä niitä pidetä yhtään enää. Äispä kyllä sano, ettei tarttekaan. Vaan sillon, jos on hirmee hiki tullu ja sit pitää vaikka mennä autoon taas matkustamaan. Tai sitten muuten, jos on ollu kylmä. Se on kyllä hyvä, eihän tollasissa kehtaa missään kulkeakaan. Ihan lällyt vaatteet.

Kuusi ja neljä

Kuusi ja neljä

Yöllä meiän piti vähän käydä lisäulkoilemassa, ku oltiin ahmittu kakut vissiin liian nopeesti. Onneks seuraava synttäri on vasta ens vuonna.

w-lenkille

Se on me, se kymppivuotias! Tänään! Meillää oonkii synttäärii, meeillää oonkii synttäärii, meillää onkiii….

Aamulla ennenku ees herättiin saatiin otukset. Morse sai kukon ja Tiitu luppakorvakoiran. Vähänks ne oli ylläreitä, ku ei yhtään muistettu, et meillä on tänään syntymäpäivät! Sit äispä anto vielä jotkuu kloromyllihammasharjat. Se sano, et pitää olla hyvä henki illalla, ku syö kakkuu. Siitä me arvattiin, että saadaan vielä kakkuakin!

Voiku se olis maksalaatikkokakkuu, tai saa se olla makkaraaki tai sit lihakakku. Ja sit siinä pitäis olla nakkeja ja juustoo. Sellasta kakkua me haluttais. Meitä nyt jännittää jo ilta.

w_titi-uuOon jo pitkään ajatellu, et mun täytyy vähän kertoa tästä nimenomaisesta aamiaisasiasta, tai oon mä voinu joskus jo aiemmian asiasta mainitaki. Tää on rassannu mua kuitenki jo pitkään, enkä oo oikeen löytäny mitään ratkasua tilanteeseen.

Asia on nimittäin niin, että joka aamu äispä nousee ekaks ja lutraa kylppärissä aikansa. Sit se menee alas ja mä kuulen, ku meiän kahvikone alkaa murista ja pitää muutaki meteliä. Siitä mä tiiän, et kohta äispä tulee takas ylös. Mä oon ihan hiljaa ja odotan peiton alla. Kohta se seisoo tossa ovella ja kysyy, tuleeks kukaan aamiaiselle. Mä oon salamana lattialla ja sanon, et mä tuun tietty! Morse ei yleensä piittaa, se vaan kääntää kylkeä ja vähän mulkasee.
Me mennään äispän kans alas, ja joka aamu on sama juttu. Ei siellä mitään aamiaista oo! Siis sellasta oikeeta aamiaista, niinku pekonia ja nakkeja ja munia ja appelsiineja ja muroja ja jukurttia. Tarjolla on pelkästään leipää ja kinkkua ja juustoa ja..

Mä kyllä pidän huolen, että saan ainaki jonkun osan niistä kinkuista ja juustoista. Oonki opettanu äispän aika taitavaks kinkunrasvanleikkaajaks ja pudottajaks. Juuston kanssa on vähän vaikeempaa, sillon mun tarttee joskus istua ja huitoa tassulla. Sitä mä en tajuu, enhän mä sitä juustoo mihinkään tassuun taho, suuhunhan se pistetään ja nopeesti!

No, sit me juostaan olkkariin. Tai mä juoksen ja näytän äispälle tietä, et se tietäis missä aamupalaa pitää syödä. Se tulee kahvin ja sen leipien kans perässä. Mä muistutan sitä koko ajan, et mulle pitää antaa kans. Aika hyvin se on muistanu. Tänään tuli Morseki vähän maistelemaan, mut se meni onneks pian takas nukkuun. Leipien jälkeen mullon kauhee kiire keittiöön, ku pitää mennä huutaa, et Hei, täällon vielä nää madeleinet! Ne on sellasia pieniä kakkutikkuja. Vissiin jotain Pelkian rinsessatikkuja, ku täällä on sen niminen rinsessa. Tai se ne vissiin leipooki. Leipominen taitaa ollaki rinsessojen tärkeetä työtä. Mäki rupeen rinsessaks, kuhan opin ekaks leipomaan. Äh, nyt tää tais mennä vähän ohi topiikin.

Onneks äispä on oppinu hyvin mua tottelemaan ja taas tänäänki se tuli hakee kakkutikkuja, me syötiin ne kimppaan. Yleensä mä sit taas yritän sanoo, et nyt pitäis saada jälkiruuaks sitä oikeeta aamiaista: pekonia, munia, nakkeja jne. Mut arvatkaa mitä? Äispä avaa vaan meiän napotynnyrin ja antaa mulle ja Morselle puoli kupillista LAIHISnapoja! Siis LAIHISnapoja! Aamiainen on päivän tärkein ateria ja me saadaan LAIHISnapoja! Täällä meillä vallitsee valtavan suuri vääryys.

No, kun en kerran muuta saa vaikka kuinka kinastelen, ni kyllä mä niitä napojaki sit voin vähän syödä. Sit mä meen takas peiton alle ja nään unia oikeesta pekoni-muna-nakki-aamiaisesta.

Jotain tälle aamupala-asialle pitäis kyllä tehdä. Ei oo oikeen tollanen aamiaisniuhotus.

Terveisin Titi-Uu

Lauantaina noi vaan alko yhtäkkiä pohtia, et otetaanko koirat? Eikö oteta koiria? Otettaisko? Eikö otettaisko? Me siinä sanottiin, et otetaan, otetaan ja mennään, mennään. Sit äispä anto meille kanankaulat ja meni ulos ja sano, et jääkää te vahtimaan taloa. Häh? Ainahan me vahditaan, miks nytki pitää?

Ei me mitään tehty, nukuttiin vaan. Ja sit vähän leikittiin vinkuputkikoiralla. Morse sai sellasen joskus viikolla. Tiitu sai pallon, tai oikeestaan kaks. Oltais me syöty kalankuorivälipalojaki, mut ne oli kaapissa liian ylhäällä. Me saatiin niitä kalankuorivälipaloja yks pussillinen, mut äispä ei antanu kaikkia meille heti. Olis kyllä pitäny, ku niissä on omekaa ja se on terveellistä.

Sit oli jo ihan pimeetä, ku noi tuli kotiin. Kauheesti yritettiin kertoa, kuinka tylsä päivä meillä oli ollu ja et missä kummassa te oikeen viivyitte, ku yhtäkkiä tajuttiin. Ne hais koirilta! Ja Hollannilta! Ja Morsen ekalta kodilta! Ihan selvästi Morsen sisko Latitia oli ollut äispän sylissä. Ei, tää ei voinu olla totta! Lähtee nyt Baarle-Nassauhun eikä ota meitä mukaan, tosi väärin! Ne hais jollekin pikkusinttikoiralleki ja äispä sano, et se oli Numi. Se oli ollu oikee riiviö vaikka on vasta kolme kuukautta. Ihan oikeen noille, et riiviö retuutti puntteja, ku ei me kerran päästy mukaan.

Illalla me kyllä saatiin tosi hyvää ruokaa, niinku kinkun paloja ja raejuustoo. Varmaan jotain hyvittelyruokaa muka.

Onkohan tästä tulossa joku ruokaploki, ku aina vaan kirjotetaan ruuasta? Ruoka on kyllä tärkeetä ja pitää tarkkaan tietää, mitä syö, ni siks kyllä on tarpeen siitäki kirjottaa.

Äispä alko tänään kokkailla, ku se oli tullu kotiin. Me vahdittiin ja vähän neuvottiinki siinä vieressä, ku meiän mielestä meille olis ekana pitäny tehä ruokaa. Se vaan pilkko jotain kanaa eikä yhtään välittäny vaikka sanottiin, että meilleki. Sit yhtäkkiä sitä kanaa oliki meiän nappuloiden joukossa ja raejuustoa kans.

Oltas me kanaa enemmänki syöty, mut äispä sano, et nyt on liikaa mausteita. Ei ihan uskottu ja meinattiin pöydälleki kiivetä kattomaan, että onks ihan totta. Tai Tiitu vaan meinas. Äispä anto meille sitä maustetta haistettavaks ja varmaan maistettavakski, mutta vähän vaan nuoltiin. Se oli kuulemma jotain inkikivääriä eikä yhtään hyvää.

Mut ananasakäämä oli herkkua! Ekaks luultiin, et mikä toi oikeen on, ihanku joku käpy. Se oliki se ananasakäämä. Se oli jälkkäriä, tai niin me aateltiin ennenku huomattiin, et jäätelöä oli kans! Me saatiin tiskata jätskiastiat ihan puhtaiks.

Ai niin, ihan unohdettiin kertoa, mitä tapahtu, ku oltiin keittiössä ja tuuletus hurisi eikä oltu yhtään varuillamme. Meiän ulko-ovi aukes ja sieltä tuli joku sisään ja heti mentiin sille huutamaan, et mee pois täältä senkin tunkeilija! Huomattiinki siinä samassa, et se oliki ispä. Äkkiä mentiin takas keittiöön kokkaamaan ja oltiin niinku ei olis mitään kummia tullukkaan ovesta.

Oltiin eilen Lakenin puistossa remuamassa. Että olikin kivaa! Eilen oli vielä luntaki ja puistoon oli tullut kaikkia muitaki koiria ihan vaikka kuinka monta, niinku esimerkiks piiklejä ja eri värisiä noutajia ja ruttunaamakoiria ja pelkian paimenkoiria ja sit kans sellasia tosi erinäkösiä rotukoiria niinku Tiituki ja oli siellä sinttikoiriaki. Sellasia ihan pikku, pikku, pikkusia. Ne on kovia rähisemään.

Puput oli ollu kyllä anteliaalla tuulella, ku olivat tehneet meille maukkaat lounaat. Napsittiin ihan sikana papanoita ja äispä vissiin yritti päästä jaolle, ku yritti juosta meiän perässä ja sanoo jotain. Ku ei se siinä lumessa kuitenkaan päässy mihinkään, ni saatiin ihan ite syödä niin paljon kun vaan ehittiin.

Huhuu, ootko sä siellä? Kiitti lounaasta.

Huhuu, ootko sä siellä? Kiitti lounaasta.

Nähtiin me myyriäki, tai no, myyrien tekemiä kasoja, ainaki ziljoona. Yritettiin löytää ne rakentajamyyrät, muttei taaskaan onnistunu. Onneks onnistuttiin pissimään melkeen joka kasaan. Jotkut myyrät luuli, et on jo kevät ja oli kasvattanu narsisseja.

On narsisseissa turvallaan reipas russeli

On narsisseissa turvallaan reipas russeli

Ku mentiin takas autolle, äispä anto Morselle lumipesut. Ekaks se käski, et hyppää tohon puiston penkille, mut siihen hyppäski Tiitu. Ei auttanu, pesut tuli kuitenki. Se hinkkas lumella naamanki! Vaikkei se yhtään haitannu, ku oli tullu aika kuumis, ku riehuttiin ja kaivettiin.

Kotona me saatiin karjalanpaistin jämiä meiän iltaruuan joukossa ja se oli kyllä huippuu. Karjalanpaisti on parasta. Melkeen parempaa ku pupun papanat.

Kyllä joulu on kivaa! Me on saatu lahjoja ja syöty ja nukuttu ja oltu ulkona ja jahdattu kissoja ja pupuja.

Aattona ekaks syötiin ja sit äispä löys jostain pussin, jossa oli vaikka mitä paketteja sisällä. Me saatiin ihan ite repiä paperit ja Morse osas oikein mainiosti, mutta Titi-Uulla meni tassu suuhun. Se ei vissiin oikeen tajuu, että täytyy itekin jotain lahjojen eteen tehdä. Näättekö, kuinka hienot villapaidat oli paketeissa? Ja saatiin vinkupallo ja vinkulampaankyljys ja kuivattuja kanasiivuja ja vaikka mitä.

w_morsejoulu

w_tiitujoulu

On me maistettu kinkkuaki ja sit kans kalkkunaa. Seki oli tosi maukasta. Jälkiruuasta ei tykätty, paitsi tietty jäätelöstä.

Nyt just meillä on vähän kiirettä – taas! Äispä sano, että mennään tänään rantalomalle!! Nyt ne tossa pakkaa kaikkia pipoja ja villapaitoja ja alusvaatteita ja toppatakkeja. Mikä rantaloma se sellanen on, jos ei oteta uimapukuja ja aurinkorasvaa ollenkaan mukaan? Tää ei mee nyt ihan oikein. Äsken se vielä sano, et ne villapaidat on ihan varmaan tarpeeseen siellä rannalla. Täh? Ollaanks me menossa Etelänavalle, vai? Tästä täytyy ottaa selvää. Me raportoidaan sit, ku ollaan taas takas. Ei kyllä tiedetä, koska ollaan kotona. Aika salamyhkäistä toimintaa.

Ei me olla mihinkään kadottu vaikka niin vois ehkä luullaki. Meillä on vaan ollu niin kamalan kiire ja sit äispä on ollu kipeenä ja vaan kröhiny ja kröhiny eikä yhtään päästäny meitä koneelle, pyh!

Aateltiin, että näytetään, missä ollaan oltu ja mitä on tapahtunu, ettei kenenkään tarttis kummastella, että mitä kummaa Titi-Uu ja Morse oikein meinaa, ku ei yhtään enää kirjottele.

Ekaks me mentiin hukkaan yhellä kurareissulla. Tai siis ispä ja Tiitu katos. Morse vaan ties, missä oli ja oliki aika kauan. Morse: Olin muuten aika vihanen, ku lopulta löysin noi. Autonki olivat siirtäneet. (Toi kuva on kyllä joltain toiselta kerralta, mut ihan samassa paikassa oltiin hukassa. Toi pallo tossa takana on Atomiumin yks osa. Se näkyy meiän kurapeltoreitille.)

Hyviä kaivauspaikkoja täällä

Hyviä kaivauspaikkoja täällä

Sit meille tuli Mikko! Se on äispän poika ja kauheen kiva. Sen kanssa me ajeltiin Bastognessa ja Bruggessa ja käytiin me vähän rannallaki, mut siellä oli ihan pimeetä.

Haettiin jotain matkamuistoja Bastognessa

Haettiin jotain matkamuistoja Bastognessa

Tää on Bastognea

Tää on Bastognea

ja tää Bruggea

ja tää Bruggea

Ollaan me lenkuroillaki käyty aika monta kertaa ja sunnuntaina oltiin taas Hofstadessa. Meiän piti mennä kattomaan, että mikä kumma Finse Piste sinne tulee, ku luettiin lehdestä, että tulee. Ei löydetty mitään pisteitä, mutta arvatkaas mitä, Tiitu meni uimaan! Se vesi oli ihan kylmää ja se meni silti. Sitten kun nähtiin mustia pitkäkauloja, meinattiin molemmat mennä pulikoimaan, mutta ei päästy. Tosi tyhmää!

Tossa takana on Tiitun uimapaikka

Tossa takana on Tiitun uimapaikka

Tänään me on siivottu ja siivottu ja siivottu. Meiän kaikki lelutkin oli ulkona eikä voitu tehdä yhtään mitään. Siivoomisen jälkeen meille tuotiin sisälle PUU! Sellanen aika pieni, mutta on se ihan oikee puu. Äispä touhus sen kanssa vähän aikaa ja sit siihen lensi perhosiaki. Me oltiin vähän, että onks nyt kesä, vai?

Meiän puu

Meiän puu

Onneks lopulta tuli vähän rauhallisempaa. Äispä pisti kinkun uuniin ja nyt odotellaan, että joko sais maistaa. Ku meillä ei oo kuvaa siitä kinkusta, ni aateltiin toivottaa kaikille oikein rattoisaa ja riemullista joulua tällasella kuvalla yhestä lihakaupasta Ardenneilla. Eikö ookki maukkaan näkösiä makkaroita?

Rattoisaa ja leppoisaa joulua kaikille meidän kavereille!!!!

Rattoisaa ja leppoisaa joulua kaikille meidän kavereille!!!!

Meiät jätettiin yks ilta joskus ihan ypöiks. Kyllä me lenkille päästiin, mut sitten talo tyhjeni. Onneks jäi sentään eteiseen valot, muuten olis ollut tosi synkkää ja yksinäistä. Sit me vaan nukuskeltiin ja välillä vahdittiin, et mitä kumman koiria tuolla ulkona meneekään.

Ja sit ihan yhtäkkiä ei enää oltukaan yksin. Äispä kaivo kassista jotain, joka hais tosi hyvälle. Sillä oli siellä lakritsia! Siinä pussissa luki Pruunperi. Ja sit sillä oli kans maksalaatikkoa! Me saatin ihan pikku palat sitä Pruunperia ja oltais syöty enemmänki, mutta se pussi oli liian korkeella hyllyllä. Ei ihan yletytty. Se maksalaatikko hävis jääkaappiin.
Seuraavana päivänä meillä oliki oikeen herkkumaksalaatikkoateria. Ei oltu muistettukaan, kuinka hyvää se on, ku ei olla pitkään, pitkään aikaa sellasta saatu. Suomessa vissiin viimeeks.

Mutta ei tässä vielä kaikki. Kun maksalaatikko oli loppu sit joku toinen päivä, meillä hais kiinalaiset herkkuruuat. Äispä anto sellaset äyrissipsit meille kummallekin, mut ei kauaa ehditty niitä miettiä, ku saatiin jo appelsiiniankan jämiä. Meinas ihan oikeesti kieli pudota. Ei me olla koskaan nähty appelsiiniankkaa, ku vissiin niitä ei kasva täällä Pelkiassa. Varmaan vaan Kiinassa. Tavallisia ankkoja kyllä on nähty. Ne on joskus eri värisiä tai valkosia, muttei koskaan oo ollu appelsiininvärisiä.
Riisiäki me syötiin, mut se on aika tavista eikä mitään kurmeeta. Paitsi jos siinä on päällä kastiketta.

Kävi meinaan niin, että sit toisena päivänä meillä oli lihipullia ruokana! Ja arvatkaa kolme kertaa saatiinko me. Saatiin!! Ja kastiketta kans. Lihipullat on parasta!
Kävi siinä vähän pikku kömmähdyski, ku äispä teki ruokaa ja pilkko jotain vihreetä. Vihree on yleensä herkkua, ainakin Titi-Uun mielestä. Nytki se ties, että toi on on varmana prokkolia, mikä on sen suurta herkkua. Äispä anto sille palan vihreetä muka-prokkolia, eikä se ollukkaan! Tiitu sylkäs sen lattialle ja väitti, et äispä juksas. Enpäs juksannu, se sano, mähän sanoin, et nää on vihreitä papuja eikä mitään parsakaalia. Vihreitä papuja, yök!