You are currently browsing the category archive for the ‘Titi-Uu’ category.
Outoja nää lauantait, ku aina joskus pitää lähtetä lääkäriin! Miksei sinne vois mennä vaikka maanantaina tai torstaina, ku on muutenki ihan työviikko? Meiän lääkäri tekee töitä lauantaisin ja äispä aina sillon haluu raahata meitä sinne. Onneks se on tossa ihan lähellä, ettei tarvitse kauheesti tehdä järjestelyjä, sen kun vaan kaulapanta ja sitten mennään.
Morse: Tänään meni Titi-Uu, ku sillä on ollu silmät kipeet. Ne on vuotanu ja ollu tosi hienon punaset. Sit se on yrittäny raapiaki, mut on osunu vaan hampaisiin. Hyvä, ettei ookkaan osunu silmiin, ne ois voinu tulla vielä kipeemmiks. Mä vaan nuolen mun jalkaa, ku siinä on joku rupi. Sen takii ei onneks tarvinnu lähtee lääkäriin.
Titi-Uu: Joo, äispän kanssa lähdettiin lenkille. Tai niin mä luulin. Aika pian kyllä tajusin, et mentiinki lääkärille. Mä istuin äispän sylissä siellä odotushuoneessa ja yritin vähän hyräillä. Sit me päästiin yhen pienen mustan koiran jälkeen sisään ja äispä puhu taas ihan oudosti sille lääkärille. Ne aina puhuu oudosti, enkä mä ymmärrä. Välillä se sanoo, et hyvä Tiitu, tai et kiltti Tiitu, mut sit se taas alottaa sen oudon.
Lääkärissä tapahtu ihan hirmeetä! Se pisti mun silmään paperitikun ja äispä piti mun suuta kiinni! Se oli Ihan Kamalaa Kidutusta! Ja sama tehtiin toisellekin silmälle. Sillon mua alko itkett laulattaa. En tykänny yhtään ja yritin tota hyväks todettua ja itte oivallettua meditaatiota.
Onneks ei tarvinnu kauaa kärsiä niistä tikuista. Sit me lähettiin, ku äispä oli ekaks ottanu jotain puteleita ja pusseja mukaan ja mentiinki torille! Hyviä haisuja oli taas paljon ja yks hopeisen, eiku kultasen noutajan pentu. En saanu moikata.
Kotimatkalla me törmättiin, arvatkaa mihin? No Morseen ja ispään tietty! Ne oli lähteny lenkuralle ihan salaa ja sit me mentiin mukaan. Mä lähin ispän kaa vielä pitemmälle ja äispä meni kotiin.
Morse: Joo, ja sit ku me tultiin kotiin ni tapahtu aika outoo. Äispä alko pesee jollain aineella Tiitun silmiä ja sit se laitto niihin tippoja toisesta pullosta! Mä menin sohvalle piiloon. Kuitenki ihan yhtäkkiä äispä tuli jonkun pienen tötterön kanssa ja sano, et nyt annetaan punkille kyytiä. Höh, ei mussa nyt oo yhtään punkkeja vaikka on kyllä ollu aikasemmin. Äispä anto mun haistaa sitä tötteröä, ku se oli ensin pitäny sitä mun niskassa. Hais pahalle, melkeen yhtä pahalle ku punkit. Tiitunki punkit sai samaa lientä.
Seuraavaks äispä huus meiät kummatki keittiöön ja lupas madoille ruokaa. Mut ei me missään mitään matoruokaa nähty. Me itse kyllä saatiin isot palat juustoa, sellasta emmentaalia. Se on hyvää. Niin hyvää, ettei ehi oikeen maistaakaan ku se jo lupsahtaa mahaan. Äispää nauratti, vaikka meistä juusto ei oo ollenkaan huvittavaa.
Sit se vielä avas ihan uuden ruokapussin ja sano, et se sai sen ilmaseks lääkäriltä. Aika hyvä lääkäri kyllä, ku anto tosi maukasta naporuokaa ison pussillisen. Oikeestaan lääkärissä kannattaa sit kuitenki käydä, jos sieltä kerran saa ruokaaki.
Muutenki pitää kyllä sanoa, et tänään kävi tosi hyvä nakki ruuan kanssa! (Nakki, hih-hih!) Meillä nääs rillattiin kanaa ja sikapossua ja ispä oli niin söhelö, et siltä putos isoja paloja kanaa nurmikolle. Oltiin sitä jo odotettukin ja arvatkaa kuka oli nopein? No me yhessä tietty! Äispä ja ispä oli hitaita ku etana eikä ehtiny nostaa lihoja takasin. Ihanku ne ei ois yrittänykkään.
Nyt me ootetaan, et saatas vielä niitä ilmaisnapoja ja sit me aiotaan kattoo futista. Sellaset urheilut on hienoja, ku on pallo mukana.
Mä pääsinki tänään äspän kanssa ihan yksin aamulenkille. Paitsi et ei se kyllä ollukkaan mikään lenkki. Se vei mut eläinlääkäriin. Äispä sano siellä odotushuoneessa, et ei mun tarttis itkee, ku ei siellä mitään kamalaa kuitenkaan tapahdu.
Mä mitään itkeny! Mä hyräilin. Silleen että: Meee ooolllaaaaankiii nyyyt lääääkääriiiillääää, hyyyy, hyyyyyy, hyyyyy. Koooohtaaa meee läääheeetäään täääältäää uuloooos, hyyyyy, hyyyy, hyyyy. Ittekki se joskus hymisee jotain lauluja, ni miksen sit mä.
Mua pistettiin siellä kaks kertaa. Siis kaks! Ei oo kyllä millään enää mitään väliä! Enhän mä oo kipeekään. No, sit me käytiin pikaisesti taas kotona ja käveltiin pankkiin. Siis äispä ja mä. Morse ei vieläkään päässy mukaan. Pankissa oli tylsää, piti taas hyräillä ajankuluks.
Sen jälkeen mentiin torille ja se oli hyvä mesta! Siellä oli ihania lihan lemukkeja ja kalan haisuja ja juustoo ja rillikanaa ja koiria, joita piti moikata ja kaikkee. Äispä osti yhen rillikanan ja sit se osti kukkia kans. Sit vasta me mentiin takas kotiin.
Äispä lähti vielä kauppaan ja sit se lähti Morsen kanssa johonki. Ja jätti mut yksin kotiin! Vaikka mua oli pistetty! En kyllä tykänny yhtään. Morse hais ihan oikeelle lenkuralle, ku se tuli takas. Epistä, toinen pääsee oikeelle lenkuralle ja mun vaan piti mennä torille haistelemaan.
Onneks mä sain nuolla lautaselta peston jämät.
Eilen mä pääsin äispän kanssa ihan vaan kaksistaan lenkille. Sellaselle tyttöjen lenkille, mihin Morsea ei ollenkaan huolittu. Tai niin mä luulin. Aluks meni ihan hyvin, mut sit mä tajusin, me oltiin menossa eläinlääkärille! Epistä! En olis millään menny sinne sisään, mut äispä anto mulle frolikkeja ja sit mä menin. Frolikkien takia voisin mennä vaikka mihin.
Mun silmät on ollut ihan hassut jo monta päivää. Niistä on tullu vettä, vaikkei mulla oo ollu yhtään ikävääkään eikä oo itkettäny. Lääkäri sano, et mulla on tulehdus ja pitää pistää tippoja monta kertaa. Ei se sattunu yhtään, vaikka kyllä mua vähän pelotti.
Iltapäivällä mä pääsin oikeen kunnon lenkuralle. Morseki pääs, ku sen pitää kauheesti liikkua. Se on alkanu tulla vissiin äijäks, ku sen maha on kasvanu. Äispä osti jotain laihisnapojaki ihan sen takia ja tajuuttekste, et munki pitää niitä syyä vaikken oo yhtään äijä!
Tossa mä alan just käskee Morsee vähän liikkumaan lujempaa.
No sit tänään me lähettiin autolla ajamaan johonki, ja voi vitsi, tultiinki Hofstaadeen! Se on kiva paikka, ku siellä on vettä joka puolella ja paljon lintuja! Äispä kyllä ei anna mun yhtään ajaa niitä lintuja, vaikka ihan hyvin voisin.
Me juostiin Morsen kanssa pitkin metsiä ja rantoja ja mä kävin melkeen uimassaki. Morseki kävi, muttei niin syvällä ku mä. Vesi oli kyllä aika kylmää vielä.
Taidanpa mennä uimaan.
En meekkään, tuun pois!
Sit ku me tultiin kotiin, me saatiin onneks ruokaa – niitä tyhmiä laihisnapoja. Äispä sentään tajus laittaa jotain oikeeta lihaa niitten joukkoon. Joskus silläki leikkaa. Mä sain sit vielä appelsiinia ja porkkanaaki, ku ne on mun herkkua. Morse ei niistä tykkää.
– Titi-Uu
Niinku tiiätte, mä olin lauantaina lääkärillä. Ei mulla mitään vikaa ollu, mut silti sain niitä piikkejä, sit en muka tulis kipeeks. Mä inhoon piikkejä! Sain jotain silmätippurasvaa ja tassurasvaa kans. Emmä niistäkään tykkää.
Lääkärireissun jälkeen meni ihan ookoo koko viikonloppu ja maanantai. Tai kyllä mun meno vähän hidastu jo maanantaina. Eilen vaan nukuskelin koko päivän enkä yhtään ollu pihalla hommissa vaikka olis vissiin pitäny. Onneks Morse tuuras mua. Kyllä mä ihan söin kunnolla, mutta ainahan mulle ruoka maistuu.
Illalla ku tultiin lenkiltä, olin ihan tönkkö. Mä en voinu nukkua enkä istua enkä oikeen mitään muutakaan. Seisoin vaan. Äispä alko ihmetellä ja kyllä se omituista oliki. Mun selkään sattu aika paljon eikä mun takajalat jaksanu oikeen yhtään ponnistaa.
Onneks äispä huomas. Se huomas, että mulla oli selässä iso patti! Se oli vissiin tullu niistä lääkärin piikeistä. Sit vielä sanottiin, ettei tuu kipeeks ku pistetään. Täyttä valetta! Mä en mee enää koskaan kyllä lääkäriin, jos ne kasvattaa patteja! Äispä otti alko silittää sitä kuhmua ja mun selkää ja sit mua alko nukuttaa. Välillä kyllä vähän vielä sattu, mut äispä vaan hoiti mua. Aamulla ku heräsin, ei sattunu enää yhtään!
Nukkuminen ja silittely on vissiin tosi tehokkaita lääkkeitä, ku on piikkipatti selässä.
Mun pitäis vissiin kertoa vielä yks juttu, mikä tänään tapahtu. Aamullahan äispä nauro mun muumiolöydölle ja nyt illalla se nauro mulle taas. Onkohan musta tulossa joku klauni vaikken ookkan mikään vistiniekka. Vaikka eniten mä kyllä luulen, et äispästä on tulossa turhannauraja.
Tää viiminen naurujuttu tapahtu nyt illalla ihan äsken. Oli nimittäin niin, että Morse oli menny ulos enkä mä tienny. Mä olin just sanomas äispälle, et avais mulle oven, ku Morse alko haukkuu just siinä oven takana.
Ihan hetkeks vaan, siis ihan sekunnin viliseväks osaks, mä melkeen pelästyin ja hyppäsin taaksepäin. Sitä se äispä nauro. Emmä kuitenkaan Morsen ääntä yhtään pelästyny. Miks olisin?
Titi-Uu
Mä löysin tänään meiän patterin alta ihan hirveen vanhan muumion! Äispä ei millään uskonu, et siellä oli muumio vaikka mä kuinka sille elekielellä ja ihan pikkusen vaan äänelläki kerroin. Tuu heti tänne! Täällön muumio! Kuuletsä! Eksä kuule mitään? Tuu nyt!
Lopulta se tuli ja sano, ettei siellä mitään ollu muka. Ihan varmana oli, kattois vaikka. Kyllä se sit suostu ähisemään polvilleen ja työntäämään kätensä sinne patterin alle. Eihän täällä oo muuta ku pölyä! se sano ja sen kädessä oli sellanen viis päivää vanhan koiranpennun kokonen karvakasa. Onpas, onpas, mä väitin, kato paremmin!
Sit se työs melkeen päänsäki sinne lattianrajaan ja lopulta näki sen muumion. Se oli ihan kaukana nurkassa. Äh, tää on pähkinä, äispä vaan sano ja anto mulle muumion. Ei oo pähkinä, ei oo. Tää on ihan aito Tutankhaamonin muumio, kyllä mä tiiän.
Mä kannoin sen muumion olkkarin matolle ja aloin riisua siltä kaikkia kääreitä, et äispä olis nähny et oon oikeassa. Se katteli kummissaan, et mikä juttu tää oikeen on. Sit se alko nauraa. Voi pöllö, se on kuivunut ruusukaali, äispä sano ja nauro lisää. Kyllä mäkin sit tajusin, etteihän se mikään Tutakhaamonin muumio ollukkaan, se oli vaan Rysselinkaalimuumio. Nyt se on vissiin kompostissa. Ihan oikeen muumiolle, mitäs tulee meille esittämään jotain Tutankhaamonia vaikkei ollu yhtään se.
Onneks äispällä oli maksapasteijaa leivän päällä ja mä sain kans. Ei jääny ihan kamalan paha mieli.
Titi-Uu
Oon jo pitkään ajatellu, et mun täytyy vähän kertoa tästä nimenomaisesta aamiaisasiasta, tai oon mä voinu joskus jo aiemmian asiasta mainitaki. Tää on rassannu mua kuitenki jo pitkään, enkä oo oikeen löytäny mitään ratkasua tilanteeseen.
Asia on nimittäin niin, että joka aamu äispä nousee ekaks ja lutraa kylppärissä aikansa. Sit se menee alas ja mä kuulen, ku meiän kahvikone alkaa murista ja pitää muutaki meteliä. Siitä mä tiiän, et kohta äispä tulee takas ylös. Mä oon ihan hiljaa ja odotan peiton alla. Kohta se seisoo tossa ovella ja kysyy, tuleeks kukaan aamiaiselle. Mä oon salamana lattialla ja sanon, et mä tuun tietty! Morse ei yleensä piittaa, se vaan kääntää kylkeä ja vähän mulkasee.
Me mennään äispän kans alas, ja joka aamu on sama juttu. Ei siellä mitään aamiaista oo! Siis sellasta oikeeta aamiaista, niinku pekonia ja nakkeja ja munia ja appelsiineja ja muroja ja jukurttia. Tarjolla on pelkästään leipää ja kinkkua ja juustoa ja..
Mä kyllä pidän huolen, että saan ainaki jonkun osan niistä kinkuista ja juustoista. Oonki opettanu äispän aika taitavaks kinkunrasvanleikkaajaks ja pudottajaks. Juuston kanssa on vähän vaikeempaa, sillon mun tarttee joskus istua ja huitoa tassulla. Sitä mä en tajuu, enhän mä sitä juustoo mihinkään tassuun taho, suuhunhan se pistetään ja nopeesti!
No, sit me juostaan olkkariin. Tai mä juoksen ja näytän äispälle tietä, et se tietäis missä aamupalaa pitää syödä. Se tulee kahvin ja sen leipien kans perässä. Mä muistutan sitä koko ajan, et mulle pitää antaa kans. Aika hyvin se on muistanu. Tänään tuli Morseki vähän maistelemaan, mut se meni onneks pian takas nukkuun. Leipien jälkeen mullon kauhee kiire keittiöön, ku pitää mennä huutaa, et Hei, täällon vielä nää madeleinet! Ne on sellasia pieniä kakkutikkuja. Vissiin jotain Pelkian rinsessatikkuja, ku täällä on sen niminen rinsessa. Tai se ne vissiin leipooki. Leipominen taitaa ollaki rinsessojen tärkeetä työtä. Mäki rupeen rinsessaks, kuhan opin ekaks leipomaan. Äh, nyt tää tais mennä vähän ohi topiikin.
Onneks äispä on oppinu hyvin mua tottelemaan ja taas tänäänki se tuli hakee kakkutikkuja, me syötiin ne kimppaan. Yleensä mä sit taas yritän sanoo, et nyt pitäis saada jälkiruuaks sitä oikeeta aamiaista: pekonia, munia, nakkeja jne. Mut arvatkaa mitä? Äispä avaa vaan meiän napotynnyrin ja antaa mulle ja Morselle puoli kupillista LAIHISnapoja! Siis LAIHISnapoja! Aamiainen on päivän tärkein ateria ja me saadaan LAIHISnapoja! Täällä meillä vallitsee valtavan suuri vääryys.
No, kun en kerran muuta saa vaikka kuinka kinastelen, ni kyllä mä niitä napojaki sit voin vähän syödä. Sit mä meen takas peiton alle ja nään unia oikeesta pekoni-muna-nakki-aamiaisesta.
Jotain tälle aamupala-asialle pitäis kyllä tehdä. Ei oo oikeen tollanen aamiaisniuhotus.
Terveisin Titi-Uu
Titi-Uun ja Morsen jutut 