You are currently browsing the category archive for the ‘Siisteys’ category.

Käytiin eilen pitkästä aikaa Hollannissa siellä Morsen ekassa kodissa. Äispä vaan sano, et nyt kyytiin ja sitten me mentiin. Sen ei tarvinnu yhtään odottaa.

Ei me heti kyllä tiedetty, mihin mennään, mutta arvattiin aika pian. Moniquen kanssa vähän juostiin ja juteltiin ja sit lähettiin pois. Aika tylsän lyhyt kyläilyreissu. Äispä kuitenki hais kaikille pikku rääpäleille. Se sano, et oli käyny kattomassa kaheksaa russelivauvaa! Miksköhän meille ei niitä näytetty?

Sit käytiin kans jonkun ison kaupan pihalla. Se ei varmaan ollu pienten koirien erityinen herkkukauppa, ku en päästy mukaan. Sellaseen me päästään. Joskus. Sit se vaan tuli takas ja sano, et nyt nasta lautaan ja nupit kaakkoon. Ei tajuttu. Etelään päin mehän oltiin menossa. Vaikka ei se kyllä aina muutenkaan tiiä, mihin on menossa. Ei sillä ollu nastoja eikä lautojakaan, mutta jonkun uuden seedeen se oli ostanu ja soitti sitä koko matkan ja laulo mukana vaikka parempi olis ollu, ettei olis hoilottanu.

Luulenpa, että tämä on lumiukon jämä.

Tänään me käytiin Laakenin puistossa. Sielläkään ei olla oltu pitkään aikaan. Arvatkaapa oliko myyrät innostunu, ku lumet oli sulanu? No oli, ja ihan kamalasti. Me kaivettiin ja kaivettiin niitten kasoja ja yritettiin taas saada ees yks myyrä kiinni, muttei saatu vieläkään. Myyrät on vissiin ihan hirmeen nopeita eläimiä niinku joku kepardi vaikka.

Mitenniin pitäs mennä pesulle?

Oltiin viikonloppuna hommissa. Ekaks piti hoitaa tärkeitä sotilasvahtikoirahommia, ku ne viralliset koirat oli viikonloppuvapaalla. Ei me kyllä enää niitä hommia tehdä, ku se oli tylsää ja ihan liian vakavaa. Eikä edes mitään vahditavaa nähty, ei edes pupuja tai oravia.

Sotilasvahtikoirapoliisit ahkerina

Sotilasvahtikoirapoliisit ahkerina

Onneks päästiin hyvin lenkille ja juoksemaan pitkin sitä militaarialuetta, vaikka pian taas piti vaan olla ja möllöttää. Sellanen oleminenki vaan on aika outoo. Kyllä jotain tekemistä pitäis koirilla olla. Onneks Morse tajus, että nyt ollaan oikein kertakaikkisen mainioilla kaivausalueilla.

Hei, täältähän pääsee vaikka minne!!

Hei, täältähän pääsee vaikka minne!!

Älä yritäkään! Tää on mun käytävä.

Älä yritäkään! Tää on mun käytävä.

Jokohan tää riittäis?

Jokohan tää riittäis?

Hei, tuolta kuuluu jotain!

Hei, tuolta kuuluu jotain!

Pakko jatkaa vielä ainaki vähän.

Pakko jatkaa vielä ainaki vähän.

Kyllä oltiin illalla ihan poikki. Käytäväkaivuu on tosi rankkaa työtä ja sit kanssa sellasen seuraaminen. Ja seki oli rankkaa, ku jouduttiin kotona suihkuun.

w_titi-uu_kertoo Mä löysin tänään meiän patterin alta ihan hirveen vanhan muumion!  Äispä ei millään uskonu, et siellä oli muumio vaikka mä kuinka sille elekielellä ja ihan pikkusen vaan äänelläki kerroin. Tuu heti tänne! Täällön muumio! Kuuletsä! Eksä kuule mitään? Tuu nyt!

Lopulta se tuli ja sano, ettei siellä mitään ollu muka. Ihan varmana oli, kattois vaikka. Kyllä se sit suostu ähisemään polvilleen ja työntäämään kätensä sinne patterin alle. Eihän täällä oo muuta ku pölyä! se sano ja sen kädessä oli sellanen viis päivää vanhan koiranpennun kokonen karvakasa. Onpas, onpas, mä väitin, kato paremmin!

Sit se työs melkeen päänsäki sinne lattianrajaan ja lopulta näki sen muumion. Se oli ihan kaukana nurkassa. Äh, tää on pähkinä, äispä vaan sano ja anto mulle muumion. Ei oo pähkinä, ei oo. Tää on ihan aito Tutankhaamonin muumio, kyllä mä tiiän.

Mä kannoin sen muumion olkkarin matolle ja aloin riisua siltä kaikkia kääreitä, et äispä olis nähny et oon oikeassa. Se katteli kummissaan, et mikä juttu tää oikeen on. Sit se alko nauraa. Voi pöllö, se on kuivunut ruusukaali, äispä sano ja nauro lisää. Kyllä mäkin sit tajusin, etteihän se mikään Tutakhaamonin muumio ollukkaan, se oli vaan Rysselinkaalimuumio. Nyt se on vissiin kompostissa. Ihan oikeen muumiolle, mitäs tulee meille esittämään jotain Tutankhaamonia vaikkei ollu yhtään se.

Onneks äispällä oli maksapasteijaa leivän päällä ja mä sain kans. Ei jääny ihan kamalan paha mieli.

Titi-Uu

Oltiin tänään taas meiän uudella röymypellolla. Juostiin eestaas ja sit taas takas. Äispä yritti vähän heitellä mulle jotain kälystä keppiä, muttei paljoo kiinnostanu. Morse kaivo kuoppia ja yritti saada myyriä kiinni, muttei vieläkään onnistunu nappaamaan yhtään.

Mäkin kaivoin ja löysin toooosi monta myyränkoloa. Emmäkää kyllä saanu yhtään saalista. Ne taitaa olla vielä nopeempia kuin mä. Äispä kyllä sanoo, et me ollaan liian kovaäänisiä. Ne myyrät kuulemma kuuntelee meiän murinoita ja puheita ja sit menee vaan syvemmälle ja syvemmälle. Menköön, kyllä me joskus vielä ne saadaan kiinni.

Sit ku oltiin jo menossa kotiin päin, mä äkkäsin jotain hienoo. Mun nenään tuli ihan älyttömän ihanaa ja tyrmäävää tuoksua. Hei, mä käyn äkkii vaan tuolla, mä huusin ja sit mä menin. Voi, että mitä siellä pellon reunassa oli! Siellä oli joku ihan mätä, kuollu otus. Se hais niin kertakaikkisen hyvälle, et mun oli ihan pakko heittäytyä siihen selälleni ja pyöriä ja kieriä ja hinkata ja…

Äispä päästi ihan kamalan äänen ja käski mut heti pois. En olis millään lähteny, mut se oikeen KÄSKI! Äispä otti mut hihnaan ja sano, et nyt mennään suihkuun, sä löyhkäät. Täh? Ei noita ihmisii voi tajuta ollenkaan. Jos kerranki koira on saanu oikeen super-hyper ihanan tuoksun itteensä, ni sit se pitäis pilata suihkulla. Suuri vääryys!

Kotimatkalla mä yritin mennä ihan Morsen viereen ja siirtää tuoksua siihenki, mut äispä huomas mun aikeet ja sano, et älä yritäkään. Musta kyllä olis ihan reiluu, et Morseki menis suihkuun, jos munkin kerran täytyy.

Sit äispä vei mut kylppäriin ja pesi oikeen samppoolla. Sit se vielä laitto jotain jojopa-hoitoainetta ja sano, et nyt haisee hyvälle. Oon kyllä eri mieltä. Se raatotuoksu oli kerrassaan huumaavaa. Äispällä on vissiin vikaa hajuaistissa.

Ihmiset on, taas kerran.

Tosta alla olevasta kuvasta tuli tosi huono, ku äispällä oli vaan puhelin mukana eikä oikeeta kameraa ollenkaan. Siinä mä kuiteski kaivan meiän pellolla. Takana näkyvä ihan rämä talo on myytävänä. Mä en kyllä ostais.

Kaivuuhommissa ennen haisupläjäystä

Kaivuuhommissa ennen haisupläjäystä

Ei me olla mihinkään kadottu vaikka niin vois ehkä luullaki. Meillä on vaan ollu niin kamalan kiire ja sit äispä on ollu kipeenä ja vaan kröhiny ja kröhiny eikä yhtään päästäny meitä koneelle, pyh!

Aateltiin, että näytetään, missä ollaan oltu ja mitä on tapahtunu, ettei kenenkään tarttis kummastella, että mitä kummaa Titi-Uu ja Morse oikein meinaa, ku ei yhtään enää kirjottele.

Ekaks me mentiin hukkaan yhellä kurareissulla. Tai siis ispä ja Tiitu katos. Morse vaan ties, missä oli ja oliki aika kauan. Morse: Olin muuten aika vihanen, ku lopulta löysin noi. Autonki olivat siirtäneet. (Toi kuva on kyllä joltain toiselta kerralta, mut ihan samassa paikassa oltiin hukassa. Toi pallo tossa takana on Atomiumin yks osa. Se näkyy meiän kurapeltoreitille.)

Hyviä kaivauspaikkoja täällä

Hyviä kaivauspaikkoja täällä

Sit meille tuli Mikko! Se on äispän poika ja kauheen kiva. Sen kanssa me ajeltiin Bastognessa ja Bruggessa ja käytiin me vähän rannallaki, mut siellä oli ihan pimeetä.

Haettiin jotain matkamuistoja Bastognessa

Haettiin jotain matkamuistoja Bastognessa

Tää on Bastognea

Tää on Bastognea

ja tää Bruggea

ja tää Bruggea

Ollaan me lenkuroillaki käyty aika monta kertaa ja sunnuntaina oltiin taas Hofstadessa. Meiän piti mennä kattomaan, että mikä kumma Finse Piste sinne tulee, ku luettiin lehdestä, että tulee. Ei löydetty mitään pisteitä, mutta arvatkaas mitä, Tiitu meni uimaan! Se vesi oli ihan kylmää ja se meni silti. Sitten kun nähtiin mustia pitkäkauloja, meinattiin molemmat mennä pulikoimaan, mutta ei päästy. Tosi tyhmää!

Tossa takana on Tiitun uimapaikka

Tossa takana on Tiitun uimapaikka

Tänään me on siivottu ja siivottu ja siivottu. Meiän kaikki lelutkin oli ulkona eikä voitu tehdä yhtään mitään. Siivoomisen jälkeen meille tuotiin sisälle PUU! Sellanen aika pieni, mutta on se ihan oikee puu. Äispä touhus sen kanssa vähän aikaa ja sit siihen lensi perhosiaki. Me oltiin vähän, että onks nyt kesä, vai?

Meiän puu

Meiän puu

Onneks lopulta tuli vähän rauhallisempaa. Äispä pisti kinkun uuniin ja nyt odotellaan, että joko sais maistaa. Ku meillä ei oo kuvaa siitä kinkusta, ni aateltiin toivottaa kaikille oikein rattoisaa ja riemullista joulua tällasella kuvalla yhestä lihakaupasta Ardenneilla. Eikö ookki maukkaan näkösiä makkaroita?

Rattoisaa ja leppoisaa joulua kaikille meidän kavereille!!!!

Rattoisaa ja leppoisaa joulua kaikille meidän kavereille!!!!

Tänä aamuna me taas noustiin äispän kanssa ylös ihan niinku aina. Morse ja ispä jäi nukkumaan, ku ne ei oo aamupirteitä yhtään. Äispä teki aamupalaa ja mä nappasin putoavia kinkunroippeita. Se on aika köppänäppi, ku pudottelee koko ajan ruokaa. Onneks mä oon vieressä vahtimassa ja siivoomassa.

Yleensä me syödään aamiasta äispän kanssa olkkarissa ja katotaan samalla säätiedotusta telkkarista. Niin tehtiin tänäänki. Äispällä oli jotain tosi ihanaa juustoa sen leipien päällä ja mun ois pitäny ihan väkisin saada maistaa, muttei se antanu. Sit sen piti hakea lisää kahvia ja sillon mä iskin. Nappasin sen leivän jämän lautaselta ja söin. Kyllä kannatti, oli tosi hyvää! Äispä tuli takas ja ihmetteli, et mihin se leipä katos ja et eikö toi koskaan lopu. Mitennii lopu? Loppuihan se leipä ja nopeesti. Miksei sit sanonu mulle, ettei saa ottaa pöydältä. Sillon jos ei sano, ni se tarkottaa, et saa ottaa. Ihan selvästi. Sit äispä sano, et mä oon oikee anarkisti, ku teen aina niinku ei pitäis.

Onneks sillä oli vielä yks kroissantti jäljellä. Mä sain sitäki vähän maistaa. Sit oisin menny kellariin kakalle, mutten päässy. Kävin ulkona pissillä ja kakkasin olkkarin pöydän alle. Anarkistit tekee silleen. Äispä tuhisi ja sanoi, et onneks ei ollu mattoa. Mua kyllä vähän hävetti. Mä taidan lopettaa anarkismin tähän päivään.

Terv. Titi-Uu

Me ollaan tänään oltu maissipeltolenkuralla ja haisteltu lehmänkakkaa. Joku oli piilottanu sinne pellolle ihan kamalan suuren lehmänkakka-auman niitten maissien taakse. Sit ne oli katkonu kaikki maissit ja se kasa vaan oli jääny.

Onneks me oltiin just tänään siellä pellolla, ni löydettiin se kakka-auma. Sit Tiitu kiipes sen päälle ja juoksi eestaas. Arvatkaa, kierikö se kans? Kieri. Sit kaikki paika hais lehmälle, mikä ei kyllä oo yhtään pahaa hajua, vaikka jotkut nyrpistääki nenää. Arvatkaa kans, olisko pitäny pestä? Joo-o, olis. Paitsi että noi unohti, ku nenät oli siihen tottunu. Ne on huonoja sellaset nenät, jotka tottuu. Meiän ei totu, meiän nenät haistaa vaikka kuinka kauan, varsinki hienot lehmähaisut. Toisaalta kyllä hyvä, että on huono nenä, ni ei jouduttu suihkuun.

Äispä kyllä illalla myöhään haisto sen taas, muttei just jaksanu ketään pestä. Sit se unohti. Sillon tosi hyvä muisti vissiin. Tietää sen siitäki, ku aamulla se ei muistanu avata Tiitulle kellarin ovea, vaikka Tiitu kuinka raapi. Se avas vaan toisen oven ja ihmetteli, että mikä kumma siellä pihan perällä oikeen on, kissa vai. Tiitun piti heti mennä tarkastamaan tilanne ja tietysti siltä tuli aamupissit ja -tortut samalla reissulla. Sit äispä anto Tiitulle vielä anteekspyyntökeksin, ku oli vahingossa menny avaamaan keittiön oven eikä kellarin.

Tultiin just kotiin lenkuralta. Äispä vei meiät pitkästä aikaa tonne moottoritien toiselle puolelle. Aluks me luettiin kaikki meille jätetyt viestit ja vastattiin kans niihin. Sit me vaan jatkettiin matkaa ja yhtäkkiä saatiin myyrähaisua neniin.

Kaikkihan tietään, et myyrähaisu on yks parhaimmista. Sellasen ku haistaa, ni aina tarttee yrittää löytää se haisun lähde eli myyrä. Äispää ei ois huvittanu seistä sateessa ja oottaa meitä, mut sen vaan täytyi. Ei lähetty mihinkään. Jotenki se kuitenki koko ajan pyys meitä pois siitä samasta paikasta vaikka varmaan itteki ties, että just tässä ja tässä on paras tuntu.

Vähitellen me oltiin yhen ojan vieressä. Se on aika syvä oja ja siinä on petoniseinät. Siks vissiin, ettei myyrät menis uimaan, ku myyrät ei osaa kaivaa petonia. Sit ku Morse kaivo ihan kaksin tassuin, ni ihan vaan humpsista ja se putos ojaan. Ei me vieläkään oikeen tiietä, että kuinka se tapahtu. Äispää nauratti ja se käski Morsen tulla ylös. Oli vähän vaikeeta, ku oli ne petoniseinät. Onneks ojassa ei ollu paljon vettä, mut se oli aika pahan hajusta kumminki. Morse oli aika märkä ja kuranen.

Jatkettiin taas matkaa ja kaivettiin lisää ja kohta taas humpsista vaan. Morse hyppäs uudestaan vahingossa sinne ojaan. Äispä sano, et ei enää naurata yhtään tommonen haisukoira. Me oltiin vähän noloja, ku ei tarkkailtu tarkkoina sitä ojaa, et missä se oikeen kulkee. Siellä moottoritien toisella puolen me taas jatkettiin kaivauksia ja sit tuli ihmisiä, jotka nauro meille. Äispä yritti selittää niille, et ei me oikeesti olla semmosen näkösiä.

Melkeen kotona me pysähdyttiin rilliroilerikauppiaan luona ja ostettiin roileria. Me meinattiin jäädä sinne töihin, ku ois ollu kyllä hyvät työsuhteet. Pelkkää rilliroileria päivät pitkät. Äispä ei kuiteskaan jättäny meitä sinne töihin vaikka ihan tosissamme sanottiin. Se vaan meni kotiin ja veti meiän mukana. Sit kotona se ei ees päästäny meitä mihinkään sohvalle tai sänkyyn. Ihan vaan vei heti kylppäriin ja nosti ammeeseen. Kyllä me arvattiin, et taitaa tulla suihkutusta. Mut ei tullukkaan pelkkää suihkutusta vaan samppoota kans. Se on aika ällöä se samppoo. Sitäpaitsi se on pitkäkarvasten koirien samppoota, ni yritettiin äispälle sanoa, että ei tää meille sovi. Meille pitää ostaa lyhytkarvasten koirien samppoota! Ei se lähteny ostamaan vaan sano, että tää on ihan hyvää. Älkää valittako.

Vähän taas nolotti, ku oltiin märkärättejä ja naapurin epsanjalaiskoirat katto meiän ikkunoihin just ku äispä anto meille isot pyyhkeet ympärille. Vaikka se kyllä tuntu ihan hyvältä. Nyt me mennään nukustelemaan, ku vähän on väsytystä.

Tää on nyt vähän paljon niin tekninen juttu, ettei äispäkään ole ihan varma, ymmärtääks se. Vaikka se nyt ei tietenkään oo mitään ihmeellistä.

Kaikki alko siitä, ku Morse katos. Ihan ekaks se katos sunnuntaina, ku äispä lähti Katia vastaan. – Enkä kadonnu mihinkään!. Sit se taas katos tänään ja vaikka me kuinka etsittiin, ni ei löydetty. – Emmä mihinkään kadonnu, usko jo!!

– Mä olin autotallissa harjottelemassa rallikuskin hommia, nih! Menin sinne, ku Yrjö oli parkkeerattu talliin ja ovet oli auki. Pääsin sinne kellarin kautta. Nyt mä osaan jo kattoo, mihin ajetaan ja pitää ratistaki kiinni niinku Kröönholmi. Sit ku Yrjö on taas pihalla, mä meen kokeilee oikeen kunnolla. Aion ajaa eteen ja taakse ja sit sivuluisuu kans. Harjottelu oli aika kivaa, mut kivempaa oli, ku mentiin lenkuralle äispän kanssa. Mä kuljin äispän kanssa ja Titi-Uu vaan juoksi ja juoksi ja meni maissipeltoon ihan piiloon. – Enhän mä ollu ollenkaan piilossa, ku näin teiät koko ajan!

Huhuu, mä oon täällä!!

Huhuu, mä oon täällä!!

– Mä juoksin maissimetsässä ja etsin myyriä. Olisin löytänykki, mutta aina äispä huus takas. Sit mä näin tosi upeen mustan lätäkön ja menin tutkimaan sitä tarkemmin. Oikeestaan menin siihen ihan mahalleni ja sain oikeen tosi SUPERöljypohjan. Äispä kuitenki pilas kaikki ja käski mut heti pois.

Kotona se käski mut yläkertaan ja mä luulin, et nyt mennään nukkumaan ja hyppäsin sänkyyn. Taas äispä pilas koko jutun ja käski kylppäriin. Ei ollu kuulemma mitään asiaa sänkyyn. Sit se pesi mua ja sitä öljypohjaa oikeen pesuaineella. Ei se kyllä enää oikeestaan ollukkaan kivaa, se öljy. Onneks koirilla ei oo oikeesti mitään öljypohjia, ku ihan vaan joskus.

P.S. äispä sano, et kuva on siks noin surkee, ku se on otettu puhelimella. Höh!

Meillä on nyt asiat vähän omituisesti. Meille on tullu joku kumma viirus. Tai ei me yhtään kipeitä olla eli ei se meiän päässä tai mahassa oo, mutta se on meillä. Silleen meiän kotona. Ja kotonaki vaan yhessä paikassa. Se on koneessa! Tai voihan olla, että niitä on monta. Käskettiin äispän kertoo tää teille, ettette ihmettele, missä me oikeen ollaan, jos vaikka ei saada sitä viirusta ajettua pian pois. Nyt se sitten tekee töissä meiän juttuja, mut ei voi mitään.

Äispä hermostu siitä viiruksesta ja sano, et kuinka kummassa, ku on kaikki turvat ja muurit ja suojat ja kaikki. Ei täällä meiän mielestä kyllä mitään muureja oo, ku pelkkä pensasaita vaan. Vissiin se sitten tuli sen aidan läpi. Me ei kyllä siitä viiruksesta piitata, mut äispä tuntuu piittaavan. Se vaan kiertää sitä konetta ja manaa ja taikoo. Sitten se mumisi, et täytyy vissiin yrittää siivota. Sekin olis kyllä hyvä idea, meillä onki aika sotkusta. Lähtisköhän se viirus, jos me vähän autettais ja siivottais täällä sillä aikaa ku äispä on töissä. Niin me tehdäänki!