You are currently browsing the category archive for the ‘Terveys ja sairaus’ category.

Just ku päästiin kertomasta, et ollaan ypöinä kotona, ni ei ollakaan. Äispä on ollu täällä koko päivän ja sano, et vielä huomennaki.

Ei se kyllä oo ollu ollenkaan innostava, ku vaan kulkenu kumarassa ja vinkunu. Tai oikeestaan välillä kovempaaki metelöiny. Sit se pitää sauvakävelysauvaa koko ajan mukana ja se on vähän pelottavaa. Onneks sentään anto meille napoja vaikka melkeen unohti. Itte se ei syöny mitään, eikä me oikeen siitä tykätty. Ei saatu mitään leivän ja kinkun jämiä yhtään.

Sit iltapäivällä ihan yllättäin se vaan pisti meiät pihalle ja oven lukkoon! Siis lukitsi meiät ulos! Ennenkuulumatonta käytöstä äispältä. Sen aivo oli vissiin menny rikki. Päästi se meiät kuiteski takas. Mut sit soi ovikello ja äispä nappas Tiitun kainaloon ja könkkäs jotenki kellarin ovelle ja sit vaan pudotti Tiitun rappusiin. Ei hyvä! Tosi huono tapa!

Meille tuli joku vieras sisälle ja ne jutteli äispän kanssa ja sit se vieras rokotti äispää. Ihan niinku meiän eläinlääkärissäki meitä on rokotettu. Morse vähän suuttu, ku se ei tykkää rokotustikuista. Morse sit ajoki sen ihmisen meiltä ulos.

Nyt me on vaan taas levätty, ku on ollu niin paljon omituisia juttuja tänään. Muistaakohan toi antaa meille iltaruokaa? Vähän tuntuu, ettei se ainakaan lähe mihinkään ulos kävelemään, meiän pitää vissiin vaan lukea omia viestejä tossa pihalla.

Me ollaan taas ruvettu äispän omaterapiahoitajiks. Se meni yks päivä ihan aikasin johonki eikä tullut ollenkaan kotiin. Sitten se ei tullut kotiin edes yöks. Seuraavana päivänä me mentiin ispän kanssa lenkuralle ja jäätiin sen jälkeen autoon nukuskelemaan. Ku se tuli takas, ni äispäki tuli!

Me oltiin sairaalan edessä ja äispä istu siellä jossain tuolissa, jossa oli pyörät alla. Siellä oli muitaki sellasia ja meiän piti niitä vähän neuvoa. Äispä tuli sit autoon ja me mentiin kotiin. Äispä ei päässy melkeen ollenkaan kävelemään ja se hais vähän ressiltä Sen jalkaki haisee ihan kummalle, niinku metallille ja verelle (hui!) ja meiän pitäis sitä koko ajan nuolla, mut ei se anna. Kumma juttu, ku kyllä meiän nuoleminen sen heti parantais. Se sano, et sen jalassa on ainaki vaikka kuinka paljon tikkejä. Ei oo niitä vielä nähty, mutta ne tikit siellä vissiin haisee.

Sit äispä istuu vaan tuolissa ja pitää sitä jalkaa ison tyyny päällä. Sen jalan päällä on kiva nukustella. Me tehdään sitä vuorotellen, ku ei oikeen sovita yhtäaikaa. Äispä sano, et se ei mee ollenkaan töihinkään vielä, mikä on tosi hyvä juttu. Mut ei se muuten oo hyvä, ku se vaan on eikä tee mitään. Ihan tylsä.

Eilen illalla tapahtu omituista. Äispä ihan vaan yhtäkkiä sano, et nyt Morse mennään lääkäriin. Vähän kummaa, ku en oo ollu yhtään kipeekään. Erikoista oli sekin, ettei menty ollenkaan autolla, käveltiin vaan tietä pitkin ihanku oltais oltu lenkillä. Mä jo ajattelinki, et se vaan huijas, tai unohti, ku ihmiset on.

Mut me mentiinki siihen taloon ihan tossa liikennevalojen takana, sen yhen ravintolan vieressä. Mä tiesin kyllä heti, et nyt ollaan lääkärissä, ku oli sellanen haju. Ekaks mua alko vähän jännittää, mut ei sit enää jännittäny yhtään, ku vaan lötköttelin odotushuoneessa ja äispä anto namupaloja. Se lääkäri ei ollu ollenkaan sama ku ennen. Tän nimi on Barbara, ku sen entisen nimi on Guido. Ei se voi sillon olla sama, ku nimi on eri. Eikä se ollu mulle yhtään äkänenkään niinku Guido on ollu. Siitä mä en tykkää yhtään. Meinasin viimeeks melkeen purra nilkastaki, mut äispä ei antanu.

Mä tutkin tän Barbara-lääkärin huoneet oikeen tarkasti, että tietäisin seuraavalla kerralla mitä niissä on ja et osaisin Tiitullekin kertoo. Sit aika yllättäen mua vähän nipisti selästä, muttei se oikeestaan tuntunu missään. Äispä sano, et nyt ei tarttekaan rokottaa vesikauhuja vastaan kolmeen vuoteen, ku saatiin tollanen lääke. Emmä kyllä nähny mitään lääkkeitä, mut vissiin sitä jotenki saatiin. Ja hyvä ku en oo sitä vesikauhuakaan nähny, en yhtään haluiskaan.

Mä meen sinne varman uudestaanki, ku se oli aika kiva paikka ja ihan tossa lähellä. Tosi helppoo!

Kirjoitti Morse

Meillä, tai oikeestaan Titi-Uulla, on ihan kumma dieetti. Se syö vaan ruohoo. Ihan koko ajan pelkkää ruohoo! Äispä ei oo antanu sille tänään mitään ruokaa vielä. Tiitu heräs yölläki monta kertaa ja meni pihalle syömään, sillä oli varmaan karseen kova nälkä. Se ei ollu kuitenkaan vissiin mitään herkkumuonaa, ku Tiitu oksensi kaikki lattialle. Siltä tuli vielä päivälläki oksu. Vaikka kyllä multaki tulis, jos pelkkiä heiniä olisin syöny. Mitenkähän lehmät ja lampaat tulee toimeen pelkällä heinällä?

Äispä kyllä sanoi, että illalla Tiitu saa keitettyä riisiä ja raejuustoaki. Sittenhän sillä onkin joku latkoveketaristidieetti. Kuulosti jo vähän paremmalta, mutta kyllä koiran pitäis lihaaki saada syödä ainaki joka päivä. Vaikka kyllä raejuusto on hyvää. Ja muutki juustot. Mä sain tänään jonkun juuston jämät ja se hais ihan samalle ku hikiset sukat. Kumma ku sama haju sukissa ei oo yhtään herkullinen, mutta juustossa se saa kuolan valumaan. Tää on omituinen asia, pitää vissiin taas tutkia.

Kirjoitti Morse

Ei me olla mihinkään menty vaikka ollaanki oltu hiljaa. On vaan ollu niin karmea kiire. Tai ihmisillä siis, eihän meillä mihinkään kiirus oo. Ihmiset on niin omituisia, jos niillä on kiire, ni ei päästetä ees koiria koneelle. Epoo. Kyllä meillä olis ollu aikaa kirjottaa vaikka mitä.

Oltais kirjotettu – ja nyt niin tehdäänki – vaikka siitä, että meillä kävi vieraita Islann- eiku Skotlannista. Ne oli tosi kivoja ja hais koiralle. Äispä on tuntenu ne jo hirmeen kauan. Vaikka ne oliki skotlantilaisia ja puhu kummallisesti, me kyllä ymmärrettiin. Niinku vaikka että Haud yer wheest! ja Dinnae fash yersel tai Haste ye back. Ihan selvää tekstiä ainaki meille (Suom.huom: Ole hiljaa, Älä murehdi, Tule pian takaisin). Nyt ne on ollu koko viikon jossain suunnistamisissa. Meki oltais menty, mutta ei päästy, ku äispä sano, ettei osata lukee karttaa. Mut voi ilman kartaaki suunnistaa, ihan varmana!

Eilen äispä tuli taas kiiruulla kotiin ja sano, et nyt lääkäriin. Mitä, täh? Eihän me olla ees kipeitä. Sit se sullo meiät Yrjöön ja niin mentiin. Yrjöstä näkee paremmin ulos ku siitä toisesta autosta. Ja se on kans aika pieni ja vanha. Eläinlääkärissä meille tuli vähän sen lekurin kanssa erimielisyyksiä ja Morse sano sille aika pahasti ja tosi kauan. Sit se lääkäriki oli vähän äkänen ja alko huitoa Morsea. Ku käveltiin taas Yrjölle, ni äispä sano, et ehkä ei tonne enää mennä. Se oli ylipäätään huono reissu, ku Morse tuli ihan kuumaks sen jälkeen ja makas vaan ja huohotti. Vissiin ku se niin kauheesti räyhäs ja kuteski pistettiin. Kumma, et matoja ja punkkeja pitää hoitaa koirien avulla. Ei oo oikeen lookista.

Nyt meillä on vähän ressinhaisua kotona ja voi kuulemma tulla joku Pimentokin. Me luullaan, että se on jotain epsanjalaista ruokaa. Toivottavasti yhtä hyvää ku kinkku tai parsakaali tai juusto.

Ei vaineskaan, ei me olla yhtään oltu hukassa! Ihan vaan tavallisesti kotona. Meillä kaikilla on kuitenki ollu ihan hirmeen kiire, eikä äispäkään oo ehtiny koneelle yhtään. Ollaan välillä yritetty kyllä kehottaa, mutta se vaan sanoo, et joo, joo, kyllä mä sit kohta…

Meillä on ollu karsee kiire tuolla puutarhassa. Ollaan lyhennetty ruohoo samalla tavalla ku lampaat. Niiltä me se on opittukin. Äispä välillä hermostuu, ku nyhdetään isoja tuppoja, mutta nyhtää se itteki. Vaikka sillä on kyllä hanskat käsissä ja sitten repii hartiavoimin niitä heiniä. Meiän tapa on paljon hienovaraisempi.

Sitten on myös käännetty maata. Äispä teki joka paikkaan kaikenlaisia istutusalueita ja kaivoi ja käänsi ja me autettiin. Siinä hommassa muuttu turkinki väri ihan toiseks. Paitsi Tiitulla, jolla on kuulemma joku kumma tefloniturkki. Sit me kans istutettiin taimenia, mutta ei saatu sitä tehdä kovin kauaa. Äispä käski pois ja sano, et ne kukat kasvaa paremmin, jos juuria ei koko ajan kurki. Ei niitten tartte hengittää, se sano.  Morse on kans päässy mielipuuhaansa eli kastellu kukkia oikeen kastelukannulla.

Äispä lupas lisätä tähän jotain kuviakin meiän töistä sitten, kun se saa ne pois tosta kamerasta. Ne on vissiin jotenki jääny sinne jumiin.

On me kans pallon perässä juostu, mutta sekin on enempi Tiitun hommia. Sit meillon kans ollu mahat kipeinä, ku äispä osti jotain väärää ruokaa. Ihan hyvältä se maistu, mut siitä tuli palloilmamaha ja piruli.

Eilen meillä kävi joku ukkonen kolisemassa ja se tuntu aika hirmeeltä. Sillä ukkosella oli salamia mukana, mutta ei sellasta syötävää salamia kun vaan valonheittimellä tehtyjä.

Vielä me ei tiietä, mitä seuraavaks tehdään, mutta varmaan me ainaki syödään ja nukutaan ja jos ei sada, niin kastellaan taas puutarhassa ja sit lyhennetään lisää tota ruohoa. Se kasvaa ihan tosi nopeesti.

Ollaanpas oltu laiskoja! Tai ei me olla oltu, ku vaan toi äispä. Se kyllä sanoo, että koska joku tyhmä haittaa meiän konetta, ni ei ees viitsi tehdä sillä mitään. Pistäis sen tyhmän pellolle. Kyllä siellä jo tarkenee.

Eilen oli tosi lämmintä ja aurinkoista ja me vaan löhöiltiin nurmikolla tai sit kaiveltiin kuoppia. Yhtäkkiä äispä muisti, että se oli ostanu meille Ihan Oikeat Luut! Vähänkö pyörittiin sen ympärillä ja käskettiin heti antaa ne meille. Onneks ei tullu yhtään riitaa, ku Morse jäi keittiöön luuta narskuttamaan ja mä ryntäsin pihalle. Mun piti ekaks ihan vähän vaan syödä luuta ja sitten piilottaa se, mutta kaivoin kuitenki sen taas takasin syötäväks. Sit mä taas piilotin sen ja sit taas söin vähän. Lopulta mä söin sen kokonaan. Äispä olis vissiin pessy mun luun, kun kulki kastelukannun kanssa perässä, mutta en antanu. Ei se ollu likanen, ihan vaan pelkästään multanen.

Kohta ihan luitten syömisen jälkeen Morselta tuli oksu. Se on aina niin herrasmies ja nyttenki meni pusikkoon piiloon, ettei kukaan olis nähny. Sit tuli takas niinku ei mitään olis tapahtunukkaan.

Taas me vähän juostiin ja touhuttiin niitä näitä ja mentiin ylös vahtimaan ikkunasta Meisen menoa. Sillon oli jo ilta. Äispä ei yhtään nähny, ku mua alko sattuun mahasta ihan hirmeesti ja sitten multa tuli iso oksu ihan siihen sohvalle. Ei äispä kuitenkaan vihanen ollu, kun se näki. Siivos vaan ja sano, et olis vissiin kuitenki kannattanu antaa vähän pestä sitä luuta. Sohvalla oli kuulemma niin paljon multaa, et siihen olis voinu istuttaa vaikka kukkia. Sit mä menin nukkumaan, ku oli ihan höhlä olo.

Yölläki sattu vielä mahaan ja ihan vahingossa mä en ehtiny ajoissa ulos ja multa tuli tortut eteisen lattialle. Taaskaan äispä ei ollu vihanen. Se ei oo oikeen järjestelmällinen noissa asioissa, ku joskus on vihanen ja joskus ei. Ihanku joskus sais sisälle kakata ja joskus ei. Emmä oikeen ymmärrä vaikka kyllä mieluusti kyllä menen ulos.

Tänään se ei antanu meille mitään aamupalaa, keitti vaan riisiä ja sano, et illalla sitten. Sano se jotain muutakin illasta, muttei oikeen jaksettu kuunnella.

Kirjoitti Titi-Uu

Meillä on nyt asiat vähän omituisesti. Meille on tullu joku kumma viirus. Tai ei me yhtään kipeitä olla eli ei se meiän päässä tai mahassa oo, mutta se on meillä. Silleen meiän kotona. Ja kotonaki vaan yhessä paikassa. Se on koneessa! Tai voihan olla, että niitä on monta. Käskettiin äispän kertoo tää teille, ettette ihmettele, missä me oikeen ollaan, jos vaikka ei saada sitä viirusta ajettua pian pois. Nyt se sitten tekee töissä meiän juttuja, mut ei voi mitään.

Äispä hermostu siitä viiruksesta ja sano, et kuinka kummassa, ku on kaikki turvat ja muurit ja suojat ja kaikki. Ei täällä meiän mielestä kyllä mitään muureja oo, ku pelkkä pensasaita vaan. Vissiin se sitten tuli sen aidan läpi. Me ei kyllä siitä viiruksesta piitata, mut äispä tuntuu piittaavan. Se vaan kiertää sitä konetta ja manaa ja taikoo. Sitten se mumisi, et täytyy vissiin yrittää siivota. Sekin olis kyllä hyvä idea, meillä onki aika sotkusta. Lähtisköhän se viirus, jos me vähän autettais ja siivottais täällä sillä aikaa ku äispä on töissä. Niin me tehdäänki!

Ihan yhtäkkiä eilen illalla äispä huomas, et se oli unohtanu jotain. Se melkeen heitti mut autoon ja lähti ajamaan ja mä olin ihan äimänä. Mitä kummaa tää on? Morsen se jätti kotiin. Ajettiin vähän aikaa ja sit tajusin, et eläinlääkärille mennään. Mut äispä ajoi ohi. Huh, kun helpotti. Vähän ajan päästä kuitenkin mä pääsin ulos ja aattelin, että tää on vaan joku äispän uus ulkoilujuttu, mutta sit me oltiin taas siinä Herra Kuumannin talon edessä.

Pistin aika lailla hanttiin, mutta äispä ei antanu periks, sisälle piti mennä. Sit mä näin sen! Se oli bulldoggi ja sen nimi oli Robert. Heti ensi silmäyksellä mä tiesin, että meistä EI tuu kavereita. Jostain syystä sen ensi silmäys varmaan sano jotain ihan muuta, ku se yritti ja yritti. Äispä joutu istumaan Robertin ispän viereen tuolille ja se Robert halus koko ajan tulla mun lähelle. Käänsin sille selän ja silleen ilmotin, ettei oikeen kiinnosta sun lähentelys. Ei se tajunnu. Se vaan läähätti ja kurisi ja piti ihan kamalaa ääntä. Kieltäki se näytti mulle koko ajan.

Kerran jouduin oikeen sanomaan: ”ET OO MUN TYYPPIÄ, JÄTKÄ!”, mut ei se piitannu. Ihan oikeesti mä en välitä tollasista lihaskimpuista, jotka röyhtäilee ja pieree koko ajan. Onneks se pääs sinne Herra Kuumannin luo ja mä sain olla rauhassa.

Mäkin jouduin kyllä sinne Herra Kuumannin vastaanottohuoneeseen. Vähän ihmettelin, et miks, ku en kerran oo sairaskaan. Sit tajusin, et se aikoo taas pistää muhun piikkejä! Apua, mä haluun pois! Tällä kertaa Herra Kuumannilla oli joku apurityttö ja mä annoin sen silittää mua äispän kanssa ja sit mä en huomannu ollenkaan, et olinki saanu kaks piikkiä. Ei tuntunu missään. (Toim.huom: Lompakossa kyllä tuntui, rokotuslysti maksoi 60 euroa.)

En kyllä enää mee Kuumannille, jos siellä on se Robert. Se oli mun mielestä inhottava.

Kirjoitti Titi-Uu

Oli vähän kumma päivä eilen. Äispä nousi ylös ihan niinku aina ja sit mekin löydettiin keittiöön. Siellä ON OLTAVA sillon ku tehdään aamupalaa. Aamiainen on päivän tärkein ateria, tai yks niistä, ja on varmana vahdittava, et kaikki kinkut, juustot, jukurtit, tomaatit ja paprikat otetaan esiin niinku pitääkin.

Sit me vaan syötiin ja möllötettiin ja yhtäkkiä äispä ja ispä puki ulkovaatteet ja lähti! Siis jätti meidät ihan yksin kaksin ja vielä sunnuntaina. Ihan ennenkuulumatonta! Ku me oltiin alkujärkytyksestä toivuttu, alettiin vetää lonkkaa ja sit se tapahtu! Keittiöstä kuulu karsee kolistus rämähdys!

Rynnättiin sinne heti ja tietty Titi-Uu oli ekana, ku sillä on hirmeen nopeet jalat. Oltiin  ihan varmoja, et Vili oli siellä riehunu sillä aikaa ku me vaan ihan kuulisti nukusteltiin. Ei ehditty kyllä Viliä näkemään, ku se oli varmaan pelästyny sitä hirmeetä meteliä ja juossu vaikka kellariin. Me ei menty perässä, koska sotkut piti siivota. Oli nimittäin aikamoinen läjä kompostiämpärin sisältöä keittiön lattialla.

Alettiin heti työntää niitä panaaninkuoria ja kahvisuodatinpusseja ja sipulinkuoria takas ämpäriin, mut oli se vaikeeta. Sit me nähtiin, et ämpärissä oli kananjämiä! Äispä oli heittäny ihan hyvää ruokaa pois! Ei ollu ajatellu mitään. Vaikka oltiinki syötu aamupalaa, oli meillä sentään vielä vähän tilaa kananjämille. Aina on. Sitä paitsi lounaski on päivän tärkein ateria.

Rouskuteltiin ihan rauhassa vaan luita ja rustoja ja sit alko mahassa tuntuu ihan kummalta. Varsinkin Tiitun mahassa. Mentiin taas nukustelemaan. Ku äispä tuli kotiin, se huomas heti, et oltiin yritetty siivota keittiössä. Titi-Uulta se kysy, et oliko ihan pakko mennä sinne kompostiämpärille. Mitennii Titi-Uu? Sehän oli ihan varmasti Vili, joka haisto ne jämät ja sukelsi kompostiämpäriin!

Sit äispä siivos kaikki ruuan jämät pois lattialta. Jotenki se osas paremmin ku me, mut varmaan siks ku sillä oli harja. Illalla äispä silitti Tiitun mahaa ja sano, et se puhaltelee pahoja haisuja. Äispä oli vähän huolissaan.

Viliä me ei olla vieläkään nähty, mut ihan varmasti jossain täällä se majailee. Muuten meiän kompostiämpäri ei millään olis voinu kaatua, mehän vaan nukuttiin.

Vieläki on vähän kumma mahaolo eikä nyt jakseta Viliä etsiä. Pitää vissiin nukkua ekaks.