You are currently browsing the category archive for the ‘Ulkoilua’ category.
Täällähän on ollu kovin hiljasta! Tarkotetaan siis täällä meiän plokissa. Vaikka ihan vaan näennäistä se on ollu. Oikeesti ei olla hiljaa ainakaan sillon, ku joku vieras yrittää tulla meiän kotiin.
Niinku sunnuntaina yritti tulla kaikkia noitia ja velhoja ja muita tsompeja. Ei me niitä hiljaa tervehditty, ei. Ja sit äispä anto niille suklaata ja tikkareita! Noidille! Meni kyllä ihan yli ymmärryksen.
Ollaan muuten viime aikoina käyty vähän eri paikoissa, Kamppenhutissa ja Pöienprukissa ja Hofstaadessa (Kampenhout, Puyenbroek ja Hofstade). Eilen siellä Pöienprukin puistossa Morse loukkas selkänsä, mutta kuka käski mennä labyrintin sillan alle tutkimusmatkalle?
Hofstaadessa me kerättiin kastanjettejä kastanjoita. Niitä voi syödä. Ihan parhaita ne kastanjet- eiku kastanjat on, ku ne paistaa uunissa. Raakana niitä voi heitellä ilmaan ja ottaa kiinni ja heittää taas ja… Mutta niitten piikkikuoria pitää kyllä varoa, ne on meinaan te-rä-vi-ä.
Varokaa te kaikki muutkin näitä kastanjoitten piikkikuoria.
Kamppenhutissa käytiin vähän veneitä kattelemassa. Ja metsässä kans. Siellä oli aika hyvät mutakylpypaikat ja sit sellanen puro, jossa voi harrastaa multitaskinkia, niinku juoda ja juosta yhtä aikaa.
Tää olis niinku unohtanu Dolse ja Kappanan lasit tonne mun veneen hyttiin. James, aurinkolasit!!
Tänään me vaan nukutaan. Äispä on kotona, ku se sano et sillä on vapaapäivä. Vapaapäivät on parhaita.
Siks en oo pitkään aikaan kertonu mitään, kun oon ollu aika vihanen. Se alko jo joskus, mutta viime lauantai oli viiminen niitti. Titi-Uu pääs yksi lenkille äispän kanssa! Vaikka myöhemmin kyllä haistoin, että lääkärissä se oli ollu. Onneks mun ei tarvinnu mennä.
Sit äispä lähti mun kanssa ihan super-lenkille, ni ei sen puolesta mun kyllä tarvitsis olla vihanen. Mä tapasin yhen ystävällisen kanan sillä lenkillä. Kun pistin nenän sen kanan aidan läpi, se nokkas mua. Sit mä työnsin taas nenän sille ja taas se nokkas. Aika monta kertaa se sai nokata, mut sitä äispä sano, et pitää mennä. Aasit ei nokkassu yhtään vaikka työnsin niillekin nenän. Ne vaan haisteli.
Illalla kotona mä tajusin, et jotain on outoo. Mä sain ruuaks sellasia uusia napoja enkä mitään muuta. Tiitu sai ihan tavallista ruokaa. Napot oli kyllä hyviä ja kun pyysin lisää, äispä sano, et en saa, ku mä oon dieetillä! Millä ihmeen dieetillä? Tai kyllä mä voin olla vaikka kolmella dieetillä, jos vaan saan ruokaa. Äispä sano, et mä oon lihava ja mun täytyy laihtua. Voihan kissa! Laihtukoon ite! Mä olen komea ja lihaksikas könsikäs, enkä ees haluu olla mikään laihimus. Jos jotkuu russelit haluu olla laihimuksia, ni olkoon, mut mä en. Nih!
En silti oo enää saanu muuta ku napoja. Ja tosi vähän joka päivä, siis 130 grammaa vaan! Ei riitä mulle, tartten muutakin ruokaa. Äispä kyllä sano, et ne napot jotenkin antas sellasen viestin mun aivoille, et mulla on maha täynnä eikä yhtään nälkä. Söis ite napoja, ni tietäs! Jos mä näännyn nälkään, se on äispän vika!
Sit toinen juttu. Me ollaan viime aikoina oltu aika paljon yksin Tiitun kanssa. Tai siis kaksin. Äispä vaan lähtee aamulla pyöräilemään ja tulee vasta illalla takasin. Ei tiietä, missä se oikeen pyöräilee koko päivän. Tosi outoo. No, sit ku se tulee kotiin, se yleensä heti lähtee meiän kanssa lenkuralle. Me ollaanki oltu tosi pitkillä lenkuroilla sen kanssa iltasin.
Yks ilta meiän seuraan tuli yhen aidan alta sellanen tosi iso koira. Se oli ihanku rotvaileri, mut vaaleen ruskee ja isompi. Äispä sano sille, et menis takas sinne mistä tuliki, mut se meniki kakalle toisen naapurin oven eteen. Me ei mentäis ainakaa oven eteen. Sit se vaan juoksi monta kertaa tienki yli eikä yhtään piitannu vaikka autot tööttäs. Onneks yhen kolmannen naapurin poika otti sen kiinni ja vei kotiin. Aika röyhkeetä käytöstä siltä koiralta, ku ei yhtään välittäny vaikka mitä sille sanottiin.
No, eilen sit kävi niin, et mä menin illalla ihan meiän pihan perälle ja tutkin vähän aitaa, et jos siinä vaikka olis reikä. Ei ollu reikää, mut aidan alla oli kolo ja mun piti vähän kaivaa sitä isommaks. Siitä mä sit lähin tohon kissanaapuriin. Emmä heti oikeen päässy sinne, ku ihmiset on rakentanu kauheesti uusia aitoja, mut sit mä löysin oikeen tien. Oliki hyvä reissu! Pääsin kunnon tappeluun!
Yhtäkkiä äispä oli mun vieressä, en tiiä mistä se oli tullu, ja se kisko mua irti siitä kissasta ja oli ihan hirveen vihanen, niin vihanen, et se melkeen itki. Se huus mulle ja kisko lisää ja sit se laitto mulle remmin kaulaan ja veti perässään kotiin vaikka mä olisin vielä tapellu. En tajunnu mitään. Miks se mulle oli vihanen vaikka se kissa oli mua raapinu verille? Tottakai mun piti sille näyttää, että kuka mä oikeen oon. Sit se vielä vei mut suihkuun ja sielläki se vielä sano, et en olis saanu mennä. Jos aidassa on koiran mentävä, tai ainaki melkeen, aukko, ni tietysti siitä pitää mennä. Vaihtoehtoja ei oo.
Sit ku mä olin taas syöny niitä hyvänmakusia, mutta tyhmiä napoja, mua alko nukuttaa. Mun jalkoihinki sattu ja päästä tuli verta. Mä nukuinki ihan aamuun asti ja vielä päivälläki.
terveisin Morse
Mä pääsinki tänään äspän kanssa ihan yksin aamulenkille. Paitsi et ei se kyllä ollukkaan mikään lenkki. Se vei mut eläinlääkäriin. Äispä sano siellä odotushuoneessa, et ei mun tarttis itkee, ku ei siellä mitään kamalaa kuitenkaan tapahdu.
Mä mitään itkeny! Mä hyräilin. Silleen että: Meee ooolllaaaaankiii nyyyt lääääkääriiiillääää, hyyyy, hyyyyyy, hyyyyy. Koooohtaaa meee läääheeetäään täääältäää uuloooos, hyyyyy, hyyyy, hyyyy. Ittekki se joskus hymisee jotain lauluja, ni miksen sit mä.
Mua pistettiin siellä kaks kertaa. Siis kaks! Ei oo kyllä millään enää mitään väliä! Enhän mä oo kipeekään. No, sit me käytiin pikaisesti taas kotona ja käveltiin pankkiin. Siis äispä ja mä. Morse ei vieläkään päässy mukaan. Pankissa oli tylsää, piti taas hyräillä ajankuluks.
Sen jälkeen mentiin torille ja se oli hyvä mesta! Siellä oli ihania lihan lemukkeja ja kalan haisuja ja juustoo ja rillikanaa ja koiria, joita piti moikata ja kaikkee. Äispä osti yhen rillikanan ja sit se osti kukkia kans. Sit vasta me mentiin takas kotiin.
Äispä lähti vielä kauppaan ja sit se lähti Morsen kanssa johonki. Ja jätti mut yksin kotiin! Vaikka mua oli pistetty! En kyllä tykänny yhtään. Morse hais ihan oikeelle lenkuralle, ku se tuli takas. Epistä, toinen pääsee oikeelle lenkuralle ja mun vaan piti mennä torille haistelemaan.
Onneks mä sain nuolla lautaselta peston jämät.
Oltiin tänään tuolla pellolla. Se on aika kiva paikka lenkkeillä, ku siellä on tilaa ja sit siellä ei oo paljon muita koiria. Ei ne koirat mitään haittais, mut joskus joudutaan vähän neuvomaan ja opastamaan ja sit voi tulla sanomista.
Nyt ei nähty yhtään vierasta koiraa – paitsi melkeen meiän pihalla ne kaks epsanjalaista. Pellolla kyllä luultiin, et kohta nähtäis iso valkonen koira, ku nähtiin se aika kaukaa ekaks. Mut arvatkaa mitä? Ei se ollukaan koira, se oli vuohi! Yks mies oli sen vuohen kanssa peltolenkillä ja niillä oli ämpäriki mukana. Se vuohi tykkäs meistä ihan kauheesti, ja seuras vaikka kuinka kauan meiän perässä. Sit me annettiin sille tietä ja jäätiin ootteleen siihen entiselle maissipellolle.
Vuohen eväät oli ämpärissä.
Äispä sano, et se vuohi saatto olla menossa astutettavaks. Ei me oikeen ymmärretty, kyllä se ihan hyvin astuskeli siinä peltotiellä.
Mun piti jo eilen kertoa teille mun seikkailusta, mutta olin niin poikki, etten jaksanukkaan.
Kävi nimittäin silleen, että me oltiin Titi-Uun ja ispän kanssa lenkillä. Mentiin sille uudelle pellolle, tai siis meille uudelle, siihen moottoritien toiselle puolelle. Mäkin olen ollut siellä ihan ilman mitään naruja, ku oon valkonen ja kuulemma näyn hyvin ja sit pysähdyn kans, ku sanotaan ’paikka’. Tota mä en kyllä ite allekirjoittais, mä pysähdyn kyllä ihan sillon ku haluun. Jos joku nyt sattuu just sillon sanoo paikka, ei se oo mun vika.
Aikasemmin pellolla on ollu myyrähaisuja ja ihan vähän vaan pupun lemuja, hirveen paljon kyllä ruusukaalin löyhkää, ku niitä kasvaa siellä. Mut eilen siellä oli jäniksiä! Tai pupuja! Mä olin ihan siinä samassa kohtaa ispään nähden, ku ennenki ja näin pupun. Seki näki mut ja lähti kauheeta vauhtia loikkimaan moottoritielle päin. Mä menin perässä tietty, sehän nyt on ihan selvää. Kuulin mä jotain, että morSEE paiKKA!!, mut just sillä hetkellä ei tuntunu siltä, et pitäis pysähtyy. Enkä mä sit enää kuullukaan mitään.
Me juostiin sen pupun kanssa ihan hirmeetä vauhtia ja sit se sukelsi motarin alitustunneliin. Onneks meni, ku siinä tiellä kulki kauheesti autoja ja meiän olis varmaan ollut tosi vaikeeta puikkelehtia niitten välissä. Vaik olisin mä senkin osannu.
No, lopulta mä ja pupu tultiin ihan tuttuun metsään, Laarbeek bossiin. Sen mä tunnen kuin omat tassuni. ”Tänään saadaanki pupupaistia”, mä ajattelin ja juoksin ja juoksin sen loikkijan perässä ainaki monta sataa kilometriä.
Yhtäkkiä siellä polulla tuli vastaan kaks miestä ja koira. Se oli musta ja sellasen ranskan doggin näkönen. Ne alko puhuu mulle jotain ranskoja ja OTTI MUT KIINNI! Tajuuttekste, mä yritän hommata väelle ruokaa ja jotkut ventovieraat ranskalaiset ottaa mut ihan noin vaan kiinni. Siinä oli jotain mätää.
Se toinen mies otti mut syliin ja toinen räpläs mun kaulapantaa ja soitti johonki. Mustan koiran ei tarttenu mennä syliin, se vaan sai kävellä. Mäki olisin kävelly ja ihan varppina menny hakemaan sen pupun, mut ei ne antanu. Yhtäkkiä me tultiin meiän autolle ja ispä ja Tiituki oli siellä. Mua vähän nolotti, ku en ollukkaan saanu meille jänispaistia.
Nyt kun tiiän, mistä niitä pupuja löytää, ni suunnittelen jutun paremmin ens kertaa varten. Sitten ei kukaan löydä mua ennenku oon paistin napannu. Täytyy myöntää, että eilinen kiinniotto meni vähän oman mokailun piikkiin. Kaikki tapahtu niin äkkiä, ettei mulla ollu aikaa miettiä mitään skenaarioita. Nyt oon paljon viisaampi.
Terveisin Suuri Metsästäjä Morse
Eilen mä pääsin äispän kanssa ihan vaan kaksistaan lenkille. Sellaselle tyttöjen lenkille, mihin Morsea ei ollenkaan huolittu. Tai niin mä luulin. Aluks meni ihan hyvin, mut sit mä tajusin, me oltiin menossa eläinlääkärille! Epistä! En olis millään menny sinne sisään, mut äispä anto mulle frolikkeja ja sit mä menin. Frolikkien takia voisin mennä vaikka mihin.
Mun silmät on ollut ihan hassut jo monta päivää. Niistä on tullu vettä, vaikkei mulla oo ollu yhtään ikävääkään eikä oo itkettäny. Lääkäri sano, et mulla on tulehdus ja pitää pistää tippoja monta kertaa. Ei se sattunu yhtään, vaikka kyllä mua vähän pelotti.
Iltapäivällä mä pääsin oikeen kunnon lenkuralle. Morseki pääs, ku sen pitää kauheesti liikkua. Se on alkanu tulla vissiin äijäks, ku sen maha on kasvanu. Äispä osti jotain laihisnapojaki ihan sen takia ja tajuuttekste, et munki pitää niitä syyä vaikken oo yhtään äijä!
Tossa mä alan just käskee Morsee vähän liikkumaan lujempaa.
No sit tänään me lähettiin autolla ajamaan johonki, ja voi vitsi, tultiinki Hofstaadeen! Se on kiva paikka, ku siellä on vettä joka puolella ja paljon lintuja! Äispä kyllä ei anna mun yhtään ajaa niitä lintuja, vaikka ihan hyvin voisin.
Me juostiin Morsen kanssa pitkin metsiä ja rantoja ja mä kävin melkeen uimassaki. Morseki kävi, muttei niin syvällä ku mä. Vesi oli kyllä aika kylmää vielä.
Taidanpa mennä uimaan.
En meekkään, tuun pois!
Sit ku me tultiin kotiin, me saatiin onneks ruokaa – niitä tyhmiä laihisnapoja. Äispä sentään tajus laittaa jotain oikeeta lihaa niitten joukkoon. Joskus silläki leikkaa. Mä sain sit vielä appelsiinia ja porkkanaaki, ku ne on mun herkkua. Morse ei niistä tykkää.
– Titi-Uu
Tiiättekö, että me tultiin vähän aikaa sit vanhemmiks ku ennen? Me ollaan nyt yhteensä 12 eli täys tusina. Morse on seittemän ja Titi-Uu viis. Ei meiän synttäriä oikeen juhlittu paljon mitenkään, mut saatiin me erikois-super-ruoka-annokset kyllä. Oli jukurttia ja verimakkaraa ja riisiä ja parsakaalia (Tiitu aina haluu parsakaalia) ja sit ihan tavis napoja. Niitä ei olis kyllä tarvittu.
Synttärilahjaks me saatiin matka. Eilen oltiin siellä. Ensin autossa istuttiin aika kauan kunnes päästiin Saksin viereen. Noi toiset meni hiihtämään, mutku se matka oli meiän synttärilahja, ni me päätettiin, ettei mennä. Ei me ihan niin hirmeesti lumesta tykätä. Me syötiin vaan autossa luukeksejä ja sellasia pötköjuttuja. Se oli paljon parempaa, ku hiihtäminen. Meiän ei tarvinnu yhtään kaatuakaan niinku vaikka äispän.
Sarvipäisiä karvaeläimiä
Käytiin me kyllä lenkurallakin ja nähtiin tosi outoja otuksia. Ne oli aika paljon karhun näköisiä, mutta puhu ihan lehmää. Sit niillä oli sarvet. Ei me tiietä, miks meitä ei päästetty niihin tarkemmin tutustumaan. Ehkä ne oli vähän arkoja ja olis pelänny meitä. Tollasista oudoista otuksista ei koskaan tiedä.
7-vuotias Morse-herra
Eilen meiän piti toivottaa vielä kaikille meiän kamuille tosi mukavaa ja iloista ystävänpäivää, mutta tehdäänki se nyt tänään. Ystävä voi olla joka päivä.
Me oltiin eilen äispän kanssa lenkillä. Ihan lähellä yhtä peltoa, sitä missä se on ylämäessä, me nähtiin yks nainen ja sen koira. Katottiin kummissaan, et sillä oli vaan yks koira, ku yleensä niitä on kaks niinku meitäki. Ei ne kyllä ole yhtään niinku me, ne on mustia ja valkosia ja niillä on korvat pystyssä.
Sit ne, siis se nainen ja koira, lähti sinne meiän pellolle ja äispä sano, et nyt ei mennäkään tonne, ettei tuu mitään ristiriitoja. Mentiin vaan eteenpäin. Yhtäkkiä me löydettiin sieltä toiselta tieltä sen edellisen koiran kaveri. Se oli kai käyny jossain omilla asioilla. Äispä käänty heti takasin ja sano, et mennään sittenki tonne pellolle. Se musta ja valkonen koira seuras meitä ja me huudettiin sille, et tuu meiän perässä, me tiietään, missä sun äispä on.
Meinas siinä vähän tulla jotain sanomista puolin ja toisin, mut onneks äispä näki sen toisen äispän ja huus, et me oltiin löydetty sen toinen koira. Se tuli oikeen iloseks ja ne meniki sit kaikki niitten kotiin. Se on ihan lähellä, yhen tien varressa. Meki tultiin ilosiks, ku päästiin sittenki pellolle juoksemaan.
Käytiin eilen pitkästä aikaa Hollannissa siellä Morsen ekassa kodissa. Äispä vaan sano, et nyt kyytiin ja sitten me mentiin. Sen ei tarvinnu yhtään odottaa.
Ei me heti kyllä tiedetty, mihin mennään, mutta arvattiin aika pian. Moniquen kanssa vähän juostiin ja juteltiin ja sit lähettiin pois. Aika tylsän lyhyt kyläilyreissu. Äispä kuitenki hais kaikille pikku rääpäleille. Se sano, et oli käyny kattomassa kaheksaa russelivauvaa! Miksköhän meille ei niitä näytetty?
Sit käytiin kans jonkun ison kaupan pihalla. Se ei varmaan ollu pienten koirien erityinen herkkukauppa, ku en päästy mukaan. Sellaseen me päästään. Joskus. Sit se vaan tuli takas ja sano, et nyt nasta lautaan ja nupit kaakkoon. Ei tajuttu. Etelään päin mehän oltiin menossa. Vaikka ei se kyllä aina muutenkaan tiiä, mihin on menossa. Ei sillä ollu nastoja eikä lautojakaan, mutta jonkun uuden seedeen se oli ostanu ja soitti sitä koko matkan ja laulo mukana vaikka parempi olis ollu, ettei olis hoilottanu.
Luulenpa, että tämä on lumiukon jämä.
Tänään me käytiin Laakenin puistossa. Sielläkään ei olla oltu pitkään aikaan. Arvatkaapa oliko myyrät innostunu, ku lumet oli sulanu? No oli, ja ihan kamalasti. Me kaivettiin ja kaivettiin niitten kasoja ja yritettiin taas saada ees yks myyrä kiinni, muttei saatu vieläkään. Myyrät on vissiin ihan hirmeen nopeita eläimiä niinku joku kepardi vaikka.
Mitenniin pitäs mennä pesulle?
Nonniin, nyt ollaan taas kotona eikä kertaakaan päästy kirjottamaan, missä me ollaan käyty. Tosi epistä meistä. Äispä vaan ite istui välillä kaikkien koneitten edessä ja puhisi. Meille se sano, et kesällä pitää olla ulkona. Kyllä me sit ulos mentiinki.
Me ajeltiin aika monta päivää Suomea päin ja nukuttiin matkamökissä yöt. Sit me tultiin meiän toiseen kotiin ja juostiin vaan pitkin metsiä ja ryteikköjä. Morsella oli aluks vähän ikävä, ku se olis vaan halunnu matkustaa.
Välillä me käytiin Mikkelin lähelläki ja uitiin Puulavedessä ja oltiin veneessä kans. Yhessä veneessä oli sellaset kummalliset kepit eikä yhtään moottoria. Ne kepit vaan laitettiin veteen ja vene liikku. Äispä sano, et ne oli airot.
Outo juttu toi airo
Ollaan me uitu muuallaki, niinku esimerkiks Spitaalijärvessä ja puroissa ja meressä. Se Spitaalijärvi oli aika lähellä ja siellä voi käydä retkelläki ja paistaa makkaraa. Sellanen makkaranpaistoretki on kyllä ihan huippuu.
Uimamaisterin aamutreenit
Saunassa me käytiin vaan sitä lämmittämässä, mutta ei me muuten saunottu. Äispä kyllä yritti sanoa, et vois saunassa koiratki olla, mut ei meiän mielestä. Siellä oli nurkassa sellanen outo laatikko, jossa oli kiviä ja siitä tuli ihan liian omituista ääntä ja pihinää. Melkeen ku ukkosta. Äispä oli kyllä tosi rohkee, ku se uskals istua siellä vaikka kuinka kauan joka päivä. Mut se ei pelkääkään ukkosta yhtään.
Saisinko makkaraa, kiitos
Nähtiin me aika paljon kaikkia meiän ihmiskavereitaki ja Tiitu kävi Justuksenki luona. Justus on mäyräkoira ja se vähän pelkäs Titi-Uuta.
Takas tänne kotiin me tultiin ekaks laivalla ja sit taas ajeltiin autolla. Aika kauan kesti ennenku oltiin perillä.
Kiireisiä laivakoiria
Matkalla meille kävi yks jännä juttu. Me nähtiin ihan oikee ja elävä villisika! Oltiin Hollannissa yhessä metsässä ihan vaan muina koirina juoksentelemassa, ku yhtäkkiä melkeen törmättiin siihen sikaan. Se söi mustikoita. Vähänks me sille sanottiin, et menis johonki muualle. Kyllä se totteliki meitä. Äispä luuli, et meitä pelotti se villisika, mut se oli kyllä ihan väärässä. Ei kai kukaan nyt yhtä villisikaa voi pelätä!
Titi-Uun ja Morsen jutut 