You are currently browsing the category archive for the ‘Ulkoilua’ category.

Arvatkaa mitä? Me oltiin tänään piiitkällä päivälenkuralla. Meiän yks Lotta on täällä ja sen ja ispän kanssa kierrettiin vaikka kuinka iso järvi. Siinä järvessä on yks tosi hyvä juttu. Se on vettä! Vesi on oikeen kamalan tärkeetä, ku sitä voi juoda. Sit siinä voi viilennellä, jos on kuumis-luumis ja sit kaikkei tärkein. Siinä voi uida! Arvatkaa uitiinko? Uitiin ihan varmana! Tai ei Morse uinu, mut Titi-Uu vaan. Sen oli ihan pakko pelastaa pallo ainaki satatriljoonaa kertaa sieltä järvestä.

Missä se pallo on?

Missä se pallo on?

Se oli kyllä yks oikeen super-ulkoilu, ku nyt ollaan ihan väsyjä. Ei me kyllä heti ehitty kotona lepäilemään, ku piti tehä ruokaa. Me tehtiin sitä Lotan kanssa. Jauhelihasta. Sillon on kans oltava koko ajan tarkkana, jos kokki olis vaikka sellanen köppänäppi. Lotta oli kyllä huono köppänäppi, ei siltä mitään pudonnu. Se oli kyllä aika outoo, ku siellä järvellä siltä lens se pallo vaikka kuinka pitkälle. Kumma, ettei se saanu yhtään sitä jauhelihaa lentämään ees lattialle.

Heitä ny! Heitä! Kyllä mä sen haen.

Nyt me mennään ihan kohta nukkumaan. Piti vaan ensin raportoida. Öitä vaan kaikille uimamaisterilta ja myyräekspertiltä….

En taaskaan saanu sitä kiinni.

En taaskaan saanu sitä kiinni.

Nyt meiltä taitaa olla kaikki vaivat poissa ja sen kunniaks me mentiin tänään metsään. Käytiin aika kaukana, ku piti ensin ajaa autolla – mikä kyllä sopii meille. Äispä sano, et mennään Zonienwoodiin. Se on jossain Rysselin eteläpuolella.

On me samassa metsässä ennenki oltu, muttei just sillä paikalla. Ekaks me harrastettiin vähän aikaa hihnakävelyä, mut sit päästiin juoksemaan ihan ilman mitään remmejä. Äispällä oli taskussa eväänä kuivattuja maksapaloja, eikä me ihan kauas voitu juosta, ku muuten se olis voinu syödä ne ite. Sitä pitää aina vahtia, ku on jossain ruokaa lähellä. On saatu se joskus kiinni salasyömisestä, ni siks vahditaan.

Välillä meinattiin kyllä mennä vähän hukkaan, ku siellä oli kauheita piikkipensasköynnöksiä eikä niitten yli tai läpi oikeen viititty juosta. Piti mennä kiertotietä saniaisten kautta.

Hu-huu! En menny hukkaan!

Hu-huu! En menny hukkaan!

Uimakausi avattu!

Uimakausi avattu!
Onko siellä puun takana mitään?

Onko siellä puun takana mitään?

Nyt ollaan aika väsyneitä. Onneks saatiin heti ruokaa, ku tultiin kotiin. Vaikka voitais me mennä sinne vielä uudestaanki.

wmorse_kertoo1Taas se Netti Pimento kävi meillä kylässä. Aika tylsä tyyppi Sitä paitsi äispä ei millään päästä meitä kirjottaa juttuja, ku sillä on muka ite paljon tekemistä, vaikka ei sitä kyllä mistään huomaa.

Me ollaan ihan kauheesti käyty lenkillä viime aikoina. Ja sitten on puutarhassakin tehty hommia. Onneks on saatu tarpeeks ruokaa, ni ei olla ihan luuviuluiks päästy laihtumaan. Ykski päivä saatiin rillattuja sardiineja, vaikka ihan kalalle ne kyllä maistu.

Tänään mulle sit yhen lenkin päätteeks sattu aika kauhee juttu. Oltiin jo melkeen kotona, ihan tossa parin talon päässä lähellä, ku huomasin yhen vieraan koiran aidan takana. Se oli ihan vähän vaan mua suurempi, jotain sillee parin metrin kokonen. Kyllä mä olisin sille ihan hyvin pärjänny, varmaan olisin päihittänykki. Mä olin jo aika pitkällä siellä toisella pihalla ja sanoin sille ruskeelle koiralle Tuu tänne ni mä näytän millanen sun naapurin koira oikeen on! Se vaan sano, et Tuu sä tänne, ni katotaan kumpi on isompi!

Just sillä hetkellä mulle huudettiin, et Tuu heti pois sieltä! Jouduin pistämään oikein kunnolla hanttiin, mut kuitenki mut vaan vedettiin aidan alta pois. Emmä ekaks ittekkään sitä huomannu, mut yhtäkkiä tuntu, et kaikki ei oo nyt kunnossa. Mun vasen etujalka oli ihan outo. Emmä voinu yhtään sille astuakaan ja siihen vaan sattu ihan kamalasti.

Onneks mä pääsin heti sohvalle ja sain mun ruuanki sinne. Sit äispä tuli koulusta kotiin ja se otti mut syliin ja kokeili joka paikasta ja mä olin vaan niinku ei mihinkään sattuis. Oon sen verran opetellu noita itsehillintäjuttuja, ettei mun tartte kipeen jalan takia naamaa vääntää. Emmä kyllä kävelemään oikeen pysty.

Nyt mä meen nukkumaan ja kokeilen taas kävelemistä joskus myöhemmin. Äispä sano, ett jos en tuu kuntoon, ni sit pitää mennä tohtorille. Siitä en kyllä tykkäis.

Morse

Arvatkaa, onks ollu karmeeta? Äispä vei Tiitun yks aamu lääkärille eikä yhtään ekaks sanonu, mihin ne menee. Se vaan sano, et nyt mennään.Onneks ei kaikkien tarvinnu mennä, ni oli niinku vaan puolikas kärsimys.

Se lääkäritäti oli pistelly Tiitun nahkaa ainaki kaks kertaa ja nyt äispä tiputtelee jotain rasvatippuja Titi-Uun silmiin joka päivä. Saatiin me jotain sellasia valkosia nappuloitaki. Äispä murusti ne ja laitto murut kinkun sisään. Kyllähän me kinkkua syödään, mutta valkoset murut ei oikeen maistu. Äispä kyllä sano, et ne murut oli madoille. Vissiin ne tarttee taas ruokaa eikä tykkää mistään kinkusta.

Onneks päästiin vielä matkailemaan, ettei ihan älyttömäks nää jutut menny. Lauantaina me käytiin Hollannissa ja nähtiin Moniquen hevonen ja aika monta Morsen sukulaista. Sit sunnuntaina oltiin Hallen metsässä. Siellä hais ihan kamalan paljon sinisille kukkasille ja me jouduttiin poseeraamaan niitten haisukukkien joukossa. Mieluummin oltais kyllä juostu. Kyllä me sitten vielä juostiinki. Kotona vielä rillattiin. Ei ollakaan tänä vuonna ennen vielä saatu rillikanaa. Oli aika maukas läkähdyspäivä se sunnuntai.

Mää en jaksa enää!

Mää en jaksa enää!

Käytiin sunnuntaina Kluisperkissä. Se on siinä ihan Ronsen vieressä ja siellä on tosi hyvä metsä! Sen metsän nimi on Kluisbos, koska bos on metsä pelkiaks.

Me mentiin sinne metsään siks, ku haluttiin löytää kevät. On meillä vähän ollu jo aavistusta, että kyllä se lähellä on, ku välillä on aurinkoki paistanu eikä koko ajan vaan satanu. Joskus on ollu melkeen lämmintäki.

Meiän piti lenkuroida ispän kanssa aika kauan ennen ku löydettiin mitään kevään tapastakaan, mutta sitten se löyty! Yhdessä mäessä oli valkovuokkoja ja sinne me mentiin. Vähän me ajateltiin, et olisko tuolla tai tuolla muualla enemmän kevättä, mutta ei nähty. Tossa alla me katotaan lisää kevättä.

Hei, onks se tuolla? Eiku tuolla se on!

Hei, onks se tuolla? Eiku tuolla se on!

Äispä vei meiät tänään retkelle. Se sano, et on ihan pakko mennä, ku aurinko paistaa ja on kaunis kevätpäivä. Niin oliki ja me oltiin samaa mieltä. Ekaks me mentiin ihan tohon Lakenin puistoon ja aateltiin, että voitais vähän juosta ja kaivaa ja rehata siellä. Äispä ei kuiteskaan antanu.

Siellä oli ihan kamalasti pieniä ihmisiä ja isojaki. Ne vaan istuskeli ruohikolla ja söi kaikkia ruokia. Äispä sano, et ne oli piknikillä. Me oltais ihan mieluusti kans menty piknikille, ku siellä oli sitä ruokaaki. Ei päästy, jouduttiin vaan kääntymään takas ja hyppäämään autoon. Onneks sentään päästiin ajelulle.

Me ajettiin johonkin Strompeekkiin ja nähtiin, ku yhen tätin hieno ankka oli päässy karkuun. Pysäytä heti! me huudettiin. Me mennään auttamaan, saadaan varmasti toi ankka kiinni! Äispä vaan sano, et olkaa hiljaa, ette pääse mihinkään. Ihan tylsä äispä.

Sit me ajettiin pellolle siihen vanhojen ihmisten kodin taakse. Siellä oli tosi hyvät haisut. Vähän me päästiin juoksemaan, mut sit äispäki haisto ja taas mentiin takas. Me kuultiin, et siellä pellolla oli tosi paljon lantaa ja siks piti mennä pois. Kyllä me se lanta haistettiin ennenku äispä, muttei sanottu sille mitään. Eihän lanta mikään ongelma pitäis olla.

Ku me ajettiin pellolta pois, meiän edessä siinä tiellä oli yhtäkkiä lampaita ja sit takana tuli hevosratsastajia! Äispää alko taas naurattaa, ku oltiin ihanku jossain maalla. Se sano, et oltiin melkeen ku elokuvissa. Se on kyllä ihan tyhjännauraja. Meitä ei yhtään ne heposet naurattanu, ku ne melkeen kurkki auton ikkunasta sisään.

Onneks turhan kevätretken jälkeen saatiin sentään pannukakkua ja parsakaalia. Ei kyllä samaan aikaan. Varsinkin pannukakku on tosi herkullista, ja jäätelö ja mansikkahillo kans.

Meillä on nyt vähän sama tilanne, ku Julilla ja Morse-lampurilla. Ei oo ketään kotona päivällä. Äispä sano, et se menis meiän kanssa ulos aikasin, aikasin aamulla, mutta eihän se unikeko heränny ollenkaan. Ei kyllä mekään.

Aamulla se sitte hyppäs ylös ja sano, et pommiin nukuttiin. Mikähän se sellanen pommi on? Se vaan äkkiä anto meille kalariisikeksit ja häipy. Vaikkei se haitannu, ku koko päivän sato ja me vaan nukuskeltiin.

Sit äispä tuli kotiin ja yhtäkkiä meiän piti mennä ulos lenkille. Se vei meiät oikeen sitilenkille, ku kuljeskeltiin meiän kylän keskustassa. Oikeestaan se oli aika hyvä juttu, ku saatiin lukea kaikki meille jätetyt viestit ja kirjeet ja kortit ja kaikki. Meillä meni aika kauan ennenku saatiin kaikkiin vastatuks.

Kotona se anto meille onneks ruokaa. Meillä oliki jo aika nälkä. Vähän kyllä ihmetellään, et miks ei ensin syötäs ja sit vasta mentäs lenkille. Onneks kuitenki saatiin äispän lasaknesta vähän jälkiruuaks.

Heräisköhän se huomenna aikasin, et päästäs lukemaan meiän viestit heti ekana.

Oltiin tänään taas meiän uudella röymypellolla. Juostiin eestaas ja sit taas takas. Äispä yritti vähän heitellä mulle jotain kälystä keppiä, muttei paljoo kiinnostanu. Morse kaivo kuoppia ja yritti saada myyriä kiinni, muttei vieläkään onnistunu nappaamaan yhtään.

Mäkin kaivoin ja löysin toooosi monta myyränkoloa. Emmäkää kyllä saanu yhtään saalista. Ne taitaa olla vielä nopeempia kuin mä. Äispä kyllä sanoo, et me ollaan liian kovaäänisiä. Ne myyrät kuulemma kuuntelee meiän murinoita ja puheita ja sit menee vaan syvemmälle ja syvemmälle. Menköön, kyllä me joskus vielä ne saadaan kiinni.

Sit ku oltiin jo menossa kotiin päin, mä äkkäsin jotain hienoo. Mun nenään tuli ihan älyttömän ihanaa ja tyrmäävää tuoksua. Hei, mä käyn äkkii vaan tuolla, mä huusin ja sit mä menin. Voi, että mitä siellä pellon reunassa oli! Siellä oli joku ihan mätä, kuollu otus. Se hais niin kertakaikkisen hyvälle, et mun oli ihan pakko heittäytyä siihen selälleni ja pyöriä ja kieriä ja hinkata ja…

Äispä päästi ihan kamalan äänen ja käski mut heti pois. En olis millään lähteny, mut se oikeen KÄSKI! Äispä otti mut hihnaan ja sano, et nyt mennään suihkuun, sä löyhkäät. Täh? Ei noita ihmisii voi tajuta ollenkaan. Jos kerranki koira on saanu oikeen super-hyper ihanan tuoksun itteensä, ni sit se pitäis pilata suihkulla. Suuri vääryys!

Kotimatkalla mä yritin mennä ihan Morsen viereen ja siirtää tuoksua siihenki, mut äispä huomas mun aikeet ja sano, et älä yritäkään. Musta kyllä olis ihan reiluu, et Morseki menis suihkuun, jos munkin kerran täytyy.

Sit äispä vei mut kylppäriin ja pesi oikeen samppoolla. Sit se vielä laitto jotain jojopa-hoitoainetta ja sano, et nyt haisee hyvälle. Oon kyllä eri mieltä. Se raatotuoksu oli kerrassaan huumaavaa. Äispällä on vissiin vikaa hajuaistissa.

Ihmiset on, taas kerran.

Tosta alla olevasta kuvasta tuli tosi huono, ku äispällä oli vaan puhelin mukana eikä oikeeta kameraa ollenkaan. Siinä mä kuiteski kaivan meiän pellolla. Takana näkyvä ihan rämä talo on myytävänä. Mä en kyllä ostais.

Kaivuuhommissa ennen haisupläjäystä

Kaivuuhommissa ennen haisupläjäystä

Meillä onki uus pelto! Se on tosi hyvä kaikenlaiseen röymimiseen ja kaivamiseen ja sit se on kans lähellä. Vielä parempi juttu se.

Me löydettiin se pelto, ku oltiin lenkillä. Ennen sen ympärillä oli kaikenlaisia aitoja ja lankoja, mut nyt joku oli ottanu ne pois. Ainaki jostain kohdista. Ei tiietä, tuleeko sinne vaikka lehmiä joskus, mut nyt ei oo ainakaan muita ku me. Ja kissoja ja myyriä. Tosi hyvä pelto! Siellä kasvaa jo heinääki, mikä tekee myyräjahdista aika jännittävän.

Se ei oo ollenkaan tasanen koska se on mäkipelto. Siinä on tosi hyvä ottaa mäkilähtöjä ja mäkiloppuja ja loikkia tasajalkaa ja yhtä jalkaa. Paras lähipelto mitä meillä on ikinä ollu. Voiku kukaan ei rakentais niitä aitoja takas tai päästäis lehmiä sinne. Tai pahinta olis, jos joku alkais rakentaa siihen taloa. Melkeen joka paikkaan, missä on tyhjä pellon pala tai mettän suikale, rakennetaan talo.

Ainaki vielä se on ollu ihan tyhjänä, paitsi meistä. Me taietaan vahtia, että se pysyyki tyhjänä. Aletaan vaikka telaketjukoiriks, jos pahalta näyttää.

Me taidettiinki jo Helkalle mainita, et löydettiin jotain aika kummaa eilen. Mentiin yhteen metsään lenkkeilemään ja ihan muina koirina vaan käppäiltiin.

Niinku kaikki tietää, metsässä kasvaa puita, siks se kai onki metsä. Niin siinä eilisessäki metsässä kasvo ihan kamalasti puita, jotain sellaisia pöykkejä. Ensin me nähtiin yksi harmaalänttinen heponen, joka meni tosi lujaa meiän ohi. Sit nähtiin ruskee laporatoriokoira, se oli opettamassa kahta miestä juoksemaan. Mut sit me tultiin yhteen kummaan kohtaan siinä metsässä!

Onkohan tuolla lisää näitä nurin menneitä?

Tuolla voi olla näitä lisää...

 Siellä oli tapahtunu joku luonnonmullistus vissiin, kun ne puut oli menny ihan poikki. Niitä makaili pitkin ja poikin ja päällekkäin ja vierekkän. Meillä oli aika homma merkata joka puun kohdalla, et me oltiin se löydetty. Niitä oli ihan hirmeesti ja ne oli suuria! Kyllä me siinä merkkaamisessa kuitenki onnistuttiin aika hyvin.

Mä löysin tän ekaks!

Mä löysin tän ekaks!