You are currently browsing the category archive for the ‘Talvi’ category.

Tiiättekö, että me tultiin vähän aikaa sit vanhemmiks ku ennen? Me ollaan nyt yhteensä 12 eli täys tusina. Morse on seittemän ja Titi-Uu viis. Ei meiän synttäriä oikeen juhlittu paljon mitenkään, mut saatiin me erikois-super-ruoka-annokset kyllä. Oli jukurttia ja verimakkaraa ja riisiä ja parsakaalia (Tiitu aina haluu parsakaalia) ja sit ihan tavis napoja. Niitä ei olis kyllä tarvittu.

Synttärilahjaks me saatiin matka. Eilen oltiin siellä. Ensin autossa istuttiin aika kauan kunnes päästiin Saksin viereen. Noi toiset meni hiihtämään, mutku se matka oli meiän synttärilahja, ni me päätettiin, ettei mennä. Ei me ihan niin hirmeesti lumesta tykätä. Me syötiin vaan autossa luukeksejä ja sellasia pötköjuttuja. Se oli paljon parempaa, ku hiihtäminen. Meiän ei tarvinnu yhtään kaatuakaan niinku vaikka äispän.

Sarvipäisiä karvaeläimiä

Käytiin me kyllä lenkurallakin ja nähtiin tosi outoja otuksia. Ne oli aika paljon karhun näköisiä, mutta puhu ihan lehmää. Sit niillä oli sarvet. Ei me tiietä, miks meitä ei päästetty niihin tarkemmin tutustumaan. Ehkä ne oli vähän arkoja ja olis pelänny meitä. Tollasista oudoista otuksista ei koskaan tiedä.

7-vuotias Morse-herra

Eilen meiän piti toivottaa vielä kaikille meiän kamuille tosi mukavaa ja iloista ystävänpäivää, mutta tehdäänki se nyt tänään. Ystävä voi olla joka päivä.

Päätettiin nyt pitkästä aikaa taas kertoa, mitä kaikkea meillä on tapahtunu. Äispä on jo kauan sanonu, et päivittäkää nyt, mut meillä on vissiin ollu lokiväsymystä. Sellasta on vissiin liikkeellä.

Nyt on kuulemma toinen vuosi ku ennen, eli onnee vaan tälle vuodelle. Sillon, ku tuli tää toinen vuosi, ni melkeen heti me lähettiin johoki Kaleisiin. Se on jossain Ranskassa ja sieltä näkyy Enklantiin. Ei me ennen kyllä oltu tiedetty, et Enkanti on valkonen vaan luultiin, et se on saman värinen ku vaikka Saksin maa taikka Ruåtti. Siellä Kalaisin rannalla me huudettiin ’Hellou Enklantiii!’

Tossa kuvassa me juostaan Kalaisin rannalla. Äispä otti sen kännykällä, siks kuva on kuulemma huono. Juostiin me muuallakin ja käveltiin ja melkeen uitiinki. Se on sitä urheilua.

Kaleisissa me vallattiin yks hirmeen pieni huone. Se oli niin pieni, et me voitiin vaan maata sängyllä, mikä on ihan ok, jos tykkää vaan maata, mut joskus olis kiva sisälläki vähä kävellä. Käveltiin me kyllä vessaan, ku meiän vesikuppi oli siellä. Onneks se valtaus ei kestäny ku ihan vähän aikaa vaan ja päästiin taas autolla ajamaan kotiin.

Ku me lähettiin pois sieltä valtaukselta, tapahtu yks aika tyhmä juttu. Se tapahtu Morselle. Asia oli nimittäin niin, että me oltiin menossa autoon, ku jostain ihan vaan yhtäkkiä puskan tai penkin takaa tuli esiin mini-eläimiä. Morse luuli, et yks niistä oli rotta ja sit se hyökkäs. Kauheesti kuulu huutoa ja haukkumista ja muutaki meteliä ja sit ispä kanto meiät autoon. Morse oli hyökänny yhen mini-eläimen kimppuun! Se oliki kuulemma koira, vaikka se oli kyllä niin pieni, et olis voinu olla rotta tai kissa ainaki. Arvatkaa, hävettikö Morsea? No hävetti!

Onneks äispä osas puhua sen Tysonin (se oli sen koiran nimi) äispän kanssa. Sillä toisella äispällä oli ihan märät silmät ja se vaan pussaili sen Tyson-eläintä. Ei siihen mitään ollu tullu. Ihan vaan pieni naarmu leuan alle. Äispä kirjotti sit  jonku lapun ja sano, et oli paholai- eiku pahoillaan.

Meki sanottiin, mut kukaan ei kuunnellu. Kyllä me vielä vilkutettiinki Tysonille ja sen veljelle, vaikka oikein ei vieläkään uskota, et ne oli koiria. Äispä sano, et ne oli jotain lelu- tai taskukoiria vissiin.

Ei me sit jaksettu niin kauheesti niitä enää ajatella, ku päästiin autolla ajamaan. Sit oli kyllä taas ihan outoo, ku tultiin kotiin. Täällä oli lunta ja nytki koko ajan sataa lisää. Taitaa olla talvi. Muuten tää on ihan kivaa, mutku joku huono kokki on heittäny ihan kamalan hirmeesti suolaa tonne jalkakäytäville.Me on nähty, et äispä laittaa joskus suolaa kattilaan, muttei se sitä ulos heitä. On vissiin menny Meisen kokilta kadut ja kattilat sekasin.

Oltiin eilen Lakenin puistossa remuamassa. Että olikin kivaa! Eilen oli vielä luntaki ja puistoon oli tullut kaikkia muitaki koiria ihan vaikka kuinka monta, niinku esimerkiks piiklejä ja eri värisiä noutajia ja ruttunaamakoiria ja pelkian paimenkoiria ja sit kans sellasia tosi erinäkösiä rotukoiria niinku Tiituki ja oli siellä sinttikoiriaki. Sellasia ihan pikku, pikku, pikkusia. Ne on kovia rähisemään.

Puput oli ollu kyllä anteliaalla tuulella, ku olivat tehneet meille maukkaat lounaat. Napsittiin ihan sikana papanoita ja äispä vissiin yritti päästä jaolle, ku yritti juosta meiän perässä ja sanoo jotain. Ku ei se siinä lumessa kuitenkaan päässy mihinkään, ni saatiin ihan ite syödä niin paljon kun vaan ehittiin.

Huhuu, ootko sä siellä? Kiitti lounaasta.

Huhuu, ootko sä siellä? Kiitti lounaasta.

Nähtiin me myyriäki, tai no, myyrien tekemiä kasoja, ainaki ziljoona. Yritettiin löytää ne rakentajamyyrät, muttei taaskaan onnistunu. Onneks onnistuttiin pissimään melkeen joka kasaan. Jotkut myyrät luuli, et on jo kevät ja oli kasvattanu narsisseja.

On narsisseissa turvallaan reipas russeli

On narsisseissa turvallaan reipas russeli

Ku mentiin takas autolle, äispä anto Morselle lumipesut. Ekaks se käski, et hyppää tohon puiston penkille, mut siihen hyppäski Tiitu. Ei auttanu, pesut tuli kuitenki. Se hinkkas lumella naamanki! Vaikkei se yhtään haitannu, ku oli tullu aika kuumis, ku riehuttiin ja kaivettiin.

Kotona me saatiin karjalanpaistin jämiä meiän iltaruuan joukossa ja se oli kyllä huippuu. Karjalanpaisti on parasta. Melkeen parempaa ku pupun papanat.

Tästä matkustelusta ei tunnu tulevan loppua! Taas oltiin reissussa tänään. Yhtäkkiä joskus eilen illalla joku täällä keksi, että mitäs jos mentäis hiihtämään, eikä siinä muuta tarvittu. Ei me kyllä oikeestaan tiedetä, mitä se hiihtäminen on, mutta lähdettiin mukaan kummiskin.

Ekaks ajettiin aika kauan, mut sehän ei haittaa, päinvastoin. Lopulta oltiin perillä ja ispä laitto hiihtimet jalkaan. Äispä vaan vaihto saappaat. Se oli ihan outo paikka. Joka puolella oli sellasia kylttejä, että ei koiria. Äispä sanoi, ettei se kuitenkaan täällä Pelkiassa oo niin tarkkaa, muttei se silti vieny meitä niille hiihtimisladuille. Siks meiän täytyiki kertoa aika lujaa kaikille suksimisihmisille, että missä me oltiin, ku oltiin pellolla.

Hyvät haisut täällä lumen alla

Hyvät haisut täällä lumen alla

Ei siellä ollu mitään tekemistäkään paitsi myyrien ettimistä. Vähän hais puputki, mut myyrähaisu vei voiton. Onneks ispän suksi oli aika pian menny rikki ja me lähettiin kotiin ennemmin kuin piti. Tosin ajettiin jonkun piparkakkutalokaupungin kautta, vaikkei olis tarvinnu, ku oli aika kylmä. Silti äispä sano, et sinne pitää mennä uudestaan. Meiän mielestä ei pidä.

Jos huomenna joku sanoo, et mennään hiihtämään, ni me ei kyllä lähetä mukaan! Ei hiihtäminen oo kivaa, jossei oo suksia edes. Jos olis koirien sukset, ni sit kyllä mentäis ja lujaa.

Huh, huh, onneks se on nyt ohi! Meitä huijattiin pahan kerran, ku sanottiin että muka rantalomalle. Mikä loma se sellanen on, kun joka päivä pitää juosta ja liikkua ainaki sata tuntia? Ei mikään. Me oltiin oikeesti vissiin korkean paikan leirillä, ku oltiin joskus ihan meren pinnan yläpuolellaki. Oltiin nääs Pelkian rannikolla.

Vähän me yllätyttiin, ku ei nähtykään heti ekaks rannalla mitään pinkuviinejä vaan poniheposia. Niitä oli vaikka kuinka paljon. Varmaan leirillä nekin.

Leiriponiheposia rannalla

Leiriponiheposia rannalla

Tietty me käytiin uimassaki ja tutkimassa kaikkia rakennelmia. Aamulla niitten tutkiminen oli ihan iisipiisiä, mutta illalla ei näkyny yhtään mitään. Kaikki oli hukkunu, melkeen koko rantaki. Äispä sano, että meri vuorottelee, ku se tulee rannalle ja sit taas menee takas. Kumma ku ei osaa päättää, missä olis.

Palkkin näkyvissä!

Palkki näkyvissä!

Yks ilta me löydettiin kuollut hylje sieltä rannalta. Aateltiin, että se oli tullu sen vuorotteluveden mukana. Se hylje on tossa kuvassa Morsen kanssa. Sillon oli aika pimeetä.

w_4_hylje

Arvatkaa muuten, kuka on tosi hyvä löytään kaikkia juttuja? Mä!! Mä löysin taas oikeen hyvän ja hyppivän pallon hiekan alta. Viimeeks löysin pallon kans Ruotsista rantapusikosta. Mulla onki hyvä kaikista paras pallonenä.

Kyllä mä sut kiinni saan!

Kyllä mä sut kiinni saan!

Yks päivä, ku oltiin toisessa paikassa siellä samalla rannalla, me törmättiin Onnin kaukaiseen pikkuserkkuun. Sen nimi oli Billy. Se olis jääny meiän kanssa leikkimään, mutta sitten sen äispä huus sen syömään.

Hello, Billy!

Hello, Billy!

Sinne rannalle pääs monesta paikasta ja yhessä kohtaa polku meni marjapuskien läpi. Kukaan ei vissiin ollu viittiny poimia marjoja ollenkaan, ku ne puskat oli niin piikkisiä.

Haisumarjoja piikkipuskissa

Haisumarjoja piikkipuskissa

Vikana päivänä me metsästettiin tuoreita simpukoita suoraan merestä. Me aina tykätään suosia paikallisia tuottajia, ja simpukkametsästys sopii tosi hyvin siihen periaatteeseen. Ei tarvita mitään välitassuja.

Nami, nami, simpukkaa

Nami, nami, simpukkaa

Niinku sanottiinki jo alussa, meiän piti joka päivä juosta ihan tosi paljon vaikka ei se ollenkaan haitannu, ku oli aika paljon sitä rantaa siellä rannikolla.

w_6_vauhtia

Lintujaki piti vähän hätyyttää, vaikka ne tuliki aina takas. Neki vissiin tykkää simpukoista.

w_7_linnut

Nyt me ollaan taas kotona ja ollaan nukuttu ja sit taas nukuttu. Korkean paikan leirien jälkeen pitääki levätä, että taas jaksaa mennä toisen kerran.

Kyllä joulu on kivaa! Me on saatu lahjoja ja syöty ja nukuttu ja oltu ulkona ja jahdattu kissoja ja pupuja.

Aattona ekaks syötiin ja sit äispä löys jostain pussin, jossa oli vaikka mitä paketteja sisällä. Me saatiin ihan ite repiä paperit ja Morse osas oikein mainiosti, mutta Titi-Uulla meni tassu suuhun. Se ei vissiin oikeen tajuu, että täytyy itekin jotain lahjojen eteen tehdä. Näättekö, kuinka hienot villapaidat oli paketeissa? Ja saatiin vinkupallo ja vinkulampaankyljys ja kuivattuja kanasiivuja ja vaikka mitä.

w_morsejoulu

w_tiitujoulu

On me maistettu kinkkuaki ja sit kans kalkkunaa. Seki oli tosi maukasta. Jälkiruuasta ei tykätty, paitsi tietty jäätelöstä.

Nyt just meillä on vähän kiirettä – taas! Äispä sano, että mennään tänään rantalomalle!! Nyt ne tossa pakkaa kaikkia pipoja ja villapaitoja ja alusvaatteita ja toppatakkeja. Mikä rantaloma se sellanen on, jos ei oteta uimapukuja ja aurinkorasvaa ollenkaan mukaan? Tää ei mee nyt ihan oikein. Äsken se vielä sano, et ne villapaidat on ihan varmaan tarpeeseen siellä rannalla. Täh? Ollaanks me menossa Etelänavalle, vai? Tästä täytyy ottaa selvää. Me raportoidaan sit, ku ollaan taas takas. Ei kyllä tiedetä, koska ollaan kotona. Aika salamyhkäistä toimintaa.

Ei me olla mihinkään kadottu vaikka niin vois ehkä luullaki. Meillä on vaan ollu niin kamalan kiire ja sit äispä on ollu kipeenä ja vaan kröhiny ja kröhiny eikä yhtään päästäny meitä koneelle, pyh!

Aateltiin, että näytetään, missä ollaan oltu ja mitä on tapahtunu, ettei kenenkään tarttis kummastella, että mitä kummaa Titi-Uu ja Morse oikein meinaa, ku ei yhtään enää kirjottele.

Ekaks me mentiin hukkaan yhellä kurareissulla. Tai siis ispä ja Tiitu katos. Morse vaan ties, missä oli ja oliki aika kauan. Morse: Olin muuten aika vihanen, ku lopulta löysin noi. Autonki olivat siirtäneet. (Toi kuva on kyllä joltain toiselta kerralta, mut ihan samassa paikassa oltiin hukassa. Toi pallo tossa takana on Atomiumin yks osa. Se näkyy meiän kurapeltoreitille.)

Hyviä kaivauspaikkoja täällä

Hyviä kaivauspaikkoja täällä

Sit meille tuli Mikko! Se on äispän poika ja kauheen kiva. Sen kanssa me ajeltiin Bastognessa ja Bruggessa ja käytiin me vähän rannallaki, mut siellä oli ihan pimeetä.

Haettiin jotain matkamuistoja Bastognessa

Haettiin jotain matkamuistoja Bastognessa

Tää on Bastognea

Tää on Bastognea

ja tää Bruggea

ja tää Bruggea

Ollaan me lenkuroillaki käyty aika monta kertaa ja sunnuntaina oltiin taas Hofstadessa. Meiän piti mennä kattomaan, että mikä kumma Finse Piste sinne tulee, ku luettiin lehdestä, että tulee. Ei löydetty mitään pisteitä, mutta arvatkaas mitä, Tiitu meni uimaan! Se vesi oli ihan kylmää ja se meni silti. Sitten kun nähtiin mustia pitkäkauloja, meinattiin molemmat mennä pulikoimaan, mutta ei päästy. Tosi tyhmää!

Tossa takana on Tiitun uimapaikka

Tossa takana on Tiitun uimapaikka

Tänään me on siivottu ja siivottu ja siivottu. Meiän kaikki lelutkin oli ulkona eikä voitu tehdä yhtään mitään. Siivoomisen jälkeen meille tuotiin sisälle PUU! Sellanen aika pieni, mutta on se ihan oikee puu. Äispä touhus sen kanssa vähän aikaa ja sit siihen lensi perhosiaki. Me oltiin vähän, että onks nyt kesä, vai?

Meiän puu

Meiän puu

Onneks lopulta tuli vähän rauhallisempaa. Äispä pisti kinkun uuniin ja nyt odotellaan, että joko sais maistaa. Ku meillä ei oo kuvaa siitä kinkusta, ni aateltiin toivottaa kaikille oikein rattoisaa ja riemullista joulua tällasella kuvalla yhestä lihakaupasta Ardenneilla. Eikö ookki maukkaan näkösiä makkaroita?

Rattoisaa ja leppoisaa joulua kaikille meidän kavereille!!!!

Rattoisaa ja leppoisaa joulua kaikille meidän kavereille!!!!

Me ollaan täällä ihan kateellisina luettu, kuinka kaikilla meiän lokikavereilla on lunta joka päivä ja paljon. Meillä ei oo ollu yhtään, mutta sit kuitenki oli! Lunta sato ihan meiän pihallaki, mut sunnuntaina noi päätti, et mennään etsimään jostain lisää lunta.

Siitä tiedettiin, et lähetään, ku äispä teki eväitä ja etti karttoja. Sit se otti meiän talvitakitki mukaan ja sano, et jos vaikka tarvittais. Vähän meitä jännitti, et mihin oikeen mennään. Autossa me vaan nukuttiin ku oltiin edellispäivänä oltu pitkällä kuralenkillä ja sellaset aina väsyttää. Yhtäkkiä kuultiin, et missä kamera, missä kamera ja äispällä tuli joku kumma kiire. Meki nähtiin ne! Ne oli niinku ponihevosia, mut ei kuitenkaan ollu. Äispä sano, et ne oli vissiin saksanhirviä. Harmi, ku ne meni pois sinne metsään ennenku me ehdittiin autosta ulos. Oltais menty varmana tervehtimään.  Kai ne vissiin meni takas Saksaan, ku se oli aika lähellä siinä.

Saksanhirvet matkalla Saksaan

Saksanhirvet matkalla Saksaan

Ei kyllä kauaa muisteltu niitä saksalaisia, ku päästiin metsään lumen sekaan. Me kuljettiin ja juostiin ja kaivettiin siellä vaikka kuinka kauan.

Morse lumipuvussa

Morse lumipuvussa

Hei mä upposin!

Hei mä upposin!

 

 

 

 

 

 

 

 

Niin kauan oltiin, et äispä puki meille takit päälle ku mentiin takas autoon. Se sano, et olis muuten voinu tulla kylmä. Vähän oli kyllä tyhmää pitää jotain takkeja, mutta onneks kukaan ei nähny.

w_morse_32    w_titi-uu_32